Oivalluksia ja uuden oppimista

Ystävyys

Lauantai 22.2.2025 - Mervi

Tänään kun kirjoitan tätä tekstiä on ystävänpäivä. Julkaisen tämän tarkoituksella eri päivänä, jotta erotetaan se todellinen ystävyys toiselle osoitetusta ystävällisyydestä.

Miten kohtelen itseäni?

Annanko itselleni ensin "happinaamarin" vai miellytänkö toisia, jotta minut hyväksyttäisiin?

Miten puhun itselleni? Arvostelenko tekemisiäni, mokiani, menneisyyttäni, moitinko itseäni?

Ongelman kohdatessa monissa terapiamuodoissa kehotetaan miettimään mitä paras ystäväsi neuvoisi sinua tässä tilanteessa tekemään.

Perheissä, uhrautuuko äiti aina muiden tarpeiden edessä? Kunhan lapset ja mies ovat tyytyväisiä silloin minäkin olen. Mutta olenko? Minne olen jättänyt itseni hyvinvoinnin ylläpitämisen? Omaa aikaa ja rentoutta. Ei se TV:n katselu ja viinilasi lasten mentyä nukkumaan rentouta kovin paljoa, päinvastoin. Ajan myötä uni kärsii alkoholista, ylivireys saattaa jäädä päälle ja alkaa heräilemään liian aikaisin. Alkaa ärsyttää pikkuhiljaa kaikki, eikä tiedä mistä kaikki johtuu.

Puhutaan arvoista. Elänkö arvojeni mukaista elämää? Jos ykkösenä on perhe, sekin yksikkö tarvitsee hyvinvoivan äidin, huoltajan, jotta perheen hyvinvointi toteutuu.

Lentokoneessa happinaamari pyydetään uhan tullessa laittamaan ensin itselle, jotta voi auttaa toisia. Eikös tässä olisi hyvä ratkaisu kaikkeen. Mieti mikä on itselle tärkeää? Miten lisäät omaa hyvinvointiasi? Jos se on jokin liikunta, lukeminen tai hierojalla käynti, tee sitä. Laita kalenteriin isoilla kirjaimilla OMA AIKA x 3/viikossa 20 min -1 tunti tai aloita pienemmästä määrästä. Huippua olisi, jos käyttäisit osan ajasta meditaatioon tai rentoutusharjoitukseen, jossa voisit antaa itselle myönteisiä kehotuksia moitteiden sijaan eikä ajatukset olisi tekemättömissä töissä. Työt eivät nimittäin koskaan lopu, eikä elämän uhraamista suorittamiseen, määriin tai kilometreihin. 

Jaa kodin askareita muille. Ota lapset mukaan ruuanlaittoon, pyykin levittämiseen, kaikkeen. Pikkuapulainen tuntee myös olevansa tärkeässä roolissa silloin. Eikä pakottamalla, kiristämällä, uhkaamalla tai lahjomalla mukaan koska se saattaa ruokkia lapsessa vihantunteita. Vaan kannustamalla ja kiittämällä. Äläkä korjaa heidän jälkiään, anna olla. Jotta heille tulisi kokemus riittävyydestä, vähempikin riittää.

Anna tunteiden tulla, itsellä ja lapsella. Lasten nähdävä myös vanhempien erimielisyydet ja miten he ratkaisevat ongelmansa, sovun tekeminen. Ota lapsen tunne vastaan, saa itkeä, saa huutaa. Kestä sitä hetki, hän purkaa tunteitaan. Kysy mitä on tapahtunut ja ota syliin ja sano, ettet hylkää. Rakasta. Rakasta myös itseäsi. Puhu itsestä myönteisesti. Näytä myös omat tunteesi, lapsi oppii mallista kaiken. Puhukaa perheessä, pitäkää perhepalavereja, olkaa läsnä ja lähellä. Pyytäkää ja antakaa anteeksi.

Meillä on vaihtoehtona olla joko myönteisiä tai kielteisiä ihmisiä. Se kasvaa mihin huomio kiinnittyy, tästä olen moneen kertaan kirjoittanut.

Tunnistatko arjessasi kielteistä ajattelua.

Siitä, joka koostuu syyllisyydestä, huolista, epävarmuudesta, pelosta, mustasukkaisuudesta, epäilystä, suuttumuksesta, vihamielisyydestä, epätoivosta, ja itsevarmuuden puutteesta. Jos tunnistat jotain näistä, tee jotain, hae apua tms, ettet sairastu vakavasti. Voi olla myös näitä tunteita kokiessa, että on ongelmia myös ympäristösi kanssa.

  Myönteinen ajattelu rakentuu rakkaudesta, arvostuksesta, turvallisuudesta, ystävällisyydestä, myötäelämisestä, kärsivällisyydestä, avuliaisuudesta ja eteenpäin pyrkimisestä. Yhteistyö toimii tässä paremmin muiden kanssa. (lainattu kirjasta Sinä, parantaja)

Huomaan, että kirjoitin omasta elämästäni tässä..en arvostanut itseäni, moitin ja halveksin, laskin kilometrit ja määrät. Rentouduin TV:tä katsellen ja otin viiniä, joka vei unet. Ärsyynnyin ja vihasin itseäni, elin kielteisyydessä ja sairastuin syöpään. En kohdellut itseäni hyvin, hylkäsinkin itseni. En ollut itselleni hyvä ystävä.

Arkinen esimerkki muutoksesta. Keskiviikkona oli sovittu etärentoutus syöpäpotilaille. Sinä aamuna hain varastosta mikrofonia varten telineen ja tökkäsin sillä telineen varrella vahingossa nenän ja silmän seudulle. Otin pakastimesta kylmäpussin ja pidin sitä siinä reilut 5 minuuttia (patti alkoi heti nousta siihen) sanoin koko ajan itselleni, se paranee, se paranee..Se parani, pattia ei tullut, pieni naarmu vaan. Entinen Mervi olisi kironnut ja manannut ensin, sanonutkin että nyt siihen tietysti tulee patti ja en pysty pitämään silmälaseja päässä ja illan harjoitus on pilalla ja kun huomenna on meno, luullaan siellä kotona tapahtuneen vaikka mitä ja ehkä olisi vielä suututtanut tapahtuma koko päivän, päivä pilalla siis..Hyvä esimerkki, eikö vaan?

Nyt annan joka päivä itselleni ja toisille anteeksi. Arvostan, rakastan ja halaan itseäni, opin ottamaan "happinaamarin" käyttöön, koska itseen kohdistuvasta ystävyydestä se kaikki alkaa kohti toisia. Teen harjoituksia ja syötän uusia kehotuksia alitajuntaan, joka on muuttanut elämääni valtavasti. Opin joka päivä itsestä ja muista jotain. Olen itselleni paras ystävä ja kysyn usein mitä paras ystävä neuvoisi minua tässä tilanteessa tekemään ja vastauksethan aina löytyy läheltä.

Tai mene peilin eteen usein ja kerro siinä itsellesi itsestä hyviä asioita. Onnistuin ja opin jotain ja ole kiitollinen.Uskon vahvasti, että se heijastuu myös ympäristöösi myönteisesti. Sulla on ainutlaatuinen oma elämä, arvosta itseäsi siitä se lähtee, se rakkaus..

Kuva pixapay gerald

Sekalaista yhdistelyä

Keskiviikko 12.2.2025 - Mervi

Olisi niin paljon asioita, joita haluaisin Teille jakaa. Yhdistelen nyt joitain asioita monista loppusyksyn luennoista, kirjoista ja aidosta elämään viemisistä niistä oivallettuani jotain tärkeää. Mehän emme aina heti osaa laittaa asioita käytäntöön vaikka niistä luettaisiinkin moneen kertaan ja siitä ääneen puhuttaisiinkin. Ne oivallukset täytyy tuoda myös käytäntöön, arkeen juurtumaan.

Tein tyttärilleni joululahjaksi yhteenvetoa parisuhteeseen ristiriitojen käsittelyä varten lomakkeita, lisäsin siihen tietoisuuden karttan ja miten tunnistan stressistä yli-sekä alivireystilat. Otin kopiot myös itselleni ja sain heti myös itse tilaisuuden testata niitä.

Ensin ristiriitojen käsittelystä. Voisi sopia muuten muihinkin suhteisiin kuin parisuhteeseen.

Ongelma/aihe, joka harmittaa; ristiriidan vaiheet ovat seuraavat.

Aiheen välttäminen---->ollaan kuin ristiriitaa ei olisikaan

Puhutaan jotain: Taivuttelu/taistelu----->yritetään myydä oma ratkaisu tai näkemys toiselle

Kelluttaminen------->puhutaan muttei toimita tai puhutaan liian pinnallisesti

Kompromissi----->kumpikin saa jotain haluamaansa ja menettää haluamaansa

Yhteistyö----->kumpikin voittavat

Tietoisuuden kartasta:

Piirsin sen kukan muotoon.

Yhdessä terälehdessä on TOSIASIAT, todistettavissa olevat faktat, täsmällinen tieto.

Toisessa AJATUKSET, johtopäätökset, uskomukset, tulkinnat, kokemukset asiasta

Kolmannessa TUNTEET, asiasta (ärsytys, viha, loukkaantuminen)

Neljännessä KEHON REAKTIOT, pala kurkussa, vatsa-tai rintatuntemusta

Viidennessä TOIVEET, pyrkimykset, unelmat, päämäärä ja oma tahto

Kukan keskellä TULEVA TOIMINTA, halutun tahdon täsmällinen ilmaisu, suunnitelma ja aikataulu.

Miten stressi liittyy tähän kuvioon? Katsotaanpa.

Meidän tavoite on olla sietoikkunassa, rakentavassa ja kuulluksi tulemista, selviytymistunteessa

Ylivireystilasta kertoo ärtymys, ahdistus, kauhuntunne, mene pois, syyttely, takertuminen, huutaminen (taistele-pakene reaktio) HÄTÄ TILA

Alivireystilasta kertoo, jähmettyneisyys, poissaolevuus, kylmyys, vetäytyvyys, lamaantuminen, IHAN SAMA ajatus

Vireystilat olisi saatava palautettua sietoikkunaan turvallisen kehon kautta. Itselle ne tehtävä ensin ja sitten vasta pyytää toista avuksi, vaikkapa halaamalla. Selvitä mitä puoliso haluaisi vastaavassa tilanteessa hänelle tekevän.

Itselle tehtäväksi ylivireystilassa: rauhallinen kävely, aikalisä, halaa itseäsi, hengitys-tai tietoisuus harjoitus, kehon skannailu tai kehon ravistelu, jännittäminen ja rentouttaminen vaikka seisten ja sano itsellesi että KAIKKI ON HYVIN JUURI NYT

Itselle tehtäväksi alivireystilassa: kylmä vesi (suihku,avanto) haarahyppy, sormien puristaminen, itsensä nipistäminen, liike, lepo tai uni

Miten nyt näitä kolmea asiaa voisi yhdistää keskenään toisiinsa. Helposti.

Elämän tuoma sattuma. Tein kokeen tästä itselleni. Tunnistin RISTIRIIDAN parisuhteessamme ja stressitilat, olin ensin ylivireystilassa. Tein kehon skannailun ja rentoutuksen, mutta sitten vähän myöhemmin olinkin myös alivireystilassa, yritin vetäytyä, olin ihan sama ajatuksessa, välinpitämätön. Kävin hiihtämässä ja sen jälkeen avannossa. Hiihtäessä kirosin, tunnistin vihan tunteen ja sen, että asia pitää hoitaa mahdollisimman pian. Sitten piirsin kukan tietoisuuden kartan mukaisesti ja kävin läpi kaikki vaihtoehdot ja kerroin puolisolleni, että haluan keskustella. Kysyin milloin hänellä olisi aikaa hieroa hartioitani, jonka yhteydessä saan kertoa asiani ja tulisin kuulluksi ja nähdyksi tässä asiassa. 

Kun oli keskustelun aika, kerroin tietoisuuskartassa tulleet asiat hänelle yksityiskohtaisesti ja hän vain kuunteli. Ei riitaa, ei puolustelua, kuunneltiin puolin ja toisin ja pääsimme yhteisymmärrykseen ja lempeään sovintoon. Jotain yllättävääkin tuli esille, jota en tiennyt. Jätin piirtämäni kukan talteen itselleni malliksi jatkoa varten. Myös sovitut tulevat käytännöt näkyy siinä paperissa. Olen visuaalinen ihminen, eli tarvitsen aina nähdä paperilla asiat.

Mitä opin, asiasta olimme jo puhuneet aiemmin, mutta liian pintapuolisesti. Se jäi vielä mieltäni harmittamaan kun ei mitään sovittua ja jatkoa asialle ollut. Mietin, halusiko puolisoni vielä palata samasta asiasta puhumaan mutta suureksi iloksi hän on erittäin yhteistyökykyinen ja rakastettava. Meillä on ME HENKI ja sitä mallia yritämme nyt lapsillemme/lapsenlapsillemmekin näyttää ja tuoda esille.

No voisiko tätä mallia soveltaa syövän tai sairauden tai jonkun muun asian kanssa? EHDOTTOMASTI KYLLÄ! Järjestyksellä ei varmaan ole väliä, tärkeintä että tunnistat nämä vaiheet ja uskallat ottaa puheeksi. Teet ensin itselle tarvittavat asiat ja sitten vasta toimit. Selvitä myös mitä toinen haluaa, jotta voisitte auttaa toisianne vastaavassa tilanteessa. Voi hitsi, mitä elämä olisikaan ollut vuosikymmeniä sitten jos olisin saanut nämä ohjeet jo peruskoulussa. En ehkä olisi sairastunut syöpään..ja oppinut tätä nyt myöhemmin. Mutta jos täti olisi setä jne..

Lopuksi voisin lisätä tähän löytämäni runon, jonka on kirjoittanut Ada Luz Marquez

Vanha parantaja sanoi sielulle:

Ei se ole selkäsi joka sattuu, vaan taakka, jota kannat

Eivät silmäsi, vaan epäoikeudenmukaisuus jonka näet

Ei pääsi vaan ajatuksesi

Ei kurkkusi, vaan se mitä et ilmaise

Se ei ole vatsasi, vaan sielusi, joka ei pysty sulattamaan sitä mitä ympärilläsi tapahtuu

Ei maksasi vaan viha sisälläsi

Ei sydämesi, vaan rakkaus.

Ja rakkaus on ainoa mikä on itsessään lääkkeistä paras.

kuva pixapay Clker-Free-Vector-Im