Oivalluksia ja uuden oppimista
Kuuloon liittyvistä asioistaSunnuntai 30.3.2025 - Mervi Yhdistyksemme illassa vieraili Hannele Löytty Kouvolasta Kuuloset ry:stä kertomassa kuuloon liittyvistä asioista yleensäkin sekä kuulolaitteista. Puhuttiin myös ikäkuulosta, koska kuulo heikkenee iän myötä usealla. Olin itse viime keväänä jossakin syöpäyhdistyksen järjestämässä etäillassa mukana jossa kerrottiin, että syöpähoidot voivat heikentää kuuloa. Tästä tiedosta innostuneena sain terveyskeskukseen ajan kuulotutkimukseen kun itsekin epäilin näin käyneen. Mieheni joskus valitti, että TV:n ääni on liian isolla. Tai tiedostin myös itse, että jos on pienikin taustahäly takana, en saa selvää puheesta tai joudun pinnistelemään kuuloani ja saatoin puhua liian kovaa. Lopulta hoitajan tekemässä tutkimuksessa selvisi, että kuuloni oli hieman alentunut ja voin aidosti sanoa muille, että näin on käynyt. Jos siis epäilet kuulo-ongelmia, varaa aika terveyskeskukseen hoitajalle. Hoitaja ensin kyselee tarkentavia asioita ja sitten voidaan ensin vaikka tarkistaa onko korvissa vaikkua, jos on, se puhdistetaan ja sitten, jos edelleen on kuulo-ongelmia, tehdään kuulotutkimus. Ja jos siitä löytyy jotain alentumaa, lääkäri lähettää eteenpäin sairaalaan lisätutkimuksiin ja tarvittaessa sitten saadaan kuulolaite käyttöön. Jonka opastaminen varsinkin ikäihmiselle ilman läheistä on hieman haastavaa, koska kuulolaitetta täytyy myös huoltaa. Hannele esitteli pieniä huomaamattomia korvaan laitettavia laitteita ja selitti myös, että nykyään pystytään tarkastamaan onko laitetta käytetty. Voisin kuvitella, kun ikäkuulosta kärsivä yrittää vapisevin käsin laittaa patteria laitteeseen tai putsata pienen pientä letkua vaikusta, eikä se välttämättä onnistu ja silloin voi turhautua laitteen käyttöön kokonaan. Se taas tuo ärsytystä ja kiukkua kun ei onnistu tätä tekemään. Tässä asiassa sitten muunmuassa Hannele käy lähikunnissa kuukausittain pitämässä iltoja, jossa hän kuulolaitteen kunnon tarkistaa tai puhdistaa. Hoitolaitoksissa myöskään hoitajat eivät välttämättä tiedä ihan kaikkea kuulolaitteeseen liittyviä asioita. Joten itselle jäi sellainen käsitys, että omaisten täytyy tietää laitteesta, sen ominaisuuksista ja huoltaa niitä läheiselle valmiiksi. Tunnen monia ihmisiä, jotka ovat luopuneet laitteen käytöstä kokonaan ja pitävät kotona TV:n ääntä todella kovalla. Ja sitten he eristäytyvät kanssakäymisistä muiden kanssa ja jäävät pois toiminnoista ehkä häpeänkin takia. Saimme esitteen Onko kuuleminen hankalaa-pikatestin ja se löytyy nyt alla olevasta esitteestä. https://www.kuuloliitto.fi/wp-content/uploads/2022/11/Onko-kuuleminen-hankalaa-pikatesti-1.pdf Jos siis keskustelukumppanin sanoja on vaikea ymmärtää ryhmätilanteissa tai useiden henkilöiden keskustelua on vaikea seurata. Tai ovikellon tai puhelimen hälytysäänen kuuleminen vaikeutuu, hälyäänet taustalla tai korvat soi tai ovat tukkoiset, varaa aika hoitajalle terveyskeskukseen. Tai varaa aika omakustanteisena yksityiselle korvalääkärille, lähtee se asia etenemään sitäkin reittiä. Hannele antoi vinkin myös kommunikaattorista, jonka voi ostaa netistä. Hinta n. 300 e. Kommunikaattori on helppokäyttöinen äänenvahvistin. Se sopii henkilöille, jota eivät syystä tai toisesta voi tai halua ottaa käyttöönsä kuulokojetta. Puhu kohti ja rauhallisesti kaikille ihmisille, koska se helpottaa kuulemista ja myös antaa käsityksen, että olet kiinnostunut toisesta. Kuulo vaikeudet eivät ole häpeällisiä asioita, niitä voidaan hoitaa ja voit elää täysillä elämää kun myönnät itsellesi, että näin on käynyt. Olipa jälleen hyvä ilta ja saimme tärkeää asiaa tietoomme. Kiitos Hannele. ps. Hän mainitsi myös, jos tarvitset korvatulppia ja käytät niitä jatkuvasti, käytä vain silikonisia tulppia. Kuva pixapay pb826
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Syöpähoidot vaikuttavat myös kuuloon |
Ihmeitä tapahtuu!Torstai 13.3.2025 - Mervi Kuten olen reilu vuosi sitten kirjoittanut tänne, että aion kirjoittaa kirjaa syöpäkokemuksestani, ulosteenkarkailusta ja henkisestä kasvustani se aikomus on nyt todellisuutta. Rakas siskoni Maire ja muut ihmiset, jotka tulivat elämääni tukemaan myös tämän kirjoittamisen alettua uskoivat minuun täysin. Sekä ihanan toimittajan ja kuvittajien saamiset mukaan hyvän tekemiseen olivat jonkun suuremman johdatusta. Joten.. Sain kustannussopimuksen allekirjoitettua viime perjantaina. Tämä on ollut pitkä ja raskas prosessi monin tavoin. Onnekseni olin kirjoittanut päiväkirjaa ja kiitollisuuspäiväkirjaa noihin aikoihin, etten muistin varassa sitä tehnyt. Vastaan tuli monia erittäin vaikeitakin kokemuksia mutta kerron kirjassani myös sen miten pääsin luovuttamisen tunteista pois ja luottamaan elämään. Heittäytyminen elämän vietäväksi lopulta sai minut kokonaan syöpään sairastuneiden tukemiseen monin eri tavoin välillä opiskellen asioita lisää. Monia vanhoja uskomuksia kaadoin ja anteeksiannon tapahtumia tein tämän uuden elämän myötä löytäen kaiken takaa lähimmäisen rakkauden itseni kautta toisiin. Kerron kirjassani vaikeasta syöpämatkastani ja miten päädyin siihen missä nyt olen. Kun syöpähoitoni olivat erittäin vaikeat ja vastoinkäymisiä tuli koko ajan vastaan, keskityin aivan muuhun jo silloin, autoin muita, opiskelin ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi ja uskoin etten valmistu aivan turhaan. Opiskeluun kuului haastatteluja ja sain kaikki tehtyä kaikesta vaikeuksista huolimatta. Erään opettajani lausahdus, suuntaa katseesi syöpäpotilaiden auttamiseeen, tunsin että tulin nähdyksi, pystyn siihen. Meditaatiot hoitojen aikana tukivat mieltäni vaikka se tällaiselle "äkkiä pian nopeesti" ihmiselle oli aluksi todella vaikeaa. Kliiniseksi hypnoterapeutuksi opiskelu ja siitä rentoutusvalmentajaksi sekä korona avasivat aivan uuden etämaailman ja mahdollisuuden. Tunteiden tunnistamista ja niiden käsittelyä. Puolison ja läheisten sekä nyt jo edesmenneen Elmeri-kanini roolit tulevat näkyväksi tässä teoksessa. Tiedoksenne Minulta ilmestyy kirja loppukesästä 2025, joka on sisällöltään hyvin koskettava, (työnimi) ”Syövästä löytyi elämäntarkoitus”. Kirja on ennakkomyynnissä nyt ennakkotarjouksena vain 23 euroa. Kirjan voi tilata ennen painoon menoa sähköpostiosoitteesta elamantarkoitus1@gmail.com tai tekstiviestillä numerosta 040 563 5039 antamalla täydelliset nimi ja osoitetiedot. Kirja tulee Postin välityksellä ja lasku tulee kirjan mukana. Minulle kuuluva kirjailijapalkkio tilitetään lyhentämättömänä Syöpäsäätiölle syövän tutkimustyöhön. Kirjasta muutamia otteita: Kesäkuu 2017 ennen hoitoja kirjoitin näin. Olen kiitollinen Taavista (nimesin syöpä sanan pois), koska sisarukseni ja lapseni pääsevät tähystykseen vuokseni. Olen saanut jo nyt mielettömästi kannustusta ja tukea. Olenko näin rakastettu? Näillä jaksan ja tulen selviämään hoidoista. Olen kiitollinen syövästä, se herättää minut unesta. Puolisoni ajatuksia diagnoosin saatuani: Puolisoni puhelinsoitto syöpädiagnoosista. Ei voi olla totta, siitä seurasi itku. Ajatukset alkoivat laukata, syöpä, kuolema, luopumisen pelko, jään yksin..miten tästä eteenpäin? Romahdanko täysin? Mistä saan apua? Oli vain yksi kysymys: MIKSI? Me selvitään tästä yhdessä ja siihen sitoudutaan kunnes.....kuoleman kylmä enkeli kävi kolkuttamassa ovea kolme eri kertaa. Katkeaako nyt hauras elämänlanka? Kyynel tulee silmäkulmaan ja muuttuu hiljaiseksi itkuksi. Marraskuu 2017. Hoidot eivät edenneet alhaisten valkosoluarvojen ja sivuoireiden vuoksi, tuli useita peruutuksia ja siirtoja: Vedin Voimaannuttavan kortin pakasta ja siinä oli kysymys, mitä tunnet nyt? Tunnen pettymystä, pelkoa, tarpeettomuuden tunnetta, luovuttamista, ahdistusta. Pettymystä, että olen epäonnistunut, vaikken voi tälle mitään. Pelkoa, että sairasloma jatkuu, hoidot pitenee enkä pääse ihmisten ilmoille. Tarpeettomuuden tunnetta, ei työtä, minulla ei ole merkitystä. Luovuttamisen tunnetta, en halua hoitoja enää, en syö enää mitään, en liiku, eikä millään ole enää väliä. Ahdistusta, tämä on nyt tätä yrittämistä olla positiivinen, kyllä tämä tästä ja kyllä tästä hyvä tulee ja kaikella on tarkoitus! Niin varmaan onkin ja uskon niin, MUTTA TÄMÄ ON MINULLE KÄRSIMYSTÄ!! Osa-aika työhön palauttuani hoitojen jälkeen kesällä 2018 ulosteenkarkailusta kärsivänä kirjoitin toivottomuudesta. Tein illalla suolentyhjennyksen ja valvoin vatsan takia tiistai- ja keskiviikon välisen yön. Lähetin esimiehelle viestin, että tulen myöhemmällä junalla töihin, kun en ole nukkunut yhtään. Sain nukuttua pari tuntia ja olin tokkurassa töihin mennessä. Juna-asemalla koin vahvaa epätoivoa. Kun asemalla ei ollut ketään muita, ajattelin miten helppoa olisi hypätä ohimenevän junan raiteille tässä tunteessa. Otin askeleen taaksepäin kun havahduin todella synkkiin ajatuksiini. Sairaus voi olla viesti jostakin, uskon niin. Unien merkitys ja mielen hiljentäminen, meditaatiot, kirjoittaminen ja tunteiden tunnistaminen sekä analysointi ovat arkipäivääni nykyään. Syöpäyhdistysten suuri merkitys ja kiitollisuus Colores ry:n, Kymenlaakson syöpäyhdistys ja monet muut jotka ovat olleet tukemassa uudella tielläni kohti tarkoitustani. Dpd-entsyymin puutoksen ja Lars-syndrooman (ulosteenkarkailun) julkituominen ja julkisuus yhdistysten avulla. Elämän nälkä ja reunalla olo kasvattavat minua edelleen. Ja kaiken takana on kuitenkin rakkaus ja anteeksianto kaikkeen ja kaikille, myös itselle. Suuri kiitollisuus kaikesta kokemastani. Lämmin kiitos kaikki. ISO KIITOS tilaajalle. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ennakkomarkkinointia kirjaani liittyen |
KiusaamisestaKeskiviikko 5.3.2025 - Mervi Miten voi olla edelleen mahdollista, että joka paikassa on aikuisia ihmisiä jotka kiusaavat toisiaan tai joku kiusaa esimiehenä alaisiaan. Käyttäytyy aliarvioiden ja vähätellen työntekijöitään kohtaan. En ole tutustunut niin hyvin sanaan narsisti, etten nyt suoranaisesti puhu siitä ihmisen ominaisuudesta. Läheisetkin voivat sitä tehdä toisilleen. Tunnistetaanko tätä ilmiötä edes sellaiseksi. Kun puhutaan kiusaamisesta, se liitetään aina koulumaailmaan, mutta minne se ykskaks häviää kun koululainen kasvaa aikuiseksi? Kirjoitin paikallislehteen mielipidekirjoituksen asiasta ja se julkaistiin siellä. Tarkoitukseni on havahduttaa meitä kaikkia ajattelemaan tekojemme seurauksia. Mutta samalla myös itsekin kiusaamista kokeneena, että sekin voi olla yksi syy sairastumiseeni. Olin miellyttäjä ja alistuja, minua haluttiin hallita ja se onnistuikin, joskus pakenin ja asiat jäivät käsittelemättä. Nyt niitä haavoja availen pikkuhiljaa ja annan anteeksi tekijöille ja itselleni. Tässä julkaistu teksti. Koulukiusaaminen ja kiusaaminen yleensäkin on aina ajankohtaista. Toisiin ihmisiin ja omaisuuteen kohdistuvaa väkivaltaa, henkistä ja fyysistä, jonka seurauksia ei todellakaan tekijät edes aluksi ymmärrä. Ehkä yksi saa idean ja "henkisesti" pakottaa muita mukaan toimintaan eikä toiset uskalla kieltäytyä uhkailun vuoksi vaan joutuvat mukaan vasten omaa tahtoaankin.
Mietin vielä, voihan kiusaamista, alistamista olla myös perheen sisällä. Ne joiden täytyisi hyväksyä ja kannustaa aitona omana itsenään, hylkivät tai jopa hylkäävät toisiaan. Kodin täytyisi olla turvapaikka. Siksi olisi hyvä tunnistaa myös perheen sisällä oleva tunnelma, onko siellä uhkaa ja jollain lailla pelottavaakin olla. Jos näin on, kannattaa hakea apua ja jutella jonkun turvallisen ihmisen kanssa asiasta. Haavat jäävät joka tapauksessa jotka voivat vaikuttaa loppuelämään.
Haluan jakaa tarinan, joka voisi saada myös meidät aikuiset miettimään omia toimintatapojamme kotona ja töissä. Minkä mallin me annamme lapsillemme, miten me puhumme itsestämme ja toisista. Sitä mitä vanhemmat edellä, sitä lapset perässä on vanhuuteen saakka, ellei joku ikävä shokki pysäytä näkemään seurauksia. Kyseenalaistaminen voisi auttaa. Mitä tässä juuri nyt tapahtuu?
Eräs opettaja New Yorkissa teki seuraavasti luokalleen. Hän pyysi heitä tekemään seuraavan harjoituksen: Lapset saivat kukin oman paperiarkkinsa.
Sitten heitä pyydettiin rypistämään se mytyksi, polkemaan ja lyömään sitä, mutta ei kuitenkaan repimään paloiksi. Sen jälkeen hän pyysi lapsia oikaisemaan paperin ja katsomaan, kuinka likainen ja täynnä jälkiä ja taitteita paperiarkki oli. Sitten lapset käskettiin pyytämään anteeksi paperilta. ”Nuo jäljet eivät milloinkaan häviä, vaikka kuinka yrität poistaa niitä. Se on samaa, mitä kiusaaja tekee muille. Vaikka hän pyytää anteeksi jälkikäteen, arvet eivät ikinä häviä.” Lasten ilmeet kertoivat, että sanomalla oli toivottu teho. Mitä ajatuksia tarina saa Sinussa heräämään?
Kuinka monta henkisesti tai fyysisesti loukattua ihmistä nyky yhteiskunta vielä kasvattaa? Ei ihme, että ahdistus vaan lisääntyy eikä tahdo löytyä ulospääsyä. Peiliin katsomisen paikka on meillä jokaisella. Hengitä aina kaksi kertaa ennenkuin annat sanojesi loukata kotona tai muualla, voit säästyä turhilta murheilta ja häpeältäkin ehkä myöhemmin. Vihasi voit purkaa ihan omina aikoinasi, ihan yksin ja se on sallittuakin.
Anna myös itselle ja toisille anteeksi. Jo itselle anteeksiantaminen voi olla rauhan ja rakkauden tielle pääsemistä. Halaus ja myönteinen puhe itselle olisi hyvä alku tekonakin. Kokeile. Ystävyys ja rakkaus alkaa itsestä. Halaa lapsiasi ja kuuntele, jotta hänellekin tulee kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta. Perhepalaveri käyttöön, jotta jokainen saa kertoa muutoksista, joita perheen sisällä tulee. Yhdessä sopimista ja sitoutumista, ollakseen ME ja saadaan kokemusta turvallisuuden tunteesta. Siitä on hyvä lähteä jokaisen oman näköisen elämän tielle.
Voisin antaa tähän pienen harjoituksen Nlp- opeistani. Itse käytän tätä monissa asioissa. Laita silmät kiinni, mieti kiusaajaasi ja anna tunteiden tulla. Missä kohdassa sinusta näet tämän kiusaajan, oikealla, vasemmalla, edessäsi? Miten lähellä hän on? Entä jos siirrät näkymääsi lähemmäs, miltä se tuntuu? Entä jos siirrät kauemmaksi ja kauemmaksi, ettet näe siitä kuin enää pisteen, mielessäsi heitä se "luunapilla" pois näkyvistäsi. Miltä nyt tuntuu kun ajattelet kiusaajaasi? Avaa silmät, saitko muutosta aikaan? Näin meidän mieltä voidaan "kouluttaa" uuteen näkökulmaan. Kuva pixapay, Yamu_Jay
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aikuiset kiusaa toisiaan |



