Näin sairaseläkeläisenä, yhdistysaktiivina ja vapaaehtoisena, onko minulla lomaa? Onko siihen tarvetta? Ehkä on. Minulla on vastuu kaikesta yhdistykseen liittyvistä tekemisestä, järjestelyistä, myös muiden sairastuneiden tukemisesta olemassa koko ajan. Kuten on sanottu, eläkeläisellä on aina kiire, tosin sekin on itseaiheutettua. Miksi? Ehkä siksi, että tuntee olevansa jotain jollekin ja se on itselle tärkeää.

Lapsenlapset ovat myös tarvinneet mummoa ja ukkia tänä kesänä. Miten erilaista se elämä onkaan heidän kanssaan, ei tarvitse välttämättä mitään erikoista tehdä, läsnäolo riittää. Ja mikä vaikutus sillä on itseen. Pääsee leikkimään, olemaan luova kun tekee lastenlasten kanssa sellaista, jota oli tehnyt joskus omien lasten kanssa. Nyt sitä tekeekin ihan eri mielellä ja mikä parasta, ukkikin osallistuu omasta tahdostaan. 8-vuotiaan bonustyttären tytön kanssa sain kokea syvällisenkin kokemuksen. Hän aluksi ikävöi äitiään, juttelin suojelusenkelistä hänelle ja otin seinältä kuvan, joka esitti suojelusenkeliä. Enkeli suojeli kahta lasta ylittäessä rikkonaista siltaa. Kuva oli kolmiulotteinen ja otin sen pois kehyksistä, käänsin kortin ja huomasin, että oma isä ja äiti olivat lähettäneet sen kortin minulle kun muutin mieheni kanssa Helsinkiin vuonna -88. Se oli koskettava kokemus ja hetki minulle, hekin olivat ajatelleet minua kun lähdin kauas pois karjalasta. Vaihdoin kortille toiset kehykset ja se sai suuremman merkityksen sydämmessäni ja samalla ehkä tytöllemme kokemuksen "enkelin" olemassaolosta. Kuinka kiitollinen olinkaan tästä hänen ikävästään. Nukuin hänen kanssaan ja kerroin, että enkelinsiivet meitä suojaavat, ei ole mitään hätää. Kaikki meni hyvin ja ikävä oli poissa seuraavana päivänä.

Vietin myös oman nuorimman tyttäreni kanssa hänen syntymäpäivänsä kunniaksi äiti tytär päivää Helsingin vilinässä. Asuttiin aiemmin Helsingissä, tosin Heikinlaaksossa, hieman maaseutumaisemmassa ympäristössä. Helsingissä oli paljon ihmisiä liikkeellä kauniina perjantai päivänä. Senaatintori, kauppatori ja Espan puisto täynnä turisteja ja paikallisia. Mikä hälinä, tungoskin paikkapaikoin. Kauppakeskuksetkin tuli koluttua keskustassa. Varsinaiset vierailukohteeksi valittiin Aistimuseo, jossa saimme "leikkiä" ja kokea erilaisia fiiliksiä, naurettiin ja iloittiin eri jutuista siellä. Alunperin ehdotin Raivoomoa, jossa olisimme voineet purkaa ihan fyysisesti vihaa, mutta sinne ei ollut enää aikoja varattavissa. Eli täytimme itsemme Aistimuseossa muita aisteja ja tunteita käyttäen.

Toinen kohteemme oli Kellumo, jossa kävimme syvärentoutumassa suolaveden täyttämässä kuplassa. Se olikin mahtava lopetus hulinapäivälle. Aika meni kuin siivillä lilluessa alasti yksin omassa kuplassa. Uikkaria tai muitakaan tarvikkeita ei tarvinnut ottaa mukaan. Suihkussa käynti ennen kuplaa menoa oli tärkeää sekä myös sen jälkeen. Painoton tila ja kokemus se oli. Olimme tyttären kanssa joskus käyneet Kuolleessa meressä Israelin reissulla ja tämä kokemus oli vastaava, tosin kesto 50 min lillumiseen oli mahtava. Siellä oli kauneuspiste, josta sai kasvovoiteita, hiustenkuivaaja ja hiusmuotoilutarvikkeet talon puolesta. Omat meikit otin vaan mukaan. Siellä kuplassa olin omien ajatusteni kanssa, hengittelin kipeisiin kohteisiin ja venyttelin itseäni varovasti. 

Alla tekstiä Kellumon sivuilta.

Rentoutuskellunta eli suolakellunta on helpoin ja tehokkain tapa rentouttaa keho. Kehon poikkeuksellinen rentoutuminen rauhoittaa koko hermojärjestelmän, mikä vaikuttaa luonnollisesti myös aivoihin ja sen myötä mieleen.

Rentoutuskellunta on oikotie syvään rentoutumiseen ja meditatiiviseen tilaan. Kun keho ja aivot saavat levon ärsykkeiltä – ääniltä, valolta, paineelta – kehossa vapautuu aineita, jotka vähentävät stressiä ja kipua. Kelluntaa on käytetty jo vuosikymmeniä monenlaisiin tarkoituksiin, mm. stressin helpottamiseen ja unen laadun parantamiseen.

Rentoutuskellunta laskee tutkitusti stressihormoni kortisolin tuotantoa, mikä vähentää sairastavuutta. Kellunta laskee myös sykettä ja verenpainetta sekä kosteuttaa, pehmentää ja hoitaa ihoa.

Sitten tulimme virkistyspäivästä junalla kotiin ja tytär kertoi, että olimme kävelleet päivän aikana jo yli 17 000 askelta. Kotona vielä saunaan ja levolle. Aivan mahtava kokemus, yksi päivä ja aivan erilainen fiilis uusien asioiden kokemisesta. Näin avarran näkökulmaa uusiin asioihin ja antaa erilaista virtaa tulevaan. 

Ihanaa kesää kaikille lukijoilleni. Kirjoittelen kun sille päälle satun edelleen..

Alla kuva kuplasta, jossa lilluin ja nautin olostani. Suosittelen.