Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että, joka kerran kun hän menetti malttinsa hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni.
Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan.
Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta
pois yhden naulan jokaisena sellaisena päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.
Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki
naulat.
Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi:Olet tehnyt hienoa
työtä, poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen.
Vihapäissäsi sanomat sanat jättävät juuri tämänlaisia arpia.
Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos.
On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa.

Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään
ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille
kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.
Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität.
Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän. 

Pyydä anteeksi ja anna anteeksi toiselle ja myös itsellesi. Tästähän kirjoitin myös kirjassani, miten tärkeää on anteeksiantaminen ja anteeksisaaminen. Vapaudut piinaavasta tuskasta ja pääset eteenpäin ja näet tulevaisuuden valoisampana.

Olen myös neuvonut miten purat vihaasi, tässä tarinassa on yksi malli. Pura se fyysisesti johonkin, ei ihmiseen vaan vaikka nyrkkeilysäkkiin, tyynyyn tai juokse tms. Olo helpottuu ja voit saada uuden näkökulman asiaan.

Kuva pixapay xarkamx