Oivalluksia ja uuden oppimista

Uusi diagnoosi?

Tiistai 30.6.2026 - Mervi

Vuosikymmeniä piilossa ja harvoin esiintyvä ikävä vaiva alkoi tässä keväällä nostaa päätään keuhkokuumeen jälkeen. Pystyin sitä hoitamaan itse ensin apteekin tuotteilla ja lopulta soitin terveyskeskukseen ja pääsin viikon päästä lääkärin vastaanotolle. Kerroin, etten ole täysin vielä palautunut keuhkokuumesta, välillä mäkeä ylös kävellessä alkaa ahdistaa. No, lääkäri määräsi liudan verikokeita monien asioiden poissulkua varten. Kävin kokeissa ja seurasin tuloksia itsekseni sovelluksesta. Lääkäri lupasi olla yhteyksissä, jos niistä jotain löytyy. Vastausten tultua huomasin, että pitkä verensokeri B-HbA1c oli ylittänyt yhden pykälän viitearvoista, unohdin sitten koko jutun kun muut arvot olivat hyviä.

Kunnes digiklinikalta tuli viestiä, että sinulta on verikokeissa löytynyt esidiabetes. Se oli shokki ensin. Miten minulla se voi olla? Mummoni oli aikoinaan sairastanut sitä, muttei meillä kenelläkään muulla sukulaiselle sitä ole ollut. Olen normaalipainoinen ja liikun, syön terveellisesti. Mutta tiesin kyllä sen, että unen merkitys tämänkin sairauden puhkeamisessa on merkittävä. Eli siinä on se mun pullonkaula, vatsan takia en pysty nukkumaan aina hyvin, koska suolen tyhjennykset vedellä valvottavat öisin ja uni on rikkonaista sen vuoksi. Olen tosin alkanut käyttämään kipulääkettä tyhjennyksien jälkeen, mutta ei se aina auta. Eli viikottain on useita öitä kun yö on rikkoinen. Olen hyväksynyt sen, mutta nyt täytyy tähän panostamaan paremmin.

Digiklinikalta suositeltiin osallistumaan digivalmennukseen ja sain sitä kautta yhteyden hoitajaan. Kerroin tilanteeni. Olin myös tutkinut muiden käyttämien lääkkeiden sivuvaikutuksia, kolestrolilääkkeeni oli listalla, jotka vaikuttavat mahdollisen diabeteksen puhkeamiseen, ehdotin siihen lääkkeen vaihtoa. Mittasin sitten vatsanympärykseni, painoni ei ole noussut yhtään vuosien varrella, samat vaatteet menee vuodesta toiseen, tosin rinnanympärys on hieman kasvanut, joten jotain hormonaalistakin saattaa olla. Aloin selaamaan ja etsimään tietoa mitä voisin tehdä, etten sairastu tähän tulevaisuudessa. Luin diabetesliiton sivuilta tietoa ja osallistuin heidän digivalmennukseen. Huomasin monia asioita syömisessäni, joita voin vielä petrata tai poistaa ruokavaliostani. Hunajaa olen syönyt monta lusikallista päivässä, sen määrän pienentäminen on hyvästä muunmuassa. Toinen pulla pois päivästä, aamulla näkkäriä kahvin kanssa. Puuronhan syön aina marjojen ja maustamattoman jugurtin kera. Aloin seuraamaan myös painoa ja lisäisin liikuntaa. Otin aamuisin televisiossa esitetyn Sofian aamujumpan elämääni lihaskuntoa kasvattamaan ja tekoäly kehotti kävelylenkeilläni ottamaan 100 askeleen juoksuaspurtteja mukaan lenkeilleni vaihteluksi. Muutin kolestrolilääkkeen ottamisen iltaan ja nyt seuraan vähitellen tuloksia. Vatsan ympärys on rajoilla ja parin kilon painon pudotus voisi olla hyvästä, joten selätän sen kyllä, olen nyt hyvässä vauhdissa. 

Uneen muutosta, iltapäivä kahvi pois, teetä tai kofeiinitonta kahvia tilalle. Ehkä kokeilen tyhjennystä aiemmin päivälle, mutta olen sitä kokeillut ja vatsa saattaa toimia seuraavana iltapäivänä väärässä tilanteessa..joten mietin sitä vielä.. Sain lääkäriltä uusittua reseptin, jota käytän öisin kun valvon, se on Atarax ja sen avulla nukun edes jonkun tunnin aamusta, joten sen käyttöä taidan lisätä jo heti silloin kun möyrintä alkaa..

Olen nyt sopinut digihoitajan kanssa videotapaamisen elokuulle. Diabetesliiton valmennus antoi hyviä vinkkejä ja suosittelen kyllä muillekin vastaavia käymään läpi. Ne ovat todella hyödyllisiä. Marjat, hedelmät ja kasvikset ovat olleet osa ruokavaliotani jo vuosia, joten muissa asioissa löytyi parannettavaa. Limppareita ym en juo hammasterveydenkään vuoksi. Jatkossa vettä juon hieman enemmän ja opettelen ehkä syömään raakaa sipulia hieman, jos vatsa sitä kestää.

Henkinen hyväksyminen täytyy kuitenkin tehdä aina rauhassa ja selviän tästä, uskon niin kuin pitääkin. Lapsilleni voin kertoa riskeistä, ja jos he saavat tästä kokemuksestani jotain tulevaan, olen voittanut jo paljon. Aina sairaus ei näy ulospäin ja piilevänä ne voivat tehdä tuhojaan kauan. Tiedostaminen riittää, olen riskiryhmässä ja voin vielä itse vaikuttaa. Otan kaiken vastaan mitä tarjotaan, ammattilaiset ovat puolellani ja haluavat auttaa. Pienin askelin kohti muutosta. 

Muuten..olen julkaissut Youtubeen nimelläni olevalle sivuilleni ensimmäisen rentoutuksen. Se esiintyy kirjassani ensimmäisenä harjoituksena. Lisäsin siihen alkuun rentoutusharjoituksen ja sen kesto on reilut .15.00 min. Kokeilepa miltä tuntuu vain olla..https://www.youtube.com/@mervikaartoaho1103

Kuva pixapay

Elämyksiä

Perjantai 19.6.2026 - Mervi

Syöpäyhdistyksessämme on tapana käydä kesäisin jossain retkellä. Oman paikallisen yhdistyksen retki suunniteltiin aluksi Hämeenlinnaan, sitten se muutettiin Kotkaan ja lopulta kaikki kuivui kokoon liian vähäisen osallistuja määrän vuoksi. Samalla kun ilmoitin peruutuksista jo reissuun ilmoittautuneille, olin saanut toisesta syöpäyhdistyksestä viestiä, että heidän retkelle päästäisiin mukaan, jos kohteet kiinnostaa. Aluksi kun mainittiin Loviisa, sanoin, että viime vuonna oltiin jo siellä, mutta nyt kohteet olivatkin aivan muuta.

Sain meidän yhdistyksestä porukan mukaan ja heistä moni olikin jo nähnyt Lapinjärven kirkonkellojen museon omistajan Supavit Nummelinin televisiossa. Eli toinen kohde olisi siellä se ja toinen kohde oli Eija´s Garden. 

Eija kertoi hienosta puutarhastaan, unelman toteutumisestaan ja esitteli uskomattomia erilaisia englantilaisia puutarha versioitaan. Hän eli nyt unelmiaan ja otti vastaan vieraita esitellen suurta työtään, jonka oli saanut aikaan luodessaan koko paikkaa. Hän oli tehnyt siitä aikoinaan myös TV:ssä esitetyn ohjelman. Haltioituneena lähdimme kohti seuraavaa kohdetta ruokailtuamme ensin lounaan matkanvarrella.

Saavuimme Lapinjärvelle kirkonkellomuseoon ja kirkontorniteknikko Supavit Nummelin otti meidät iloisesti vastaan mustassa ortodoksille tyypillisessä mustassa asussaan. Hän soitti meille aluksi ladon ylisiltä kirkonkelloilla musiikkia, jota katsoimme ihmeissämme. Sitten pääsimme sisään latoon, jossa hän esitteli ikivanhoja kelloja ja soitti lopuksi musiikkia eri kokoisilla kelloilla lisää. Ulkona oli suuria tuhansia kiloja painavia kelloja, joita saimme kokeilla soittaa myös itse, raskasta hommaa se on ennen ollut kun kirkkoon on ihmisiä kutsuttu tulemaan.

Sitten meitä odotti hänen suuri haaveensa, jonka hän oli harrastuksenaan toteuttanut. Oma junarata, omia junavetureita ja erilaisia vaunuja. Pääsimme junan kyytiin ja hän soitti Kirkan kappaletta kaiuttimista, Me ollaan vaan ja hengaillaan, se oli hupaisa kokemus! Eikä siinä vielä kaikki, lopuksi hän vei meidät kotiinsa, jonne hän oli rakentanut oman kappelin olohuoneeseensa. Siellä oli isot pilliurut, jotka oli itse sinne rakentanut ja vuosien myötä oli opetellut soittamaankin niitä. Hän soitti meille erilaisia kappaleita virsistä iskelmiin. Hän kertoi myös tarinaansa. Hänet oli hylätty vauvana talon portaille Thaimaassa ja kaksi vuotta myöhemmin hänet adoptoitiin Suomeen. Häntä oli kiusattu koulussa erilaisuutensa vuoksi ja silti hän näki maailmassa itselleen kutsumustehtävän, jota nyt toteutti myös meille. Hän oli iloinen ja toi meillekin iloa ja ihmetystä. Kotikappelin nimi on Pyhän kohtaamisen kappeli, pyhyys tulee kappeliin ihmisten kohtaamisen kautta. Hän lausui sanat, jotka koskettivat minua. Ilman kohtaamista ei ole toivoa, ilman kohtaamisia ei ole rakkautta, ilman rakkautta ei ole kohtaamista ja ilman toivoa ei ole rakkautta. 

Mitä me tältä retkeltä opimme. Yhdistykset tekevät kyllä hyvää työtä, retket kruunaa ja avartavat maailmaa monin tavoin ja antavat iloa ja toivoa myös meille kaikille. Oli mahtavaa olla mukana. 

Oma paikallinen yhdistys teki retken Iitin musiikkijuhlille Verlaan ja kuuntelemaan Merja Larivaaraa ja Kaihon karavaaneja. Sekin oli aivan mieletön kokemus monin tavoin. Suosittelen kohti elämyksiä ja kohti kohtaamisia, rakkautta, iloa ja toivoa. 

Kuvassa Supavit junaradan äärellä. Kuva Eila Orpana, itse en saanut kunnon kuvaa kun hän oli liikkeessä koko ajan..

Minulla menee hyvin entä Sinulla, kirjasta

Torstai 4.6.2026 - Mervi

Olen muutama vuosi sitten ollut Transaktio- kurssilla, jossa käsiteltiin aihetta Aikuinen, Lapsi ja Vanhempi ja pelit. Luettuani toista kirjaa, sen sivuilla oli tietoa tästä kirjasta Minulle menee hyvin, entä Sinulla ja tästä aiheesta lisää. Lainasin kirjan ja yllätyin. Sain kertausta kurssin sisältöön syvemmin itsekseni ja rauhassa.

Aluksi kerron vähän kirjasta ja sitten kerron mitä oivalluksia olen jälleen itsestäni tehnyt tämän myötä. Elämä on uskomatonta kun sen antaa vain tapahtua.

Aivot toimivat hifi-nauhurina. Ne tunteet, jotka aikanaan liittyivät menneisiin kokemuksiin ovat myös tallessa muistissa ja erottomattomasti niihin sidottuja. Ihmiset voivat olla kahdenlaisissa tilassa samanaikaisesti eli kokemuksessa, että sen ulkopuolella tarkkkailemassa sitä. Nämä muistiin varastoidut kokemukset ja niihin liittyvät tunteet voidaan nykyhetkessä kokea uudelleen yhtä voimakkaina kun silloin ne tapahtuivat. Eli et vain muista mitä tunsit vaan tunnet samalla tavalla.

Vanhempi= ainesto 0-5 v. havaittu ulkoiset tapahtumat, joihin ei voinut mitään, vanhempien lausumia nauhoja, kaikki mitä lapsi näki vanhempien tekevän ja kuuli heidän sanovan. Kaikki kehotukset, säännöt ja lait, ilmeet, eleet, äänensävyt, hyväilyt, tuhannet ei sanat, onnelliset hetket ja ylpeän isän ilmeet. Epäoikeudenmukaisuudet, vanhemmat sanovat yhtä ja tekevät toista (tupakointi), ristiriitaiset aineistot. Lapselle kaikki ovat totuuksia.

Lapsi=pienen lapsen reaktiot, mitä näki, kuuli, tunsi ja ymmärsi. Lapsi on pieni ja kömpelö, ei sanoja, avuton, lapseen kohdistui vaatimuksia, kokemuksia, lapsi haluaa hyväksyntää. Näiden perusteella lapsi päätteelle varhain:minä en ole ok ja se on oma arvio itsestä, eikä sitä voi pyyhkiä pois. Ja kun aikuisena koetaan ahdistusta jostain tilanteesta ja jos lapsena hän tuli kokeneeksi nurkkaan ajoa, torjutuksi ja hylätyksi tulemista, niin ne tunteet heräävät Aikuiselle tässä hetkessä, joita lapsena koki. Myös myönteiset tunteet koetaan samoin.

Aikuinen=10kk lapsi kykenee tekemään sellaista, joka herää hänen omasta tietoisuudestaan. Tästä itsensä toteuttamisesta alkaa aikuinen.

Aikuisen tehtävä on pääasiallisesti muuttaa ärsykkeet tiedoksi ja käsitellä ja lajitella tieto aikaisemman perusteella. Aikuinen on tietojenkäsittelykone, joka työntää ulos ratkaisut arvioituaan ja käsiteltyään ensin tiedot, jotka tulleet Vanhemmasta, Lapsesta ja Aikuisen aikaisemman ja parhaillaan keräämästä aineistosta. Aikuisen tehtävä on tutkia vanhempaan sisältyvää aineistoa, onko se totta vai ei vai, onko se sovellettavissa ja sitten tutkia, hyväksyä  tai hylätä. Lasta tutkiessaan, ovatko tunteet asiallisia vielä nykyhetkessä vai ovatko ne vanhentuneita. Aikuisen tehtävä on todennäköisyyden arvioiminen.

On neljä elämänasennetta. 1.minä en ole ok-sinä olet ok, 2. minä en ole ok-sinä et ole ok, 3.minä olen ok-sinä et ole ok, 4. minä olen ok-sinä olet ok. Lapsi pysyy asenteessa 1-3 ellei tietoisesti Aikuisena vaihda 4 asenteeseen. Ne ovat päätelmiä, ei selityksiä.

1. Minä en ole ok=sinä olet ok, lapsi on syrjään vetäytyvä, toive elämää..jos minä ja kun minä.

2. Minä en ole ok-sinä et ole ok=äiti kylmä, rankaisee, lapsi luovuttaa, ei ole toivoa, vetäytyy

3. Minä olen ok-sinä et ole ok=lasta lyöty, kaltoinkohdeltu, on kipuja, lepää nuolee haavojaan. Te satutatte minua! Kaikki ovat syypäitä, tekee pahaa aikuisena ilman omaatuntoa.

4. Minä olen ok-sinä olet ok=3 ensimmäistä ovat tiedostomattomia asenteita, perustuu tunteisiin. Neljäs perustuu ajatteluun, uskoon ja toiminnan antamiin kriteereihin.

Kolme vuotiaana alkaa peli, minun on parempi kuin sinun. Aikuisena pelataan samaa peliä, hommataan omaisuutta, mitä vaan.

Me voimme muuttua, kun esimerkiksi koskee riittävästi, kärsitään jostain elämän tapahtumista, on epätoivoa tai ikävystymistä. Aikuisen tasolla toiminta tapahtuu, siellä muutos ja toivo on mahdollinen.

Kirjassa käydään läpi Aikuisen, Lapsen ja Vanhemman fyysiset ominaisuudet ja sanat, joita itse tunnistinkin mukavasti. 

Kuinka pysyä Aikuisessa? Laske kymmeneen. Silloin kun olet epävarma, jätä tekemättä. Kysy onko se totta? Onko se asianmukaista? Mistä sain tämän ajatuksen? Mikä on todennäköisyys?Käy sisäistä vuoropuhelua kun tunnet itsesi huonotuuliseksi, synkäksi, masentuneeksi, katuvaksi. Kysy miksi Vanhempi löytyttää minun Lasta? Kysy kuka on ohjaksissa?

Kuinka käytämme aikamme? Vetäydytään, et ole läsnä muiden seurassa vaan mielikuvitusmaailmassa. Rituaalit, tehdään samoja asioita, koska on turvallista. Toimintaa,mm. astioiden pesua, opiskelua->ei tarvitse lähestyä muita. Nämä tapoja torjua syyllisyyttä, epätoivoa ja läheisyyttä.

Berne kirjoittaa Kanssakäymisen kuviot kirjassaan,(aion lainata) josta kirjoittaja viittasi ajanvietteet, jotka hauskoja lörpöttelyaiheita. Moottorit-auton vertailua ja kuka voitti (miesten puheet)Keittiö, vaatekaappi(naisten) Miten menetellä jonkun asian suhteen? Kuinka paljon maksaa? En ole koskaan ollut..Tiedättekö? Mikä tuli (vanhempi kaveri) Seuraavana aamuna? (krapula) Nämä pelit perustuvat lapsuuden yksinkertaiseen peliin, minun on parempi kuin sinun. Ne tuottavat hyvää mieltä kaikille.

Uskonnosta, ensin hyväksytään toisen uskonto, myöhemmin tulee tunne, että minun uskontoni on parempi kuin sinun. 

Nyt omaan kokemukseen. Kiitos taas puolison kanssa keskustelu tästä asiasta, jotta oivaltaa myös minun rikkonaisuuttani paremmin. Olen kirjassanikin kertonut, että olen kokenut lapsena turvattomuutta ja onneksi nyt saan eheytyä tällä tavoin. Mahtava juttu.

Otin kynän ja paperia, näin kannattaa työstää asioita itsensä kanssa. Kohteeksi otin ärsytyksen tunteen. Puolisoni haluaa pihalla leikata, karsia, kaataa puita/pensaita. Nykyään kyllä kysyy mitä mieltä olen, mutta myönnyn vaikken asiasta välttämättä edes pidä. Nyt tämä oli ajankohtainen asia. Esitin yllä olevat kysymykset itselleni ja ymmärsin, että ärsytyksen tunne on lapsuuden kokemuksesta. Pikkusiskoni ärsytti minua, härnäsi ja kiusasi esim. jos halusin nauhoittaa jotain musiikkia, niin hän alkoi lällättää äänitteen päälle. Koin nyt, että puolisooni kohdistuva ärsytys tuntui samalta, hän "kiusaa ja lällättää" kun saa tehtyä asioita vaikken pidä siitä. Mietin, onko tämä tunne vielä asianmukaista ja totta vielä tänään. Ei ole! Lopulta oivalsin, että hän tekee kaiken siksi, että tykkää tekemisestään ja tietää mitä kasveille pitää aika ajoin tehdä, että ne pysyvät siistinä ja hyvinhoidettuna. Asia meni siis päälaelleen ja tämän keskustelun kävimme nyt yhdessä ja molemmille tuli iso oivallus tästä asiasta. Uskomatonta, mutta totta.

Rakkaus ei ole toisiinsa tuijottamista vaan katsomista yhdessä ulospäin samaan suuntaan. Eikö olekin hieno juttu. Meillä keskustellaan ja annetaan toisen puhua ja toinen kuuntelee ja vasta sitten kommentoidaan ja päästään yhteisymmärrykseen.

Elä elämykset itse ilman ennakkokuvia. Uskonnollinen kokemus on luonnollisen lapsen uudelleen syntyminen.

Todellisuusterapia=me emme voi muuttaa menneisyyttä, muuta se hiipii meidän elämään Vanhemman ja Lapsen kautta, ellemme ymmärrä miksi näin tapahtuu, meillä ei ole vapaata Aikuista, jonka kautta tulisimme vastuullisiksi ihmisiksi.

Minun kokemuksella oli mielenkiintoista lukea tämä kirja, siinä on paljon helppoja ja ymmärrettäviä asioita, joilla pääsee itseensä syvemmälle..jos siis tahdot niin.

Kuva pixapay, alanajordan. Lasta ärsyttää..lällälää..joku tekee..