Oivalluksia ja uuden oppimista

Kesän ilojako?

Torstai 20.8.2026 - Mervi

Ei juhlia ilman alkoholia, eihän se ole mitään. Ei kesäloma ilman kaljaa tai viiniä, hulluhan on jos ei juo yhtään.

Itse olen alkoholin jättänyt syöpähoitojen myötä vain spesiaali tilanteisiin. Piccolo-shampanja pullosta puolet puolison kanssa syöpäkontrollien, hääpäivän tai vastaavan yhteyteen. En pidä enää siitä, etten hallitse itseäni kehollisesti enkä myöskään puheitteni suhteen. Olin villi ja vähän häpeällinenkin kun otin, nyt sanon, onneksi ei tarvitse enää ottaa. On hyvä syy olla ottamatta. Eikä kukaan sitä edes kyseenalaista.

Mutta tarvitaanko siihen syytä miksi juo tai ei juo. Elokuu on monelle avaava kohta elämässä, taisi tulla juotua liikaa kesän aikana tai ollaanko jo parisuhteessa jo sen vuoksi eron partaalla?

Omaa juomistani seurasin vuosia, tiedostin vaaran. Tammikuussa pidin tipattomia moneen kertaan ja onnistuin niissä hyvin vaikka vähän tuntui kiristävältä olla niin tiukkapipo. Onnistumisen kokemushan siitä tuli. Kerran jatkoin tipattomuutta pääsiäiseen saakka huhtikuulle. Se oli jo jotain. Viinit kuuluivat tuolloin viikonloppuihin ja arkeenkin, jos en saanut unta. Oli se ihan helvettiä, hoitaa nyt unettomuutta alkoholilla, joka vain lisää kierroksia ja uni ei ollut palauttavaa. Ylikerroksilla oloa koko ajan ja siitä jatkuva stressi päällä. Siihen päälle vielä jatkuva suorittaminen ja herkästi ärsyyntyvä mieli. Huono uni ja kärsimättömyys sekä työssä muutokset söivät mielialaa ja siihenkin viiniä!

Helppo hoitaa tunteita on kaataa ne kurkusta alas, niinkö? Eihän ne minnekään menneet, tulivat entistä pahempina. Samalla siihen liittyi salailua, häpeääkin salailusta, piilopullojakin. 

2015 oli käänne vuosi, asennemuutos loppuvuonna irtisanomisen jälkeen, muutenkin todella raskas vuosi. Ei se niin voinut jatkua. Ehkä jo vuonna 2016 oli tuo pitkä alkoholittomuus kokeilu ja onnistumisen kokemus. Opiskelujen alku ja innostus uudesta ja opista käsitellä tunteita oli mahtavaa omalla kohdallani.

Luin kirjaa, josta sain omin sanoin muokattuna muutamia hyviä lauseita ajateltavaksi mihin tahansa riippuvuuteen. Eräs pappi oli käyttänyt niitä kysymyksiä kohdatessaan huumeiden käyttäjiä, jotka käyttivät raakaa väkivaltaa kohdatessaan toisiaan ja hän sai heidät muunmuassa noilla kysymyksillä yhteistyöhön ja lopettamaan raakuudet. Kukaan aiemmin ei ollut kohdannut heitä läsnäollen ja kuunnellen vastauksia noihin kysymyksiin.

Millaista on juoda alkoholia? Millaista on juoda alkoholia yksin? Miten välttelet läheisten kysymykset kun he kuitenkin tietävät ongelmastasi? Mitä ajattelet siitä, että kaltoinkohtelet juodessasi itseäsi ja läheisiäsi ja samalla tuotat itsellesi ja läheisillesi surua ja ahdistusta tilanteesta?

Olipa se salailu mihin tahansa asiaan liittyvää, se vie voimavaroja joka tapauksessa kaikilta! Mitä energian tuhlausta! Kerro ja puhu, hae apua. Opi rakastamaan ja arvostamaan itseäsi. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus uuteen tapaan hoitaa asioita. Tule pois kierteestä, jonka olet luonut muka suojaksesi, se on tuhon kierre.

Niin ja juhlissa tai muissa ajanviettopaikoissa, ota alkoholitonta, eikä sitä tarvitse kenellekään selittää, jos et halua kertoa mikset juo enää. Sanoisin itse ehkä ylpeänä, etten tarvitse sitä enää, sehän on luokiteltu jo jopa myrkyksi jo reilu sata vuotta sitten..ja miten paljon se on vain saanut tuhoa aikaan näinä vuosina perheissä ja muualla sekä tietysti terveydellisesti.

Häpeäpaalu löytyi Hollolan keskiaikaisesta kirkosta. Tuohon aikaan häpeä liittyi ihan muihin tilanteisiin mutta nyt kun ajattelen sen käyttöä mielikuvituksellisesti..häpeässä tullaan näkyväksi ja yhdessä hoidetaan häpeää pois..niin sitä kohtihan pitääkin mennäkin, että vapautuu tuosta ikeestä.

Kielenpituus matka, vanha sanonta

Lauantai 8.8.2026 - Mervi

Olen kasvanut maalla ja siellä käytettiin paljon erilaisia sanontoja ja sananparsia liittyen johonkin asiaan. Osa oli varmasti Raamatustakin saatuja ja paljon perinteisinäkin tulleita. Saattoivat olla kyllä monin tavoin rajoittaviakin uskomuksia.

Olimme kesäkahvilavuorossa paikallisessa kahvilassa yhdistyksen kanssa. Osa toi leipomuksiaan myyntiin ja niitä maisteltiin myös porukalla. Tekijät saattoivat arvostella, ettei se oikein hyvin mennyt tällä kertaa tai olisin voinut tehdä tuotteen paremmin. Maistoimme piirakkaa, joka oli hieman erikoisella tavalla tehtyä minulle, mutta todella makoisaa. Tekijä valitti että siinä tekemisessä tuli virhe eikä se ole täydellinen. Hämmennyin kommentista ja sanoin "kielen pituus matkaa" ja sanoin, hei, täähän on hyvää.

Mikä sai minut kommentoimaan sitä näin. Se tuli spontaanisti. Me aliarvioidaan helposti omaa osaamistamme ja se minua harmitti, että ekana vähätellään tekemistämme, ei se mennyt ihan kuin olisin halunnut tai jossain kohdassa tuli moka. Ei toisen sitä tarvitse mitään tietää.

Tekijä hämmentyi sanonnastani, hän käsitti sen negatiivisena sanontona. Onneksi en jättänyt asiaa tarkentamatta. Kerroin, millaisesta taustasta olen kotoisin ja mitä meillä kotona syötiin usein. Ruoka oli vaan energiaa ja jos se joskus paloi pohjaan tai oli pahaa, mutta se syötiin. Se oli sen kielenpituus matkan verran vaan suussa ja nielastiin. Saimme kuitenkin ruokaa ja epäonnistumisista ei nyt niin suurta numeroa tehty. Työtä oli paljon maalla ja ruoka oli vaan jotain mitä helposti saatiin tehtyä ja vatsa sillä täyteen. Hän ihmetteli kertomustani ja kerroin, etten sanontaa tarkoittanut pahalla vaan ylipäänsä, ruoka on vain hetken suussa, emme tiedä mitä kommelluksia siinä tehdessä on tapahtunut.

Pohdin jälkikäteen miksi tuo sanonta tuli noin automaattisesti suustani siinä hetkessä, oliko sillä joku tarkoitus. Juttelin asiasta muutaman sisarukseni kanssa ja he sanoivat, ettei se ollut negatiivinen sanonta, ei sitä niin koettu koskaan. Tajusin, että siinä hetkessä ehkä halusin olla hänelle hyvä ja sanoa alitajuisesti, että älä aliarvioi osaamistasi.

Tästä tapahtumasta on nyt reilu viikko ja mietin motivaatiota laihduttamiseen tai elämäntapamuutokseen. Me ollaan niin urautuneita tuttuihin ruokiin ja makuihin, ettei uskalleta kokeilla uutta. Ei tunnisteta juureksia ja vihanneksia, joita voisi arjessa huomaamatta käyttää ja samalla vaikka keventää ruokavaliota ja huomaamatta voi vaikka laihtua. Kaikki pitäisi maistua hyvälle tai uusi maku on pelottavaa, en syö, en halua edes maistaa. Sanotaan, että uuteen makuun vauvakin oppii kun tarjotaan sitä yli kymmenen kertaa, ehkä se on sama aikuisellakin.

Kun juuri nyt sen esidiabeksen uhkan takia olen tehnyt muutoksia ruokavaliooni monin tavoin se on sitä kielenpituus matkaa ollut ja muutoksia on huomaamatta tapahtunut. Nyt etsin sydänmerkkituotteita ja uusia tapoja tullut huomaamatta käyttöön. Digiklinikan valmennus on auttanut siinä muutoksessa monin tavoin. Isoin muutos kohdallani oli aamupulla puuron jälkeen kahvin kanssa, jota söin vuosia. Oliko se turvallisuuden tunnetta lapsuudesta, että oli pullaa, en tiedä, mutta nyt se on leipää ja sen päällä kurkkua tai tomaattia eli kielenpituusmatkalle tuli muutos parempaan enkä kaipaa sitä pullaa enää. 

Olen kiitollinen, etten jättänyt asiaa tarkentamatta tälle piirakan tekijälle. Hän olisi saanut minusta negatiivisen kuvan. Tajusin samalla, miten helposti me saatamme lipsauttaa ja samalla loukata toista ihmistä vaikkei sitä edes tarkoiteta. Kun tapaan tämän ihmisen uudelleen nyt elokuussa, pyydän vielä anteeksi ja varmistan, ettei hän ollut loukkaantunut ja ymmärsi selitykseni asiasta. 

Me ollaan täällä oppimassa ja meidän täytyy ottaa myös vastuu tekemisistämme. En itseäni tästä moiti tai soimaa, vaan olen kiitollinen, että tämä tilanne sattui. Jotta me huomataan ja tiedostetaan mitä oikeasti elämässä tapahtuu, voidaan korjata ja mennä eteenpäin pystypäin.

Oliko juuri sattumaa, kun kirjoitin tätä blogia 5.8, Iltalehden/Iltasanoman sivuilla oli artikkeli siitä miten erilailla eri puolella Suomea asioita ymmärretään toisin. Eli kannattaa aina tarkistaa mitä tarkoitit kun sanoit noin, koska toiselle sillä voi olla ihan eri merkitys kuin toiselle, ettei turhaan loukkaannuta.

Kuva pixapay Ben_Kerckx

Tarina isästä ja pojasta, opetus

Lauantai 1.8.2026 - Mervi

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että, joka kerran kun hän menetti malttinsa hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni.
Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan.
Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta
pois yhden naulan jokaisena sellaisena päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.
Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki
naulat.
Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi:Olet tehnyt hienoa
työtä, poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen.
Vihapäissäsi sanomat sanat jättävät juuri tämänlaisia arpia.
Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos.
On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa.

Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään
ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille
kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.
Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität.
Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän. 

Pyydä anteeksi ja anna anteeksi toiselle ja myös itsellesi. Tästähän kirjoitin myös kirjassani, miten tärkeää on anteeksiantaminen ja anteeksisaaminen. Vapaudut piinaavasta tuskasta ja pääset eteenpäin ja näet tulevaisuuden valoisampana.

Olen myös neuvonut miten purat vihaasi, tässä tarinassa on yksi malli. Pura se fyysisesti johonkin, ei ihmiseen vaan vaikka nyrkkeilysäkkiin, tyynyyn tai juokse tms. Olo helpottuu ja voit saada uuden näkökulman asiaan.

Kuva pixapay xarkamx