Oivalluksia ja uuden oppimista

Tulkinnat asioihin

Sunnuntai 13.9.2026 - Mervi

Meidän jokainen lähtökohdat elämässämme ovat erilaiset. Eli me näemme asioita oman perheen ja niiden ihmisten kautta jotka ovat olleet elämässämme mukana alkuvuosina lapsuudesta aikuisuuteen. Se mikä tunne meillä on sattunut olemaan johonkin asiaan liittyen on saattanut vaikuttaa syvemmin kuin pelkkä tapahtuma on ollut. Onko meitä otettu tarpeeksi huomioon jossain pelottavassa tilanteessa, olemmeko saaneet tukea vai onko siinä vähätelty. Eli moni asia vaikuttaa omiin tulkintoihimme. Joskus jotkut pitävät kiinni kannastaan eivätkä anna mahdollisuutta edes keskustella asiasta enää ollenkaan, koska ovat loukkaantuneet niin syvästi. Tarkoitus on ehkä ollut tekijälläkin ihan toinen, suojelu tai joku muu.

Ihmisen mieli on kummallinen asia. Samoin meidän keho. Ne ovat yhteydessä toisiinsa ja asiat ollaankin useasti koettu myös kehon kautta, emme vaan aina tunnista kehon reaktioita itsessämme. Otetaan esimerkki. Katson televisiosta urheilua, jossa Suomi ja suomen miehet voittavat Ruotsin sadasosa sekunnilla Suomi-Ruotsi maaottelussa. Jännitän kehollisesti ja mielellisesti tapahtumaa kun katson jännittyneenä juoksukilpailua. Ja kun Suomi kerrankin voittaa ruotsalaisen näin täpärästi se tuntuu todella hyvältä kehossa ja mielessä. Huudan innostuneena ja nostan kädet ylös ja olen todella iloinen meidän suomalaisten puolesta. Menee kylmikset myös kehollisesti.

Toinen esimerkki, olin keräämässä tyrniä, joka on todella haastavaa kerättävää tyrni pensaan oksien piikkien takia. En tee sitä mielelläni, mutta poishan ne vitamiinit on saatava pensaista jos ne kerran ollaan kasvatettu sitä varten ja siitä saadaan sitten sitä mehua talveksi itselle ja perheelle. Keskityin tarkasti joka sormen vedolla marjaan ja oksaan ja silti piikit pistivät sormiin pieniä reikiä. Kirosin välillä ja jatkoin keräämistä. Sain puhelun, jossa sovittiin tulevasta mieleisestä tapahtumasta ja lupasin, että hoidan asian pian eteenpäin. Jatkoin keräämistä, mieli oli ehkä keräämisen pakosta ja sateen uhkasta negatiivisen puolella. Meni pari päivää, kävin keräämässä edelleen tyrniä ja unohdin lupaamani hoidettavan asian. Sain viestin ja tunsin, että nyt mokasin. Sätin vähän itseäni unohduksesta. Hoidin asian pikaisesti pois päiväjärjestyksestä. Ensin tietysti ajattelin, että olipa nyt kiire tällä asialla. Sitten ajattelin, että olinkohan unohtamassa asian, hyvä että muistutti minua. Olin kirjoittamassa viestiä, pahoittelin siinä unohdustani. Ajattelin lähettää toisen viestin miksi olin unohtaa sen, mutta en viitsinyt perustella enää tilannetta missä olin kun luvannut hoitaa asian. Tajusin, että toinen ei todellakaan voi tietää missä tilanteessa toinen saattaa juuri sillä hetkellä olla. Joten täytyy olla varovainen, ettei lähde lisäämään negatiivisuutta toiselle kun itse on asian unohtanut. Toinen olisi voinut loukkaantua minun reaktiostani. Olin viisas kun hoidin asian pois ja ymmärsin miten joku muu tilanne voi muokata seuraavan tapahtuman vääräksi tulkinnaksi itselle ja toiselle.

Miten tärkeää on itse ymmärtää, että myös oma tilanne on ehkä juuri sillä hetkellä ollut haastava ja on inhimillistä unohtaa. Turhaa siitä on itseään tai toista syyttää. Nyt annan anteeksi tapahtuman itselleni ja toiselle ja jatkan tämän asian oivalluksen kanssa eteenpäin. Eli kehollisesti tunsin tyrnipuskassa ehkä inhoa ja vihaakin keräämistä kohtaan ja sitten kun siihen tuli jotain lisää juuri siihen hetkeen kun mieli oli negatiivisella puolella, sain lisää negatiivisuutta unohduksesta ja huomautuksesta, joka oli siis tarpeenkin. Tämä täytyy purkaa myös fyysisesti kehosta pois. Tunnistin nyt tunteen kehossa, mahtavaa. Sitten pääsen eteenpäin. Ja jatkossa suhtaudun tyrnin keruuseen ehkä myötämielisemmin mutta kohta se onneksi loppuu ja vuoden päästä sitten uudestaan uusin voimavaroin.

Ne ovat Tapio Rautavaaran loppusanat dokumentista.

"Ihmisen onni on kummallinen asia, se vaihtelee eri paikoissa ja eri tyyppisissä tilanteissa ja ajatuskannoissa.

Joku juoksee politiikan perässä, joku juoksee jeesuksen perässä, joku pelaa shakkia, joku kerää postimerkkejä, se on heidän onnensa. Ihmisen perusonni on vaikeasti haettavissa, mutta sanoisin, jos on tyytyväinen elämäänsä, niin se taitaa olla siinä. Oma perhe, mielenrauha, nimenomaan mielenrauha ei muuta."

Etärentoutuksista

Keskiviikko 2.9.2026 - Mervi

Elän intuitiivisesti, se ei monelle ehkä sano mitään mitä se tarkoittaa. Minulle se on sitä, että saatan tarttua ajatukseen tai hetkeen, joka puhuttelee itseäni ja ehkä samalla voisin puhutella sen myötä myös muita. Joskus se tarkoittaa sitä käytännössä, että herään aamulla ennen neljää ja päässä käy monenlaisia ajatuksia tulevasta tapahtumasta tai tilanteesta. Päivällä olen ehkä pohtinut miten toimin ja alitajuntani on sitten yöllä antanut minulle impulssin, että tee näin. Edellisen kerran näin tapahtui kun tyttäreni oli menossa vihille nyt elokuussa, enkä ollut ajatellut pitää puhetta, mutta alitajunta herätti aikaisin aamulla ja syötti minulle tekstiä päivää ennen h-hetkeä, jotka sitten myös itseni että toisten yllätykseksi puhuin häissä muillekin. Silloin puhuin muunmuassa rakkauden kielestä parisuhteissa, teoista, sanoista jne.

Tänään alkavat etärentoutukset syöpään sairastuneille ja heidän läheisilleen Colores ry:n ja Kymenlaakson syöpäyhdistyksen sekä Kaikki syövästä yhdistyksen tuella, että heidän kanssaan. Ehkä koen pienoista jännitystäkin, edellinen etärentoutus oli huhtikuussa ja nyt ollaan jo syyskuussa. Mietin, mitä minulta nyt odotetaan. Osaanko antaa oikein sitä mitä haluan muidenkin kokevan hyväksi kun on vaikeaa. Mitä sanon alussa tai lopussa. Vaikka onhan tämä minulle tuttua jo, olen tehnyt tätä jo yli viisi vuotta, mutta silti. Myönnän epäröintini.

Heräsin ennen neljää tänä aamuna ja sain ajatuksen. Kirjoitan blogiini sanat, jotka kerron lyhyesti aloittaessani ja tänne vähän perustelen miksi toimin kuten toimin. Sitten kerron lopuksi nettisivuistani ja blogista, jotta voi rauhassa palata jos asia kiinnostaa.

Lämpimästi tervetuloa mukaan lisäämään omaa hyvinvointiasi kanssani. Huomaan, että arvostat näin itseäsi kun Olet juuri nyt täällä tässä hetkessä ja toivon, että voin antaa Sinulle monia uusia oppeja ja oivalluksia, joita olen itsekin saanut näitä tehdessä.

Istun täällä oman raskaaan syöpämatkani ja sen seurauksena saadun ulosteenkarkailun myötä kun aikoinaan jouduin pysähtymään itseni äärelle ja tajusin, että olin laiminlyönyt itseäni täysin. Kaltoinkohtelin kehoani, suoritin elämää ja syytin itseäni ja muita elämän kolhuista. Stressiä oli joka puolella. Vaikeiden syöpähoitojen ja vastoinkäymisten jatkuessa tutustuin parantavaan meditaatioon kun hoitoni eivät edenneet ja pelko kalvoi mieltäni. Sain siitä apua ja sitä kautta ehkäpä, kun lopulta selvisin syövästä, jatkoin opiskelua ja löysin näin elämäntarkoitukseni jäätyäni sairaseläkkeelle häpeällisen ulosteenkarkailun vuoksi. 

Jos joku on kiinnostunut tästä lisää, olen kirjoittanut kirjan, joka on julkaistu viime syksynä nimellä Syövästä löytyi elämän tarkoitus.(Momentum-kustantaja) Se on myös ehkä mallina muille siitä, että asennemuutos kaiken suhteen sekä kiitollisuus auttoi löytämään sen. Siinä on myös pohdintaa miksi sairastuin syöpään. Ilman arvokkaita ja rakkaita yhdistyksiä Colores ry:tä sekä Kymenlaakson syöpäyhdistystä en istuisi tässä. Kirjan tuotto menee Syöpäsäätiölle syövän tutkimustyöhön ja jokainen euro on heille tärkeä. 

Tämä peräsuolisyöpä, ulosteenkarkailu Lars-syndrooma ja niiden kanssa eläminen on itselle ja läheisillekin ollut aikamatka, jona aikana on ollut mahdollisuus kysyä itseltä mitä minulle tai meille todella kuuluu. Ajatuksillamme on suuri voima ja ne vaikuttavat kehoon ja myös toisinpäin. 

Keho on portti mielen sisään ja näillä harjoituksilla olet itsellesi lempeä ja myötätuntoinen. Opettelet ja opit uuden tavan huolehtia hyvinvoinnistasi koska palautuminen on meille tärkeää arjessamme. Emme ole vaan tiedostaneet sen tärkeyttä. Se voi olla mm. rentoutusta, meditaatiota, joogaa, mindfullnessia. Tämä rentoutus on yksi tapa, se on lepoa, joka ravitsee syvemmältä kuin pelkkä uni. 

Teen tarkoituksella erilaisin rentoutusversioita, josta jokainen voi löytää oman mieleisen tavan rentoutua ja ne sopivat myös eri tilanteisiin. Itse käytän tarvittaessa kaikkia.

Jännitä/laukaise sopii ylivirittyneisyyteen, stressiin. Passiivista, jossa mielellä käydään keho läpi tai lämpö/painava rentoutusta mm. alivireyteen, apeuteen. Mielikuva/metafora, jossa omien mielikuvien kautta voi saada uuden näkökulman asioihin. Hengitysrentoutusta käytän myös. Myönteisiä kehotuksia annan ensin mainituissa ja hyväksyt vaan ne kehotukset, jotka ovat arvojesi mukaisia. Voit tuntea erilaisia aistimuksia ja ne ovat normaaleja. Nykimistä tai puutumista, voit jopa nukahtaa, mutta oletkin sen tarvinnut (alitajuntasi kuulee kyllä) Tässä ei voi epäonnistua, joka kerta voit olla eri syvyydellä ja kaikki on silloin oikein. Jos tuntuu, ettei osaa tai ei pysy mukana. TEESKENTELE, jo sitenkin teet hyvää itselle, Olet antanut ajan vain olla. Ympärillä olevat äänet voivat myös syventää ja anna niiden vain olla. Virkistän aina lopuksi, etkä jää mihinkään tilaan. Ja aina voit keskeyttää, avaat vaan silmät ja olet normaalissa tilassa.Tämä on turvallista ja tuttua meille kaikille. Olet rennossa tilassa heti herättyäsi ja juuri ennen nukahtamista, joten se olisi paras aika itse antaa itselle hyviä kehotuksia päivään tai yöhön. Tämä on keksittyneisyyden tila.

Vielä palautteista.Iso kiitos palautteista, ne saavat minut liikuttumaan. Mm seuraavaa: on opittu uusi taito, on rennompi ja rauhallisempi, on kirkastaneet elämää, tarvitsen tämän hetken, saa osallistua kotona rauhassa, huonossa voinnissakin voi osallistua, on kiitollinen kun on tämä mahdollisuus..ääntäni ja läsnäoloani kehutaan myös ja se tuntuu hyvältä. Osallistujia on lähes koko Suomesta ja läheisetkin ovat löytäneet mukaan, joka ilahduttaa minua myös. Eri syöpiä sairastavia tai toipuvia ja hoidon päättäneitäkin on mukana ja lähes puolet osallistuu näihin joka kerta.

Olen todella kiitollinen ja talletan kaikki sydämeeni. Sain myös negatiivisen palautteen ja siitä olen super kiitollinen. Pyysin anteeksi ja toivon, että tieto meni perille. Tarkoitukseni on puhua aina vaan omasta kokemuksesta. ANTEEKSI, olen pahoillani kuulijani. Itse aikoinaan koin että stressi vaikutti sairastumiseeni vaikka tiedän, ettei se ole tieteellisesti todistettu. Elämässä voi joka päivä oppia ja se on ihanaa, otan myös vastuun. Kiitos, että sain oppia.

Haluan olla uuden kansalaistaidon viestinviejä. Ja useimmiten, halaus itselle tai toisen kanssa saa hyvät hormonit liikkeelle, muutama syvä hengitys sen kanssa, ole siinä hetki ja näet ehkä tilanteen uusin silmin. Täytyy myös olla armollinen myös silloin kun mieli täyttyy synkistä ajatuksista ja anna niiden liukua pois kuin haavanlehti joen virrassa.

Voit myös rentoutua mieleistä musiikkia kuuntelemalla. 528 Mz löytyy Youtubesta aivoaalloille rauhoittavaa musiikkia. Käytin opiskellessani eri tyylisiä oppimiseenkin tarkoitettuja äänitteitä. Rajattomasti on mahdollisuuksia. Voit myös itsenäisesti vain asettua mukavaan asentoon antaen musiikin viedä, hengität 3-5x syvään laskien neljään, pidätä laskien neljään ja puhalla ulos laskien kahdeksaan ja anna itsellesi hyviä kehotutuksia, mene mielimaisemaan ja tee itselle hyviä tekoja mielikuvituksessasi. Akuuttiin stressiin käytät ehkä saunaa, avantoakin, mutta keinuttelu, ravistelu ja halaus itselle ja toisen kanssa voi helpottaa. Tiedät mikä on juuri Sinulle sopiva tapa. Mutta joskus meidän täytyy mennä epämukavuusaluelle ja silloin saattaa löytyä se juuri oikea tapa tehdä itselle hyvää.

Ja mikä jäi mainitsematta, jätän iltapäivällä syömättä, ettei suoleni lähde toimimaan harjoituksen aikana. Aiemmin varoitinkin siitä, että jos tulee vähän pitempi tauko, käyn vessassa pikaisesti ja palaan pian takaisin. Joskus käytin vaippaakin, mutta se ei ollut hyvä juttu. Tämä vaan tässä tiedoksi.

Luen, opiskelen ja osallistun koko ajan johonkin itselle tärkeään ja tuon joskus vinkkejä mukana rentoutuksiini. Ehkä ajattelen myötätuntoisesti juuri Sinua kun luen jonkun syvällisen runon tai ajatuksen, jota ehkä itse olisin tarvinnut kun oli vaikeaa..

Kiitos Sinulle kun Olet, Olet minulle tärkeä ja rakas ja koen tämän olevan myös elämäntarkoitustani. 

Lopuksi Tie luovuuteen kirjasta viimeinen runo nimeltä OIKEAT SANAT, jonka haluan jakaa Teille. 

Osaisinpa ottaa puhutun kielen ja kääriä sen kuin kylmän kääreen. Osaisin laittaa sanat itsellesi. Käärisin niitä ranteillesi. Sanat lohduttaisivat sinua. Pyytäisin niitä parantamaan haavasi. Pyytäisin pitämään sinua yön yli. Osaisinpa ottaa puhutun kielen ja hoivata, tyynnyttää, viilentää, kun kuume polttaa ja kiusaa, kun kuumeesi kääntyy sinua vastaan. Osaisinpa ottaa puhutun kielen ja parantaa sanat jotka olivat haavoja, joiden nimet olivat sinulle salaisuuksia. J.C

Rakkaudella Mervi