Oivalluksia ja uuden oppimista

Kyberhyökkäyksestä

Perjantai 25.11.2022 - Mervi

Kyberhyökkäyksestä.

Kerron, mitä tapahtui. Olen saanut luvan kertoa tästä Teille vähän tarkemmin ja mitä toimenpiteitä olen tehnyt tässä viikkojen aikana.

Minä olen facebookissa vain vertaisryhmissä tukemassa syöpäpotilaita, yhdistysten ryhmissä ja koulutuksiin liittyvissä ryhmissä. En ole ollut kovinkaan halukas olemaan facessa, mutta paljon jäisi asioita ja tietoa saamatta ellen siellä olisi. Olen aika osaamaton facebookissa, enkä aio siihen maailmaan kovinkaan paljon tutustuakaan.

Ongelma tuli nimenomaan facebookissa. Minulla on kaksoisvahvistus käytössä ja kun kirjaudun facebookiin. Minun täytyy laittaa kännykkään tullut numerosarja, jotta pääsen eteenpäin. Tuli tilanne, ettei numeroa tullutkaan, pyysin uudelleen ja uudelleen eri päivinä ja silti en päässyt sisään. Etsin facen ohjeista neuvoja ja tein siellä pyydettyjä asioita. Silti lähes viikko kului enkä edelleenkään päässyt sisään. Lopulta tuli facesta viesti, että mun täytyy laittaa ajokortista, henk.todistuksesta tai vastaavasta kuva heille, epäilin asiaa ja kysyin muiden mielipidettä. Netissä ei varoitusta asiasta, joten otin kuvan, lähetin sen ja pääsin facebookiin. Peitin henk.tunnuksen loppuosan kylläkin.

Mutta mitä oli tapahtunut tämän sulun aikana. Minun whatsupista oli lähetty ikävä haukkamaviesti läheiselle, todella negatiivinen viesti. Hän oli lukenut sen kaksi kertaa, järkyttynyt siitä että minä olin muka sellaisen lähettänyt ja tunnin päästä viesti oli poistettu.

Viikon päästä hän oli vasta kertonut puolisolleen asiasta. Hän oli pitänyt tämän kamalan asian sisällään yksin, kunnes puolisonsa lähetti minulle viestiä varovasti, oletko lähettänyt viestiä viime viikolla ja surunaama oli tässä viestissä. Sanoin, etten muista, miksi kysyt onko jotain sattunut? Tarkistin kännykkäni, ei mulla ollut mitään viestiä asiaan liittyen. Kunnes hän kertoi mitä oli tapahtunut. Olin todella hämilläni ja järkyttynyt, mietin miten tämä on mahdollista? Kerroin sitten facen ongelmista ja silloin lamppu välähti, facebook ja whatsup ovat samaa yhtiötä.

Olin todella pahoillani molemmille tästä asiasta. Soitin sitten virkamiehelle (poliisille) ja hän kertoi, että olemme molemmat joutuneet kyberhyökkäyksen uhreiksi. Hän heti ehdotti, että muutan salasanat joka paikkaan ja tarkistan tietoturva asiat tietokoneista ja kännykästä.

Sitten laitoin viestiä kaikille whatsupissani oleville ihmisille tarkistaakseni etteivät ole saaneet samaista viestiä ja tiedoksi myös heille että se ei ole tosi viesti minulta. Samalla laitoin tännekin varoituksen sanan asiasta.

Olin shokissa. Minä tuen ihmisiä, kannustan, kuljen rinnalla, autan, kuuntelen, teen kaikkea myönteistä ja JOKU halusi pilata mun tekemiseni. Tämä tapaus vei osan minun identiteettini mennessään. Itkin, hain tukea mieheni kainalosta ja sain sitä. Käytin täällä Teille ohjaamia myötätuntomenetelmiä ja menin kohti kärsimystä. Halusin tavata tämän ikävän viestin saaneen ihmisen teamsissä ja kertoa mitä toimenpiteitä olen tehnyt ja edelleen teen. Olin todella pahoillani, olin itsekin saanut särön mieleeni tästä tapauksesta. Otin yhteyttä Rikosuhripäivystyksen chattiin ja sain sieltä todella ymmärtäväistä ja tukevaa palvelua, olin uhri myös heidän mielestään.

Tämähän oli kärsimys, vastoinkäyminen. Olisiko vaihtoehtoni ollut jäädä maahan makaamaan, ottaa syyt niskoille että myöntää, ehkäpä olen tulossa dementtiseksi, etten muista tapahtumaa. Olisin syyttänyt itseäni tapahtumasta, hävennyt, jättäytynyt pois kaikesta. Mennyt piiloon.

Otin vastuun tapahtumasta, menin kohti sitä. En pysty selvittämään mikä tai kuka oli asialla, se ei ole hallinnassani eikä tarvitsekaan olla. Annoin ohjeita muille, etteivät he joutuisi samaa kokemaan, hoidin omaa mieltäni ja otin yhteyttä eteenpäin ammattilaisiin, josta itsekin sain apua.

Menin kohti tilannetta- arvojeni mukaisesti, hoidin mieltäni- tunteitani, olin yhteyksissä toisiin- sain tukea ja myötätuntoa, hoidin itseäni myös rentoutumalla ja hypnoosilla, etsin tietoa ja tein ratkaisuja ja tietysti tein kävelylenkkejä luonnossa-hoidin itseäni myös fyysisesti.

Mikä fiilis mulla nyt on? Olen selvinnyt tästä. Huomasin, että minulla oli tietoturva aukkoja arjessani. Korjasin ne. Ja nyt annan vinkin myös Teille vastasen varalle.

Jos saat joltakin oudon tai ihmetystä aiheuttavan viestin.

1. Tarkista heti onko kyseinen henkilö oikeasti tarkoittanut sen lähettää ja kyseenalaista se!

2. Älä jää yksin asian kanssa, kerro heti toiselle asiasta

3. Tarkista mitä voisit tehdä heti tai mitä voit jättää myöhäisemmäksi

4. Anna tunteiden tulla, älä estä niitä

5. Hoida kehoa ja mieltäsi

6. Hae apua ammattilaiselta ellet tunne selviäväsi

7. Elämä ei ole aina hallittavissa, asioita tapahtuu ja meidän täytyy vaan sopeutua ja oppia hyväksymään ja kasvamaan niiden myötä vastasen varalle.

8. Sain vinkin ja linkin poliisilta tietoturva asioissa. Suhtaudu kaikkiin vähänkin outoihin linkkeihin ja tietopyyntöihin epäillen. Tuossa alla muutama asia.

https://www.pohjantahti.fi/blogit/suojaudu-kyberhyokkayksilta/

Ostin myös omaehtoisen luottokiellon Bisnode.fi.

9. Aina voi miettiä, mitä opin tästä tapauksesta. Monia asioita itsestä ja että opiskelujen tuomat menetelmät toimivat oikeasti arjessa.

10.Vastoinkäymisessä, olipa se mikä tahansa, muuta asennetta, voit aina tehdä toisin ellei entinen toimintamalli auta

Mitäpä tekisit päästäksesi harjun päälle, jos tämä olisi kärsimyksen hetki? Mikä tunne mahdollisesti tulisi jos menisit sitä kohti jollain lailla ja voittaisit sen? Kannattaisiko yrittää?

Itsemyötätunnosta

Torstai 17.11.2022 - Mervi

Sain luvan Ronnie Grandellilta kertoa lisää itsemyötätunnosta Teille. Tässä muutamia tipsejä. Jotain näistä harjoituksista tulen käyttämään rentoutuksissakin.

Itsemyötätunto on sitä, että suhtautuu itseensä ystävällisesti ja sydämellisesti. Kohtelee itseään kuten hyvää ystävää, erityisesti vaikeina hetkinä. Itsemyötätunnolla saavutetaan mielenrauhaa, onnellisuutta, luottamusta tulevaan selvitä vastoinkäymisestä. Luovuus lisääntyy, rohkeutta ja vapautta elää. Yksi myötätuntoinen hetki voi muuttaa päiväsi kulun, monta hetkeä voi muuttaa elämäsi.

Jos Sinun pitää, täytyy tehdä ja kehotat itseäsi jaksamaan, anna silloin myötätuntoa itselle.

Palauta mieleesi hankala tilanne tai vaikea hetki. Mikä auttoi jaksamaan silloin? Miten tuit itseäsi silloin? Kirjaa keinot ylös ja käytä niitä aktiivisesti vaikeina päivinä.

Myötätunto muuttaa aivojasi myönteiseen suuntaan, harrasta ja toista sitä usein niin "pienet polut" päässäsi kasvavat valtatieksi.

Tässä muutamia harjoituksia:

Lähesty kärsimystä myötätunnolla. Kärsimyksessä lisäät itselle reppuusi painoa, ja jos vielä yrität välttää kärsimystä, lisääntyy paino--Sinun täytyy lähestyä kärsimystä myötätunnolla. Hengitä syvään, harrasta liikuntaa, rentoudu, kirjoita, kävele luonnossa, kuuntele musiikkia, harrasta mieleistä tekemistä, lue kirjoja, sauno. Käy asiaa läpi ja analysoi

TAI

Sano itsellesi kärsimyksessä tai vaikeassa hetkessä ensin rauhoittaen hengitystä lämpimällä äänensävyllä. Huomaan kärsiväni, tämä tuntuu pahalta, mieleni yrittää auttaa minua, moni muukin kärsii. Haluan olla ystävällinen itselleni. Olen selvinnyt ennenkin.

TAI

Kokeile näistä jotain vaikeassa hetkessä

1.syvää ja tasapainottavaa hengitystä muutaman kerran

2.kosketa itseäsi myötätuntoisesti, halaa itseäsi tai silitä hartioista vähintään 20 sekuntia

3.tee jotain ylös kirjaamastasi vinkistä, kun koit edellisen kerran kärsimyksen.

4.tietoinen kävely (kirjassa ohjeet)

TAI

Käytä KUN ja NIIN sanoja muuttaessasi toimintaasi.

Esimerkiksi KUN seuraavan kerran ahdistun ja menen jääkaapille, NIIN, PYSÄHDYN (huomaan) ja keskityn hengittämiseen, rauhoitan itseäni (halaan) ja jatkan siitä mitä olin tekemässä.

Itsekritiikistä vähän

Itsekritiikin funkio on syyllistää, nöyryyttää, haukkua, alentaa, mitätöidä, kritisoida. Mieli on siis havainnut uhan. TUNNISTA kritiikki, HERÄTÄ myötätunto jollain yllä olevalla tavalla, halaa itseäsi jne..ja kysy mitä se yrittää saada aikaiseksi, mikä sen viesti on? Tällä keinolla voit tunnistaa myös vihan, ahdistuksen tai häpeän taustat.

Sitten haluan ottaa vielä esille. Mitä toivot tulevaisuudelta? Selkeytä arvosi ja tavoitteesi. Mene kohti tavoitetta ja tiedosta mitä siellä on. Esimerkiksi

Tavoite: onnellinen parisuhde

KOHTI halailua ja keskustelua ja POIS huutamisesta ja arvostelusta.

Toimivasta kommunikoinnista. Löydä toisen mielipiteestä totuus, ole empaattinen

                                            Hae ratkaisuja, esitä kysymyksiä, tuo oma näkemys asiaan

                                            Esitä pyyntö ja kerro sen seurauksista

Se, että voisit joskus käyttää sanoja OLET oikeassa tai VOIN ymmärtää helpottaa kommunikointia toisen kanssa. Yritä asettua toisen saappaisiin, mitä toinen ajattelee tai tuntee.

Miksi kirjoitan tänään tästä. Tämä on minulle nyt ajankohtaista asiaa. Kerron seuraavassa enemmän siitä tietojeni väärinkäytöksestä. Oli onni, että olin juuri tästä sattunut lukemaan, tarttunut hetkeen.

Vielä yksi juttu. Myötätunnon taitoja toiselle ovat halaus, kädestä pitäminen tai laittaminen olkapäälle. Sanot, tämä on varmasti vaikeaa. Kysy, haluatko jutella, kuuntele, tarjoa apua, sano, ettei ole yksin. Itse käytän nykyään sanontaa,  olen pahoillani sun tilanteesta, voinko jotenkin auttaa, olen tässä juuri nyt Sinua varten.

Itsemyötätunto kirjasta löytyy näitä ohjeita tarkemmin ja paremmin. Ja kurssilta sain lisää uusia tapoja auttaa ihmisiä terapiassa, joka on mahtava juttu. Luulen, että suurin osa meistä syövän sairastaneista olisi tarvinnut myötätuntoa itselle paljon enemmän.

Osallistuin yhteen tutkimukseen äskettäin. Minulta kysyttiin, mitä toivoisin sairaaloiden johdon tekevän tukiessaan työntekijöidensä hyvinvointia. Ehdotin, että kaikille opetetaan myötätuntoa, myös johdolle.

Kun sairastuin syöpään, ja se leikattiin pois. Olisin osastolla toivonut, että hoitaja olisi ottanut olkapäästä kiinni, istunut vuoteelleni ja kysynyt, haluatko puhua syövästä nyt, kuuntelen..kukaan ei koskaan kysynyt..ehkä en olisi siinä hetkessä halunnut vielä vastata, mutta mut olisi huomattu myötätuntoisesti ja ehkä toipuminen olisi lähtenyt toisella tavalla liitoon..

Halaan herättyäni itseäni  päivittäin, olen sen arvoinen..

Kuva on Pexelistä:Angela Roma

Hetken tarkoituksista

Torstai 10.11.2022 - Mervi

On ne kyllä wau-juttuja nämä hetken tarkoitukset.

Pakko avata lisää, tämäkin on sellainen ilmiö josta en aiemmin tiennyt mitään. Hetken tarkoitukset tuli ensimmäisen kerran vastaan logoterapia opiskelujen aikaan. Meidän piti kuukauden ajan seurata hetkiä, jotka ovat olemassa minua varten mutta otanko sen siinä hetkessä vastaan vai en, huomaanko sen. Se oli uskomatonta, opin huomaamaan niitä ja kirjasin ylös. Nyt näen hetken tarkoituksia usein ja osaan tartun osaan en, riippuen voimavaroistani esimerkiksi. Se ei ole samaa, että lähden johonkin juttuun ja minä joko onnistun tai en onnistu. Se on sellainen ohikiitävä vinkki, joka viestii että tämä voisi olla sun juttu, tartutko siihen, huomaatko sen?

Logoterapia koulutukseen liittyvästä materiaaleista löysin tähän tarkennuksen." Koska jokainen tilanne on ainutkertainen ja siinä oleva tarkoitus on välttämättä myös ainutkertainen, on tästä seurauksena, että mahdollisuus "tehdä jotakin tälle tilanteelle "on ainutkertainen, sikäli kun se on hetkellinen. Kuitenkin vain mahdollisuudet-tilaisuudet tehdä jotakin todellisuudelle-ovat hetkellisiä"

Kerron esimerkin.

Viimeisin minulle vähän isompi hetken tarkoitus tapahtui kuukausi sitten. Olin menossa bussilla hypnoosipäiville ja luin kirjaa Itsemyötätunnosta, jonka olin kirjastosta napannut (huomaa, se hetki) käteeni kun aihe kiinnosti kovin. Kirjan kirjoittajan nimi kuulosti ulkomaalaiselta enkä siihen tarkemmin perehtynyt siihen nimeen. Kirjassa oli todella hyviä vinkkejä itsemyötätunnon herättämiseen ja kun itsekin olen kokenut alemmuutta, kirja alkoi todella kovasti kiinnostaa. Luin kirjan takakannen uudelleen ja etsin tietoa kirjan kirjoittajasta. Hänhän onkin suomalainen tietokirjailija, psykoterapeutti, psykologi ja johtajuuscoach Ronnie Grandell. Yllätyin ensin. Sitten menin hänen nettisivuilleen ja kas ei voi olla totta, hän järjestää kahden päivän koulutuksen asiaan liittyen reilun kuukauden päästä. Sitten katsoin kenelle ne koulutuspäivät ovat tarkoitettu, no ammattilaisille, psykoterapeuteille, lääkäreille, psykologeille jne. Silti laitoin Ronnielle viestiä. Arvelin, että se nappaa jos on niin tarkoitettu, kai hän arvioi olenko kurssille sopiva. Se nappasi. Ja mikä mahtavinta, se järjestetään etänä. Olin luultavasti tervetullut kun kerroin missä tarkoituksessa mahdollisesti käytän hänen vinkkejään.

Pari päivää sitten päättyi sitten nämä intensiiviset koulutuspäivät, jonka teemana oli Myötätuntoisia keskeisiä menetelmiä lyhytterapiassa. Waude, sanon minä. Mitä taas sain tästä kokemuksesta itselleni. Tartuin hetkeen, olin rohkea, otin riskin hylkäämisestä sekä siitä koenko itseni huonommaksi ammattilaisten seurassa, mokaanko ja möläytänkö tyhmää. Mutta, tiedostin itselleni, että olin siellä itseäni varten ja Teitä varten lukijat, jotta voin jakaa taas uutta hyvää Teillekin. Sain luottamusta, koin että sanoillani ja puheenvuoroilla oli merkitystä kurssilla, uskalsin kysyä ja kommentoida, olin erilainen ja vieraassa ympäristössä ja minut hyväksyttiin silti. Sitä paitsi sain käsitellä itsessäni olevaa itsekritiikkiä. Sitä pikku-ukkoa, joka vielä istui olkapäällä, se moitti, haukkui, syyllisti ja aliarvio ja toi esille ettet ole mitään, luulet vaan, mitä sinä täällä teet jne...kuulostaako tutulta? Sain taas uusia työkaluja ja oppeja, rikoin rajojani. Iso kiitos Ronnielle, että sain olla kurssilla mukana. Tämä on minulle isompi asia kuin kukaan arvaakaan.

En siis reilu kuukausi sitten mitä teen, missä olen, mihin hetkeen taas olen tarttunut. Syöpäkokemusko sai tämän elämän nälän aikaiseksi, todennäköisesti, ja siitä olen kiitollinen syövälle myös. Haluan tietää ja oppia, oivaltaa, ymmärtää, nähdä eri näkökulmista asioita ja jakaa asioita muillekin, jotta elämä olisi vähän helpompaa. Tiedän, etten tule koskaan valmiiksi paitsi kuolemassani. Silloin oma elokuvani on päättynyt ja olen valmis. Mutta sitä ennen tartun hetkiin ja nautin elämästä kaikin tavoin. Tosin otan huomioon tämän vaivani, ehkä hyvä että se jotenkin rajoittaa..

Huomaa hetkesi, se voi olla ohikiitävä vinkki, se ei tule koskaan uudestaan. Tartu siihen, etkä voi ikinä tietää mihin se vie, sitä on tämä elämän nälkä.

Pave Maijasen kappale "Elämän nälkä" on kulkenut tässä elämäni biisinä nuoruudesta asti vaikeissa hetkissäni. Sitä kuunnellessa ymmärrän, että vaikeista hetkistä kannattaa nousta ja mistä sitten itsesi löydätkään ei kukaan voi tietää. Itkin taas kuunnellessani tätä, niin osuvat syvälle nämä kappaleen sanat. Kiitos Pave! Olet kantanut minua sanoillasi koko elämäni ajan ja nyt ymmärrän myös sen syvällisyyden.

Identiteetti varkaus?

Keskiviikko 9.11.2022 - Mervi

Hei arvon lukijani,

Joku ulkopuolinen on saanut käyttöönsä tietojani ja lähettänyt ikävää viestiä eteenpäin.

Jos saatte jotain epämääräistä viestiä itsellenne, joka epäillyttää, ihmetyttää, oudoksuttaa, kummastuttaa, ottakaa heti yhteys lähettäjään.

Minulla oli viime viikolla ongelmia facebookin kanssa ja whatsupista oli lähetetty viestiä. Nyt kuulostelen kuinka moni niitä on saanut. Minä en ole viestitellyt kenellekään mitään ikävää tai mieltä pahoittavaa.

Minä teen täällä kaikille hyvää ja nyt joku nimissäni on tehnyt pahaa..

Olen ottanut yhteyttä poliisiin ja olen tehnyt muutoksia sovelluksiini sekä tein omaehtoisen luottokiellon.

Olen järkyttynyt.

Vastuusta ja vapaudesta

Torstai 3.11.2022 - Mervi

Logoterapiassa Viktor Franklinin kirjassa Oleminen ja tarkoitus sanotaan vastuusta ja vapaudesta seuraavaa. "Ihminen on vapaa suhtautumaan menneisyyteen vain fatalisesti=kohtalonuskoisesti tai ottamaan opiksi menneisyydestä. Koskaan ei ole liian myöhäistä ottaa opiksi-eikä koskaan liian varhaista, eli siis aina on korkea aika"

Tyyneysrukous

"Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa minkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan" Tämä runo on pienellä lapulla terapiahuoneeni pöydällä.

Miksi aloitan tämän päivän tekstini näin? Aloitan siksi, että sain opiskelukaverilta mahtavan lahjan. Hän teki minulle harjoituksen, jonka avulla näin asioita jotka vielä omassa elämässäni ovat olleet taakkana. Tämä on mahtava juttu, että voimme tarvittaessa toisiamme terapoida ja edistää toistemme elämää samalla. Onneksi työnohjausta myös saan aina riippuen mihin sitä milloinkin tarvitsen.

Harjoituksessa tuli esille omasta elämästäni vastuunkanto. Olenko ottanut vastuuta sellaisista asioista, jotka eivät todellakaan kuulu minulle. Miksi olen ottanut vastuun? Se on tullut minulle huomaamatta. Se on voinut tulla oppina jo lapsuudesta tai nuoruudesta. Joku tai jotkut ovat ehkä pyytäneet apuani jostain syystä, olen mielelläni auttanut siinä hetkessä ja huomannut että toinen tai toiset saa siitä iloa. Toisella tai toisilla ei ole ollut rohkeutta kokeilla tai tehdä sitä siinä hetkessä. Olen halunnut siksi ilahduttaa ja jatkanut asiassa vaikkei ole pyydettykään ja jotta muilla olisi hyvä olla ja helpompaa. Sitten olen saanut uuden roolin huomaamattani johtuen avualiaisuudestani ja kiltteydestäni. Olen myös itse joutunut asiasta jotain kärsimään tai jos en ole onnistunutkaan. Olen saanut siitä sanomista, menettänyt jopa yöuneni ja harmitellut että miksi olin ja tein kun asia ei itseasiassa edes kuulunut minulle alunperinkään.

Tätähän tapahtui työelämässä helposti. Joskus esimies kysyikin, miksi sinä teet sellaista jota ei tarvitse tehdä, jotka eivät minulle kuulu edes. Miellytin tietty muita, että minut hyväksytään ja minua arvostetaan. Sitten uuvuin ja stressasin, menetin yöuniani. Valitin miehelleni eikä se mitään auttanut, olisi pitänyt puhua esimiehelle. Olin nössö. Pelkäsin myös hylkäämistä.

Toinen asia, joka tuli harjoituksessa esille oli puhumattomuus kulttuurimme. Emme uskalla puhua asioista toisille siinä pelossa, että toinen loukkaantuu ja pahoittaa mielensä. Miten me sitten voimme olla, annetaanko asioiden olla ja jätetään selvittämättä? Entäs jos toinen sairastuu vakavasti tai kuolee, jääkö selvittämätön asia mieliimme ja harmittamaan että olisi pitänyt silloin hoitaa kun oli vielä mahdollisuus, todennäköisesti jää tai sitten ei.

Tähän sopii nyt hyvin tuo tyyneysrukous, hyväksyä tapahtunut, se on ollut ja mennyt sille ei voi enää mitään. Rohkeutta muuttaa, olisiko nyt aika puhua ja selvittää, voihan olla että kyse on ollut väärinkäsityksestä, väärinymmärryksestä tai lapsuudessa saadusta uskomuksesta. Me nähdään asiat aina eri näkökulmista, turha siitä on kiistellä. Viisaus erottaa nämä toisistaan..siinä tämän rukouksen ydin.

Tapahtunut on tapahtunut, puhuttiinko silloin asioista ja oikeilla nimillä? Rohkeus ottaa nyt puheeksi, puhua ja selvittää koska, jos asia painaa, et pääse siitä koskaan, kun jokua ei ole olemassa joka hoitaa sen. Se olet sinä itse. Tätä on myös vastuu itsestä ja omasta hyvinvoinnista. Ja mikä vapaus ja rauha koittaa kun ottaa ensimmäisen askeleen kohti vapautta ja mahdollista rakkautta.

Mikä siis neuvoksi? Sovi tapaaminen, haluan keskustella. Kuuntele, ole hiljaa ja anna toisen kertoa oma osuutensa keskeyttämättä ja sama toisin päin. Meillä on yksi elämä, meidän on otettava vastuu itsestämme ja hyvinvoinnistamme. Jos joku asia painaa, tee sille jotain tai pyydä apua, sillä kaikki taakat painavat harteillamme ja aiheuttavat unettomia öitä ja sairauksia. Näe keskustelutilaisuus hetki hetkeltä mielikuvissasi ja mielessäsi etukäteen onnistuneena. Muista myös hengittää rauhallisesti ennen keskustelua, jotta mielesi ja kehosi ovat sopusoinnussa puheesi kanssa. Myönteinen asenne, onnistun tässä, olen rohkea. Haluan tätä nyt, haluan muutoksen.

Nyt minäkin irtaudun turhista vastuista ja keskityn omaan hyvinvointiini. Se ei ole itsekkyyttä, se on rakkautta itseä kohtaan. Ja kun rakastan itseäni, osaan ja haluan antaa sitä myös toisille aidosti. Ja jos joku pyytää apuani tai neuvoani, annan mielelläni, koska olen nyt pikkuhiljaa oppinut rajaamaan sen, mikä kuuluu minulle ja mikä ei. Vastuu on ihan eri asia. Eikä minun tarvitse sen takia enää hävetä itseäni eikä muita. Kuinka helpottavaa.

Olen todella kiitollinen opiskelukaverilleni tästä harjoituksesta, aina löytyy itsestä asioita jotka ovat vielä käsittelemättä. Me ollaan keskeneräisiä ja aina on mahdollisuus kasvuun.

Teimme mieheni kanssa pariharjoituksen.(sain sopekurssilta ohjeen) Puhelimet kiinni. Aikaa varattiin puoli tuntia.

Toinen istui tuolilla ja toinen hieroi hartioita. Se joka istui, kuunteli mitä hieroja puhui, eikä saanut kommentoida. Aikaa oli kolme minuuttia. Sitten toisin päin. Voi puhua samasta asiasta tai eri asiasta. Kun hieroin mieheni hartioita ja hän oli hiljaa, en ensimmäiseen minuuttiin saanut sanaakaan, tunsin vahvat hartiat siinä hieroessani, itkin..hän oli siinä minua varten ja kuunteli, se pysäytti. Se oli todella koskettava kokemus. Sitten keskustelimme harjoituksesta vielä jälkikäteen ja huomasimme että se oli todella hyvä tapa oppia puhumaan.

Sopii varmaankin muihinkin perheen tai läheisen välisiin keskusteluihin. Siinä ollaan läsnä ja toista varten. Rakkaus vahvistuu ja sillä jaksetaan kaikki elämän kolhut ja annamme hyvän mallin seuraavalle sukupolvelle puhua ja kuunnella, ellei edellinen sukupolvi sitä osannut tai neuvonut.

Tulla kuulluksi ja nähdyksi, sitä me tarvitaan ja sitä kautta eheydytään.

Olen nyt ottanut opiksi siksi nyt oli korkea aika ja olen vapaa..