Oivalluksia ja uuden oppimista

Ajankohtaista

Perjantai 26.5.2023 - Mervi

Kevät tuo tulleessaan paljon iloa tuottavaa puutarhahommaa. Myös korvasienen keräämistä ja keittämistä vaikkei itse niitä paljon pysty enää syömäänkään. Aivan mahtavaa luonnossa oleskelua, rauhallista kävelyä ja välillä puiden halailuakin. Mitkä tuoksut ovat luonnossa parhaillaan, tuomet kukassaan, kielot alkavat kukkia myös. Ketunleipä kukkii myös valkoisena peittona mäntyjen alla. Miten kaunista ja lumoavaa.

Eipä  tässä ole ehtinyt paljon kirjoja lukemaan eikä analysoimaankaan. Itse elämä on antanut kokea tunteita kuitenkin laidasta laitaan ja on ollut mahtavaa huomata että toimin toisin kuin ennen. Olen oppinut ja omaksunut uusia tapoja suhtautua asioihin, nähnyt eri näkökulmia. Ottanut vastuuta tekemisistäni, pahoitellut ja pyytänyt anteeksi, koska täydellisiähän ei meistä ole kukaan. Kuka muuten määrittelee täydellisen, ei sellaista olekaan. Se, ettei tilanteet enää aiheuta huolta ja murhetta on ollut suurin oivallus ja helpotus. Ennen jäi murehtimaan sanomisiaan, tekemisiään ja miettimään, kunpa en olisi. Tehty mikä tehty, se on mennyttä oikeasti.

Annan esimerkin. Olin mukana eräässä syöpäpotilaille järjestetyssä etäillassa. Kuuntelin tarinaa "kaltoinkohtelusta" jota sairastunut hoitaja kertoi saaneensa hoitopaikasta syöpähoitojen yhteydessä. Samaistuin hänen tarinaansa. Minulla oli samoja kokemuksia. Kerrottiin myös vihan tunteista syöpään sairastumista kohtaan, syyllisyydestä ja häpeästä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun aidosti joku muu kertoi samoja asioita mitä itse olin kokenut, ehkä aiemmin oltiin vaan sivuuttu asiaa.

Kerroin sitten, miten itse olin selvinnyt vihan tunteista ja se tuli aivan spontaanisti..menin kasvimaalle, otin lapion (onneksi oli syksy ja sato kerätty jo) aloin muokkaamaan lapiolla multaa hiki hatussa ja kirosin. Kerroin siis kaikille iltaan osallistujille ääneen kaikki ikävät kirosanat joita käytin, kerroin toistaneeni niitä ja koin suurta helpotusta kun sain vihan syöpää kohtaan pois kehostani. Kerroin myös, että olin tapahtuman jälkeen uupunut ja aivan loppu. Sinne jäi viha sillä kertaa.

Tajusin tai tunsin heti illan päätyttyä, että nyt tuli ehkä virhe vertaisena tehtyä, olin asiaton. Seuraavana aamuna heräsin aikaisin ja lähetin viestiä illan järjestäjälle, pahoittelin tapahtunutta ja kerroin, että otan vastuun tapahtumasta ja seuraukset siitä.

Mitä minulle vastattiin; Olet inhimillinen ihminen, jolla samaistuttava kokemus, olet muutaman askeleen vaan edellä muita ja ihminen ihmiselle. Ei me odotetakaan sinun suhtautuvan zenmäisellä tyyneydellä syöpäkokemukseesi, kolhuja on varmasti edelleenkin.

Miten myötätuntoinen vastaus ja mikä helpotus. Jos olisin itsekseni jäänyt asiaa pohtimaan, olisin tällä hetkellä "paennut maanrakoon" ja moittinut itseäni tekemisestäni. Joten annoin itselleni myötätuntoa, halasin itseäni ja sanoin itselleni, kaikki on nyt hyvin. Pyysin myös mielessäni itseltäni ja iltaan osallistujilta anteeksi tapahtunutta.

En ollut pitkään aikaan muistanut tätä "purku" menetelmää, jota olin syöpähoitojen aikaan testannut vihaani. Tarvitsin sitä sattumoisin nyt uudelleen viikonloppuna. Oli tapahtuma joka kosketti henkilökohtaisesti oikein syvältä. En ole osannut olla oikein, emmekä puhu enää "samaa" kieltä, elämme eri maailmoissa. Joten käytin ikäviin tunteisiini pitkästä aikaa tätä muunneltuna vähän toisella tavalla. Lähdin metsään ja otin juoksuaskeleita ja joka askeleella kirosin ääneen kaikki ikävät kirosanat ja sinne jäi metsäpolulle kehostani kaikki "moska" tilanteeseen liittyen. Kotiin tultua halasin itseäni ja annoin jälleen itselleni ja kohteelle mielessäni anteeksi, itsemyötätuntoa. Päivän päätteeksi ravistelin itseäni, sain lohtua mieheni kainalosta, tein anteeksiantoharjoitus-meditaation, itsehypnoosia, rukoilin ja lähetin rakkautta maailmaan. Nukuin super hyvin, ennen se ei olisi onnistunut.

Uskomatonta! Nämä kaikki oppimani jutut toimii ainakin itselleni. Asiat eivät harmita enää. Otan kaiken jälleen oppina ja siunauksena itselleni. Tarvitsin nämä kokemukset, jotta osaan jatkossa toimia erilailla. Ehkä, sanonta "lyö päätä seinään" voisi kohdallani tarkoittaa, että pura ikävä pois kehosta ja mielestä, silloin helpottaa. Ehkä minun on aika oppia vielä kestävyyttä koska mikään asia ei ratkea tai avaudu hetkessä. Ja päätän oppia viisauden en murheen kautta. Lopputulos on se mikä sitten on, en odota mitään.

Tälläistä elämäni on nyt.

Olen nyt viikottain kirjoittanut tänne blogiini tekstejä ja huomaan, että on ollut kiinnostusta lukea näitä. En ota kuitenkaan stressiä siitä, etten saa joka viikko jotain tuotettua. Ehkä harvennan kirjoittelua nyt kesän ajaksi tai mietin jotain uutta, annan intuitioni ohjata..

Olisko ehdotuksia?

Kuvassa lähimetsän ketunleivät kukassaan.

Entä jos?

Perjantai 19.5.2023 - Mervi

Olen juuri lukenut kirjan, Entä jos, jonka on kirjoittanut Roland Paulsen. Epävarmuushan on tuttua monille varsinkin silloin kun sairastaa syöpää. Kirjoittaja tuo paljon esille esimerkkejä, tutkimuksia asiasta. Entä jos- on kysymys, jota mielemme toistelee, kun arvioimme riskejä ja kuvittelemme, mitä voisi tapahtua. Kirja on myös katsaus ahdistuksen historiaan. Kirja on paksu ja välttelin kirjan lukemista monta kuukautta, mutta kannatti lopulta lukea. Joitain otteita tuon tässä blogissa esille ja uskon, että tästä voisi saada vähän ymmärrystä ja armollisuutta itseä kohtaan.

Pakko-oireista. Se, miten meillä lähtee joku lentävä ajatus liitoon ja siihen liittyvät mahdolliset riskit tulee mieleen. Ja jos uskaltaisi kertoa jollekin asiasta, nauretaanko sille, otetaanko asia oikein vastaan ymmärtäen mielessä syntynyt huoli.  Sitten huoli muuttuu mielentilaksi onko syyllinen johonkin asiaan ja alkaa tulemaan lisää epäilyksiä. Entä jos-kysymykset takertuvat kehää kiertäviin kertomuksiin. Voi olla, että ehkä asia ei olisi kehittynyt pakkomielteeksi ellei inhoaisi jotain asiaa niin paljon. Kyseessä on OCD-häiriö. Se olisi neutralisoitava- tuomittava tai todistettava perusteettomaksi- ja tällöin sille annetaan tarkoituksen vastaisesti merkitystä ja siitä se alkaa voimistua.

Voi olla, että on opittu kyvyttömyys vähän kaikkeen yhteiskunnassa ja kyvyttömyys epävarmuuden sietämiseen. Hermoyhteyksissä myös epäsuotuisat rakentumiset aivoissa saavat tämän aikaan.

Jos kysyttäisiin toisiltamme yhteiskunnassa kuinka hyvin voidaan, niin silloin ohjataan vastaamaan myönteisesti. Huomaa ero, kuinka huonosti me voidaan tänään?

Missä kulkee medikalisaation raja ujouden ja sosiaalisen ahdistuneisuuden välillä? Entä alakuloisuuden ja masennuksen välillä? Huolestuneisuuden ja ahdistushäiriön välillä? Ongelmana on myös se, jos diagnoosi tehdään epävarmoin perustein.

Kun puhumme epävarmuudesta, vakiomääritelmä on sarja tuntemattomaan tulevaisuuteen kohdistuvia pelkoja, jotka tavallisesti aiheutuvat entä jos-kysymyksistä. Epävarmuuus pyrkii varmuuteen. Epävarmuuden ja pelon tärkeä ero: epävarmuuden aiheuttaman huolestuneisuuden tavoittena on, että se kumoaisi itsensä. Me olemme peloissamme (kyseessä on olotila) mutta epävarmana pohdimme mahdollisuuksia (kyseessä on toiminta) Entä jos-ajatuksissa on kyseessä kohteet, joita ei ole todellisuudessa. Me emme ajattele maailman tosiasioita vaan vaihtoehtoja, emme sitä mikä on olemassa tai käynnissä (nykyhetki) vaan sitä mikä olisi saattanut olla olemassa tai tapahtua (menneisyydessä) ja sitä mikä voi olla olemassa tai tapahtua (tulevaisuudessa)

Kirjassa pohditaan myös perheen ja työn yhdistämisen vaikeutta silloin kun työ vie ison ajan perheen ajasta. Epävarmuutta ja kysymyksiä miksi perhe-elämä tuntuu työläältä, miksi rakkaussuhteet ovat niin hankalia, miten eläminen on niin vaikeaa? Meistä tulee taitavia siitä mitä teemme ja taitamattomia asioissa joita emme tee. Työ voi vieraannuttaa perheestä ja loma-aikojen jälkeen tulee avioeroja. Parisuhteelle ja perheelle ei ole ollut aikaa.

Oma minuus myös epäilyn kohteena: entä jos olen homo, huono äiti, rikollinen ym

Riskialueita epävarmuudelle ovat:

1.uskonto;uskonnolliset tunnontuskat. syntiä, moraalittomuutta, epäpuhtautta ja jumalanpilkkaa, voi varoa myös ajautumatta virheen tekemisen pelossa pakkomielteisyyteen. Ongelma syntyy, kun yksilö kokee koko elämänsä (kuoleman jälkeinen kohtalo) riippuvan siitä ettei tee vähäisintäkään virhettä-edes ajatuksissaan.

2. seksuaalisuus; likaisuus, kadotettu, tuomittu. Minuudessa on jotakin torjuttua, ei ole selvillä itsestään ja elää vääränlaista elämää; homo? pedofiili?

3. aggressiivisuus; entä jos tapan tai aiheutan jotain todennäköisyys, mutta mahdollisuus riittää. Tästä myös häpeällisyyden leima.

4.ihmissuhteet; elänkö oikean kumppanin kanssa, olenko onnellinen, rakastanko? Raskausaika-suuri määrä epävarmuutta.

Eläminen epävarmuuden maailmassa seuraavin keinoin

Hyväksyminen, altistaminen, ACT-hyväksymis-sitoutumisterapia-suomennettu muotoon työryhmäpohjainen tehostettu avohoito.

Pakko-oireissa. Altistamisen tarkoitus on ihmisen totuttaminen ajattelemaan tiettyä riskiä ja pääsemään siihen että ajatuksen liittyvä uhkan tunne vähenee ->vähentää ahdistusta kun altistamme aktiivisesti

Hyväksyminen tarkoittaa sitä että ajatusten, tunteiden ja vaikutelmien annetaan olla sellaisia kuin ne ovat. Hyväksymme oman vointimme ja hyväksyminen vapauttaa meidät henkisestä huonovointisuudesta.

Vaikka hyväksyisimme sen mitä tunteita juuri kuluvalla hetkellä tunnemme, mitä ajattelemme ja koemme, tämä ei tarkoita että, meidän olisi hyväksyttävä se tilanne jossa olemme. Voimme hyväksyä "elämän"eli sen mitä kuluvana hetkenä koemme, hyväksymättä silti "elämäntilannettamme" eli niitä elinehtoja joiden puitteissa elämme. Voimme hyväksyä sen että pelkäämme ja yrittää silti löytää tiemme "pelastusveneeseen". Hyväksyminen muuttuu silloin totaalisesti:meidän olisi hyväksyttävä mikä tahansa tilanne johon joudumme. Eli mihin asioihin voimme vaikuttaa ja mitkä ovat sellaisia että meidän on opittava elämään niitä sietäen.

Tätähän on syöpään sairastuminen, syövän kanssa eläminen, hoitoputkessa oleminen ja siitä kaikesta selviäminen, epävarmuutta. Mutta suosittelen,

Elä hetkessä juuri nyt ja katso mistä voit olla kiitollinen juuri nyt se riittää. Itsekin olen kaiken hyväksynyt, tiedän että se voi olla vaikeaa, mutta jos minä, mikset Sinäkin. Kaikki on mahdollista..ja muista se itsemyötätunto, halaa itseäsi mahdollisimman paljon. Kahta tunnetta et voi tuntea yhtä aikaa, joten halaa.

Kuva pixapay kalhh.

Parisuhteen palikat

Torstai 11.5.2023 - Mervi

Viime syksynä Suolistosyöpäyhdistys Colores ry haki vapaaehtoista vetämään etänä Parisuhteen palikat-vertaisryhmää syöpään sairastuneille ja heidän puolisoilleen. Tarkoitus oli pilotoida ryhmää ja saada siitä kokemuksia. Hain ja pääsinkin mukaan. Myös miestäni pyydettiin tulemaan mukaan toiseksi vetäjäksi näihin iltoihin puolison roolissa. Idean tarkoitus oli tukea syöpään sairastunutta ja hänen puolisoaan selviämään syövän aiheuttamista tuntemuksista parisuhteessa. Mieheni kiinnostui asiasta koska eläkkeelle jäämisen myötä oli ja aikaa ja tilaa olisi uudelle asialle. Mieheni osallistui ensin Colores ry:n järjestämälle vertaiskoulutukseen tammikuussa ja siitä suunnitelmat lähtivät etenemään myös parisuhteen etäiltoja varten.

Kävimme Parisuhdekeskus Kataja ry:ssä tutustumassa Laura Huuskoseen. Lauran kanssa kävimme läpi Parisuhteen palikkatalon osia tarkemmin. Parisuhteen palikat-työväline on kehitetty yhteistyössä Kirkkohalliituksen kanssa ja se on konkreettinen työkalu hahmottaa ihmissuhteiden eri osa-alueita, jonka alimmaisena osana on sitoutuminen, sitten tulee tunteet, riidat, seksuaalisuus, sanat, teot, luottamus, anteeksianto ja rakkaus.

Kävimme mieheni kanssa myös itse läpi kaikki osiot erikseen: millaisia tuntemuksia missäkin kohdassa oli itsellä millaisia toisella ja keskusteltiin niistä yhdessä. Emme siis tienneetkään miten isoon asiaan henkisesti myös itsekin jouduimme sukeltamaan ja palaamaan. Luovuin kevään aikana muutamista muista tärkeistä asioista ryhmän vetämisen vaativuuden vuoksi. Olin huhtikuussa myös mukana Parisuhteen-palikat verkkokoulutuksessa ammattilaisille, josta sain lisää eväitä tämän kurssin vetämiseen sekä tietysti myös omaan työhöni.

Keskiössä meidän ryhmässämme oli syöpä ja syöpään liittyen kävimme osa-alueita läpi. Toiveena oli saada 4-6 pariskuntaa mukaan etäiltoihin. Tapaamisia olisi neljä kestoltaan puolitoistatuntia. Itse uskoin ryhmän toteutumiseen ja niin ryhmä pääsikin toteutumaan.

Ryhmä saatiin kasaan. Ja Parisuhde Kataja ry.stä Laura oli mukana ensimmäisellä kerralla kertomassa iltojen teemoista ja ryhmän säännöistä. Jatkossa mieheni kanssa vedimme kaksin niitä iltoja. Kävimme mieheni kanssa läpi illan teemat ja sen miten ja mitä otamme omista kokemuksitamme esille ja miten aikataulut saamme iltojen kanssa menemään hyvin. Teimme joka kerta mieheni kansssa "kenraaliharjoituksen" ryhmäkerroista.

Annoimme pareille kotitehtäviä tehtäväksi viikon aikana. Sain myös tuoda mukaan omia harjoituksia kotitehtäviksi pareille. Tapasimme Lauran kanssa ennen seuraavaa teemaa ja kävimme läpi mitä olisi hyvä tulla esille ja mitä pohdittavaa parit saisivat illan aikana keskenään. Illoissamme he kävivät keskusteluja keskenään ja sitten kävimme läpi yhdessä. Pidimme huolen, että jokainen sai sanoa sanottavansa lyhyesti illan päätteksi.

Viimeisellä kerralla osallistujat kertoivat pidemmin kokemuksistaan ryhmästä sekä ryhmän  toimintamuodon tehokkuudesta. Pyysimme myös suoraa palautetta mieheni kanssa: miten olimme onnistuneet tuomaan esille asiat,  joita itse olimme kokeneet ja auttoiko se pohtimaan omaa suhdettaan?

Palautteet pilottiryhmään osallistujilta saimme sitten Parisuhdekeskus Kataja ry:n Suolistosyöpäyhdistys Colores ry:n ja Rintasyöpäyhdistys Europadonna ry:n toimesta.  Meitä ohjaajia kiitettiin rohkeudesta vetäjän rooliin astumisesta. Kotitehtäviäkin oli tehty. Toiveita esitettiin teemojen laajemmastakin käsittelystä ja ryhmän pidemmästä kestosta.

Mitä tämä sitten antoi itselle? Paljon enemmän kuin uskoinkaan. Myös oma parisuhde sai uusia näkökulmia ja ajatuksia tämän myötä. Nyt kerromme asioita ymmärrettävästi toisillemme, tulemme kuulluiksi ja nähdyiksi. Olimme liikuttuneita osallistujien rohkeudesta myös kertoa oma tarinansa, kokemuksiaan ja tunteitaan. Tunnistimme ryhmässä käsitellyt riidan kehä ja rakkauden teot keskenämme sekä sen, miten tärkeää olikin sitoutumisen tärkeyden esille tuominen toiselle.

Esimerkki tunnetyöskentelystä:tunteen takana on joku perustunne, esimerkiksi kerroin omasta vihasta syöpää kohtaan. Vihan takana oleva tunne oli kuitenkin kohdallani pettymystä, hoidin itseäni ja pidin huolta itsestä ja silti sairastuin, hätäännystä: mitä vastoinkäymisiä vielä tulee eteen sekä katkeruutta siitä, etten ole terve enää. Halusin tuoda puolisolleni esille omat tarpeeni tai jopa puolustaa itseäni. Kaiken takana oli tarve oli tulla kuulluksi ja arvostetuksi sellaisena kuin olen. Sanotaan, ettei miehet osaa kertoa tunteistaan. Väitän, että kyllä osaavat, kun kysytään ja annetaan siihen aikaa ja tilaa.

Miten tästä eteenpäin? Pilotti on takana ja arviot siitä erinomaiset. Tarve tällaiselle toiminta muodolle on olemassa. Suosittelen tuleville uusille vetäjille vapautta astua uudelle parisuhteen tielle syövän koettuaan. Antaessaan saa ja sitä tämä todella oli meille molemmille. Olen ylpeä mieheni rohkeudesta lähteä mukaan. Tätä kautta hän pääsi syvemmälle siihen mitä olen viime vuodet tehnyt työskennellessäni syöpään sairastuneiden kanssa. Tähän panostettu aika on ollut arvokasta. Oli mahtavaa heittäytyä taas tuntemattomaan ja mitä saimme, paljon uutta ja mielenkiintoista. Jälleen kerran, joitain kuukausia sitten en tiennyt missä saan olla mukana ja mitä se minulle voi antaa. Tätä on kun antaa elämän viedä. Elämä on mahtavaa.

Kateus

Perjantai 5.5.2023 - Mervi

Elina Reenkola kirjoittama kirja Kateus kiinnosti aiheensa vuoksi kovasti ja täytyypä sanoa, että oli jo aikakin tähän tunteeseen syventyä myös omasta näkökulmastani.

Ensin jotain yleistä kateudesta:

Kateutta on meissä kaikissa. Se on luonnollista ja inhimillistä lievissä muodoissa. Eri sukupolvet, lapset, sisarukset ja ystävät kadehtivat toisiaan. Kateellinen ihminen on ilonpilaaja, hän löytää ihmisistä ja ilmiöistä virheitä ja ikäviä asioita ja tuo niitä esille lievittääkseen omaa kateuttaan. Pahantahtoinen kateus pyrkii pilaamaan ja tuhoamaan kateuden kohteen koska se virittää huonommuuden tunnetta ja häpeää verrattaessa toiseen.

Kateus voi olla myös hyväntahtoista, johonkuhun ihailtavaan henkilöön, joka motivoi tavoittelemaan samaa itselle, inspiroi ponnisteluille ja menestymiselle.

Kateus on toimintatapana piilotettua, mitätöintiä ja väheksymistä toisen arvon halveksimisena ja kieltämisenä. Kohteelle teot jäävät vaivaamaan ja tuottamaan ahdistusta ja muita oireita.

Kateus on yksi seitsemästä kuolemansynnistä, pahin siksi koska se pyrkii tuhoamaan elämänlähteen. Syvin kateus kohdistuu usein toisen luovuuteen ja luoviin ominaisuuksiin. Oma huonommuuden tunne ja häpeä ovat maaperää kateudelle. Kateuden tunne herää pettymyksistä ja syrjään jäämisestä. Kateelliset ihmiset eivät ole tulleet kuulluiksi ja nähdyiksi omina itsenään.

Kateutta edeltää ihailun tunne ja toive saada samaa mitä toisella on. Toinen näyttäytyy tyytyväisenä, täydellisenä ja ehyenä ja hänellä on onnen avaimet, josta se nauttii. Jos itse ei koe sisäistä tyytyväisyyttä, hän alkaa rohmuta sitä ulkopuolelta, omaisuutena, suorituksina, jatkuvana huomiona ja kuuluisuutena.

Kateuden tunne on tuskallinen koska se aiheuttaa häpeää ja syyllisyyttä. Se tuottaa ahdistusta ja raivoa, varmistaa huonommuuden tunnetta ja kostonhalua.

Kateus syntyy vertailusta, jossa tuntee itsensä muita huonommaksi, tarvitsemaksi ja häpeäväksi. Itsetunnon kolautukset altistaa kateudelle sekä häpeä voi laukaista myös sen tunteen. Häpeä viriää sisäisenä ristiriitana kun minuudesta paljastuu jotain intiimiä ja sopimatonta omien tai kulttuuristen ihanteiden vastaista ja ihminen tuntee ettei kelpaa tai ei ole rakastettu. Joillakin kateus herää kovin kaunaisena ja katkeran syyttelevänä. Ihminen kokee silloin oman vajavaisuutensa ja rakkauden puutteessa nimenomaan toisten aiheuttamaksi ja syyttää näitä omasta tilastaan. Hän ei tunnista sitä itsessään vaan kokee saaneen toisen enemmän epäoikeudenmukaisella tavalla. Hän esittää syytöksensä oikeutettuna, vika ja syy aina on vain toisissa. Kaunaa ja toisten syyttämistä on helpompi sietää itsessään kuin rakkauden kaipaamista tai tuskallista surua rakkaudesta.  On vaikeaa ajatella kuinka paljon on jäänyt kaipaamaan hyvää äitiä ja hyvää maitoa jo lapsuudessa. Katkera valitus ja kaunainen syyttely saattavat suojata vaille jäämisen kokemuksesta.

Kirjassa kerrotaan eri ihmisiin kohdistuvista kateuden kohteista esimerkiksi emokateudesta äitiä kohtaan. Lapsi rakastaa ja vihaa äitiä, äidin voimia ja runsauksia, äidillä on kaikki tarpeellinen. Ellei lapsi tunne tulleensa kylliksi nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksia ainekset itsetunnolle ovat heiveröiset. Lapselle tärkeää saada myönteistä palautetta, ihailua ja kehumisia tekemisistään. Emokateus on vahingollista, se häiritsee kiitollisuutta saadusta hyvästä, ei voi nauttia anteliaisuudesta eikä sisäistää sitä minuuteensa. Imetyksen seuraaminen voimistaa toisissa ulkopuolisuuden ja kateuden tunteita.

On myös kateutta äidin ja tyttären välillä, miesten välistä kateutta, isän ja pojan välistä kateutta, naisten keskinäinen kateus, sisarusten välinen kateus sekä parisuhteessa olevaa kateutta. Kateus syntyy yksinäisyydestä ja ulkopuolelle jäämisestä.

Ahneus on myös yksi kuolemansynneistä. Kiintymätöntä halua, se viriää tyytymättömyydestä, osaamattomuuden ja ulkopuolelle jäämisestä jo lapsuudessa. On osaton koska jäänyt vähemmälle.

Ole rohkea ja tunnista ja tunnusta kateus itsessäsi. Anna tunteelle tilaa ja ole itselle myötätuntoinen, halaa itseäsi kun tunnistat sen. On vahvuutta myöntää heikkous, haavoittuvuus sekä tunnustaa riittämättömyys. Kateuden vastavoima on kiitollisuus. Kiitollisuuden tunteminen on vahva puskuri kateudelle ja kateuden lievittäjä. Anteliaisuus, hyvällä mielellä toiselle antamista ja siitä mielihyvän tunteen saamista. Luovuus merkitsee erillisyyttä ja itsenäisyyttä, vastavoimana kateudelle. Oma ääni ja armeliaisuus, keskity omaan tekemiseen ja siitä nauttimiseen. Luovu täydellisyyden tavoittelusta ja päästä irti kateudesta.

Lisäisin tähän vastavoimana aiemmin blogissani tuodut harjoitukset. Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa, kirjoita illan päätteksi vihkoon 3-5 asiaa, joista olet kiitollinen sen päivän osalta, jatka sen tekemistä vähintään kuukausi. Se riittää, että teet sen myös ajatuksissasi, kunhan huomioit ne todella. Kirjaa myös mitä hyvää olet kokenut sinä päivänä. Toinen harjoitus: Tee se puolisosi tai jonkun läheisen kanssa. Laita puoliso istumaan tuolille ja pyydä häntä olemaan hiljaa, kuuntelemaan kun puhut Sinulle tärkeistä asioista, jotka siinä hetkessä tulee mieleen, kerro noin 3-5 minuuttia, hiero samalla istujan hartioita ja anna asioiden tulla esille, jotka mieltäsi painavat. Vaihtakaa sitten osia. Uskon, että tässä harjoituksessa tulet kuulluksi ja nähdyksi ja koet rakkaudellisia tunteita kosketuksesta. Tee tätä usein jos on tarvetta, kokeile, Olet sen arvoinen.

Tottakai olen tuntenut itsekin kateutta toisten "paremmasta" elämästä. Toiset ovat terveempiä, saavat tehdä lähes kaikkea mitä haluavat. Minulla on rajoitteeni, jotka estävät monia asioita, mutta en ole enää katkera ja kateellinen. Minä teen mitä elämä tuo eteeni ja nautin elämän muista antimista. Olen kiitollinen siitä mitä minulla nyt on ja muistan, että mitään en täältä saa mukaani kun kuolen, siksi elän hetkessä ja otan vastaan elämän tuomat ilot ja haasteet. Olen läsnä itselleni ja toisille, mitä muuta enää tarvitsenkaan. En mitään. Ja jos tunnen kateuden siemenen, tunnistan tunteeni ja halaan itseäni, annan myötätuntoa ja sanon, että itselläni kaikki on juuri nyt hyvin. Näin on nimittäin tapahtunutkin joten tiedän, että tämä toimintatapa auttoi itseäni viimeksi kateuden hetkessä.

Kuva pixapay, TaniaVdB