Oivalluksia ja uuden oppimista

Rohkeudesta

Perjantai 30.9.2022 - Mervi

Miten juuri minä tässä istun ja kirjoitan ajatuksiani, tuntemuksiani ja oivalluksiani? Olen pitkän tien kulkenut ja en todellakaan viisi vuotta sitten olisi itsestäni kuvitellut mitään tällaista. Täytyy myös itseäni vähän onnitella rohkeudesta, että tuon Teille tietooni syvimpiä ajatuksiani ja samalla toivon, että myös sinä rakas lukijani huomaat, että elämässä myös sinulle kaikki on mahdollista, jos vain niin haluat.

Olen tarvinnut hurjasti rohkeutta astua koulunpenkille 54-vuotiaana. Halusin muutosta elämääni. Olin ja elin negaatiossa. Nukuin todella huonosti, joskus en minuuttiakaan kun menin töihin. Kieriskelin itseinhossa ja ärsyynnyin kaikesta kaikille, lähinnä rakkaalle puolisolleni. (olen anteeksi pyytänyt ja saanut anteeksi) Töissä olin kuin ei olisi mitään tapahtunut. Unettomuuttani hoidin suomalaisittain tavanomaisesti, ottamalla muutaman lasin viiniä, kun se on terveellistä verenkierron kannalta ja varsinkin kun sepelvaltiomotautia on suvussa, näin selitin itselleni. Se ei riittänyt enää jonkun ajan kuluttua, siirryin joskus väkevimpiin juomiin, kuumaan rommiin, terveysjuomaan. Sitä lääkäritkin joskus suositteli flunssaan, Buranaa ja yksi rommipaukku, niin johan tauti lähtee. Se auttoi hetkeksi. Samalla kuntoilin ja liikuin paljon, suoritin sitäkin mutta muuten söin terveellisesti. Olin ylikierroksilla koko ajan ja vertasin itseäni ja suoritusta muihin. Typerää sanon nyt. Olin todella stressaantunut enkä löytänyt ulospääsyä.

Perheen vastoinkäymiset samaan aikaan ja itsellä irtisanomisuhka fuusion takia. Iso siskoni jaksoi kuunnella silloin (SUURI KIITOS HÄNELLE) ja kannusti sanomalla että muuta asennetta. Se vasta ärsyttikin! Hän kertoi logoterapiasta, jota oli itse opiskellut ja asenteen muutoksesta minulle tarkemmin. Kamelin selkä katkesi siinä vaiheessa kun luovutin otteestani ja sain siskolta hyväksynnän, että jos jään työttömäksi ei se ole suvulle eikä itselle häpeäksi. Hän sanoi myös, että selviät siitä ja yhteiskunta kyllä huolehtii. Minut irtisanottiin, mutta sain heti töitä, josta olin todella helpottunut ja kiitollinen. Muutaman kuukauden päästä tästä tilanteesta Perheniemessä alkoi logoterapian peruskurssi, jonne lähdin ekaa kertaa istumaan ja muuttamaan asennettani.

Asennemuutos, miten ärsyttävä sana. Mutta todella vaikuttava. Heittäytyä uuteen ajatukseen, antaa elämän viedä, kyllä elämä kantaa. Sehän on rohkeutta, ajatuksen muutos. Elämä muuttui todellakin ja sillä tiellä olen edelleen. Sitten tuli syöpä ja monet rankat vastoinkäymiset hoidoissa, kuolemanpelkoa, Lars-syndrooma, eläke. Rohkeus myöntää itselle ja muille avuttomuus, heikkous mutta samalla rohkeus tarttua uusiin asioihin ja kyseenalaistaakin niitä. Käänne siihen, että elämälläni on oltava joku tarkoitus, kun mikään ei mennyt niinkuin halusin.

Nyt kun itse luen kirjoittamaani tekstiä, huomaan että minun olisi pitänyt lähteä hoitamaan mieltäni ja unettomuuttani. Minulla oli isot taakat kannettavana enkä osannut enkä jaksanut sitä edes itselle myöntää. En halunnut olla taakaksi muille, en aiheuttaa kuluja työnantajalle lääkärissä käymisistä, sekä myöntää heikkouttani ja arvottomuuttani. Suoritin, pidin itseäni kiireisenä ettei kukaan enkä itsekään huomaisi. Miellytin muita ja inhosin itseäni.

Olen tarvinnut tähän kaikkeen rohkeutta, paljon anteeksiantoa itselle sekä muille. Itsetutkiskelua, syventymistä tunteisiini ja tunteiden lähtökohtiin. Sitähän olen pelännyt KUKA minä olen tämän kaiken takana. Minä olen rohkeasti halunnut tutustua nyt tähän sisäiseen itseeni, sisäiseen lapseeni. Ja olen löytänyt arvokkainta elämässäni, helmen. Olen tehnyt asennemuutoksen ja rohkaisen Sinua myös miettimään samaa, mene pelkojasi kohti, silloin Olet rohkea ja maailma avautuu. Heikkouden myöntäminen on vahvuutta.

Nyt nukun kohtalaisen hyvin, vatsani temppuilu Larsin takia valvottaa silloin tällöin, muttei se haittaa. Saan nukuttua kun teen rentoutusta ja itsehypnoosia ja tiedän että nukun seuraavana yönä paremmin. Alkoholi on minulle nykyään tyhjä ja turha myrkky, lähinnä voin juhlatilaisuuksissa shamppanja lasillisen ottaa. Enkä pidä enää alkoholin aiheuttamasta hallitsemattomuuden tilasta. Uskon, että alkoholi sotki unirytminikin. Tämä on minun elämä ja saan tehdä oman valinnan. Tämäkin on rohkeaa myöntää.

Tänään rakastan itseäni ja sekin on rohkeaa kertoa Teillekin. Nyt tiedän, että siitä rakkaudesta voin antaa ja jakaa sitä muillekin.

Olen ollut todella innostunut kirjoittamaan tätä blogia, mutta nyt syksy tulee ja monia koulutus ja yhdistysjuttuja tulossa. Aion olla itselleni myös armollinen ja ellen joku viikko ehdi tai jaksa kirjoittaa teen sen sitten seuraavalla viikolla..

Kuvassa mato lumihangessa on todella rohkea..

Rehellisyys arvoinani

Perjantai 23.9.2022 - Mervi

En itsekään aiemmin arvannut miten suuri arvo rehellisyys on kokonaisuudessa ihmisen elämässä. Jos sanon että olen rehellinen, mitä se minulle tarkoittaa. Tarkoittaako se toiselle samaa? Mikä on valkoinen valhe ja mikä on suurin valhe? Arvothan me omaksutaan noin kymmenen vuoden iässä ja ne voivat iän myötä muuttua.

Keväällä osallistuin Anne Lindholm-Kärjen ja Kirsi Liukkosen Kohtaa unesi-Kohtaat itsesi kurssille. Huippukurssi! Olen uniani tutkinut lyhytterapia kouluksesta saakka ja halusin syventää niiden tutkimista enemmän. Näen paljon unia ja odotin kurssilta luovuutta rentoutusharjoitusten käsikirjoittamiseen. Kurssi antoi paljon enemmän kuin odotinkaan. Kohtasin tumman ja kirkkaan varjoni ja uskon, että sain tätä kautta eheytymiseeni syvemmän tason.

Olen mielestäni koko ikäni ollut todella rehellinen ihminen, enkä ole pitänyt epärehellisistä ihmisistä, huijareista, vedättäjistä. Luulin itse olevani täydellinen rehellisyydessäni. Ja paskat! Tämä oli yksi tummista varjoistani.

Minulle tuli aina paha olo ja ikävä fiilis jos tajusin, että minulle valehdellaan. Miksi, siksi koska itsekin olin epärehellinen itsellenikin. Miten se on mahdollista? Aiemmin ennen opiskelujani. Ne pienet valkoiset valheet esimerkiksi, jos joku soitti, keksin etten juuri nyt pysty puhumaan koska..kun en halunnut tai jaksanut jonkun kanssa jutella juuri silloin. Rajasin itseäni kun ei ollut voimavaroja sillä hetkellä puhelemiseen asianosaisen kanssa. Tai en ollut huomaavinaankaan ihmistä kaupungilla vaikka selvästi näin, että joku tuttu on toisella puolella katua ja olisi ollut vaikka muutaman sanan voinut vaihtaa tai vain moikata. Nämä kaikki tämäntyyppiset valheet söivät sieluani, sisintäni, omaatuntoani.

Kurssin aikana tein harjoitteita ja luin kirjoja unien tulkinnasta. Rupesin miettimään niitä tilanteita, jotka minua ärsyttivät, ihmisiä jotka aiheuttivat epämukavan olon. Mikä niissä aiheutti ikävän tunteen. Yksi oli rehellisyys, koin että minulle oltiin epärehellisiä. Tumma varjoni siis tökki minua koko ajan, jotta huomaisin että sillä on asiaa. Kirjoissa oli myös kysymyksiä pohdittavaksi mikä on suurin valhe, jonka olet sanonut itsellesi ja mikä on suurin valhe jonka olen sanonut toisille? Muistele ensimmäinen valheesi lapsuudesta tai nuoruudesta?

Eihän sellaisia minulla voi olla koska olen umpirehellinen. MUTTA, syvemmin pohtiessani ja lopulta itkua pidätellen löysin valheeni. Tajusin, että minä olen ollut ja olen myös epärehellinen. Itkin löytöjäni, annoin itselle ne anteeksi ja hyväksyin itselleni myös epärehellisyyden. Minussa on siis molempia,  ja minun piti eheyttää epärehellisyyden tumma varjo itsestäni koska tämä varjo ärsytti minua.

Eli, jos osoitin sormella toista ihmistä vaikka kuvainnollisesti epärehellisyydestä, KOLME sormea osoitti itseäni.

Keväästä alkaen rentoutusharjoituksissani syöpäpotilaille ja heidän läheisilleen sekä muille asiakkaille/ryhmille olen ollut enemmän läsnäoleva ja aidompi kun selvitin varjojani keväällä. En koe olevani enää jotain vaan olen jotain syvempää. Tunnen syvemmin myötätuntoa toisia ja myös itseäni kohtaan ehkä siksi kun omat suurimmat valheeni tunnustin itselleni. Ne olivatkin raskaat taakat kantaa.

Ja jos nykyään joku soittaa, minun ei tarvitse keksiä miksi en voi jutella, voin sanoa rehellisesti että menen nyt vaikka kesken puhelun vessaan, koska en hallitse suoltani ja vastapuolelle se on ollut aina ok, ja mulla on hyvä mieli kun en ole enää tarvinnut valehdella. Kuinka vapauttavaa.

Onneksi olen uuden tien löytänyt, sen kultaisin kehyksin johtavan tien, jolla nyt olen ja josta en vielä tiedä kaikkea. Kiitollisena iloitsen taas uuden oppimisesta ja oivaltamisesta ja siitä että voin aidommin olla läsnä kaikille kaikessa ja myös itselleni. Itselleni, jolle olen antanut lahjan olla minä itse, rehellisesti ja aidosti. Uuteen aamuun herättyäni itseni halaus ja anteeksiantaminen ovat myös johtaneet tälle tielle, siitä olen sataprosenttisen varma. Tästä tulee hyvä päivä, joka on ainutkertainen ja siitä olen jo kiitollinen mitä saan kokea ja oppia tänään.

Kärsimyksestä

Perjantai 16.9.2022 - Mervi

Heräsin uneen. Tutkin uniani ja käytän niitä intuition myötävaikutuksesta elämässäni. Se on minulle nykyään todella tärkeää. Joku ohjaa minua ja luotan ohjaukseeni. Herättyäni joku sisälläni sanoi, kirjoita kärsimyksestä.

Ymmärrän nyt, ettei meille anneta mitään elämänkokemuksia ennenkuin olemme valmiit siihen. Saamme osaksemme ne vasta sitten kun uskomme ja ymmärrämme, että asiat tapahtuvat niin kuin niiden on tarkoitus omalla ajallaan tapahtua.

Ote on kirjasta Paranemisen voima. Kärsimyksen läpikäyminen muistuttaa jalokiven työstöä. Heitellään puolelta toiselle, murjotaan ja olet lopulta hiotumpi ja arvokkaampi kuin koskaan. Olet valmis suurempiin opetuksiin, vaativimpiin haasteisiin ja suurempaan elämään. Kaikki painajaiset muuttuvat siunaukseksi, joista tulee osa elämää.

Teen silloin tällöin youtubesta yhtä rakkaus meditaatiota. Siinä sanotaan hyvin, jokainen tapahtuma on joko opetus tai siunaus. Kuinka yksinkertaista. Mutta kuinka raadollista on elää kärsimyksessä, mutta kuinka ihanaa ja rakkaudellista on kun ymmärtää sen todellisen tarkoituksen itselle myöhemmin.

Mutta kuinka kauan täytyy jaksaa kärsiä ja odottaa muutosta parempaan? Mitä teen odotellessa? Miksi aina tulee vastaan vastoinkäymisiä eikä asiat etene halujeni mukaan? Emme tiedä vastausta etukäteen, voimme vain haaveilla paremmasta, sitten kun pääsen tästä eli sitku. Mutta elämä on nytku, se on juuri tässä, tässä hetkessä. Mitä ajattelen nyt, sillä on merkitystä. Jos vellon mielessäni mitähän pahaa seuraavaksi tapahtuu, ennustan itselleni jotain pahaa.

Mitä voin tehdä nyt, että olisi parempi olla? Löydänkö tästä hetkestä hyvän, sen mistä voin olla kiitollinen nyt, mitä minulla on nyt. Luet nyt tätä kirjoitustani, ajattele hetki, löydätkö kiitollisuuden aihetta. Sinulla on nyt aikaa lukea, ehkä oivaltaa ja ymmärtää jotain. Tee mieleistä, kuuntele musiikkia josta tykkäät, tanssi, leiki, hulluttele, katso nauruvideoita. Soita ystävälle, joka on kuuntelee ja tukee, eikä vie sinun voimavarojasi. Ellei sellaista ystävää ole. Hae vertainen, samankokenut ihminen, hänkin on selvinnyt ja tietää tunteet ja fiilikset kärsimyksen keskeltä. Tai hae ammattiapua. Älä jää missään nimessä yksin. Jos puoliso ei ymmärrä, hakekaa apua, menkää parikurssille, sopeutumiskurssille yhdessä. Tehkää yhdessä jotain, menkää kylpylään, hemmotelkaa itseänne. Tarvitsette voimavaroja, ladatkaa akkujanne. Hei, tämähän on Sun elämä. Älä ajattele mitä muut ajattelee, minäkään en enää ajattele. Ajatuksia ja mielipiteitä mahtuu maailmaan.

Haluatko päästä kärsimyksestä, uhriudesta? Miten pääset siitä? Mieti, ensin miksi ja miten kärsit? Miksi tuli sairaus tai vastoinkäyminen? Oliko elämä kiireistä, suorittamista. Unohditko itsesi, elit toisille, miellytit toisia? Elitkö itselle mieleistä elämää? Odotitko jotain parempaa tapahtuvaksi, muttet uskaltanutkaan? Minä käännyin itseeni päin, kuuntelemaan itseäni.(meditaatiot, rentoutus, hypnoosi) Sillä selvisin, koin että olen tärkeä ja arvokas ihminen.

Puhdista sielustasi viha, kateus, ylpeys. Mitä enemmän meillä on elämästä painolastia, taakkaa, negatiivisuutta sitä kauemmin joudumme odottamaan minkään paranemista tai muuttumista elämässä koska nuo ammentavat meidät tyhjiin. Päästä irti harhasta, että muut ovat vastuussa elämämme vaikeuksista.

Syöpä kokemuksena, kaikki siinä tulleet vastoinkäymiset, Lars-syndrooma, eläkkeelle jääminen. Mikään ei mennyt niinkuin olisi mielestäni pitänyt mennä. Elämäni ei ollut hallinnassani, siitäkö oli kyse. Olisinko halunnut hallita ja kontrolloida, olisin tiennyt mitä tulee, olisiko ollut helpompaa, enpä usko..

Nyt tiedän miksi sairastuin, miksi kärsin ja miksi selvisin. Tässä meni muutama vuosi. Oliko se pitkä aika, ei todellakaan. Kärsimyksestä on tullut lahja pikkuhiljaa. Huomaan pikkuasioita ympärilläni, pysähdyn hetkiin, pysähdyn kuuntelemaan, kulkemaan rinnalla, olemaan läsnä, olemaan myötätuntoinen. Pystyn jakamaan ja antamaan muille osaamistani, oivallustani, oppiani. Olen ensi kertaa innoissani oppimisesta. En olisi näihin pystynyt ilman kärsimystä. Käsittelen omia tunteitani silloin kun ne herää, sekin on erittäin tärkeää. Mistä ne tunteet tulee, miksi joku jää vaivaamaan- siksi koska se on käsittelemättä.

Loukkaantumisen tunteen käsittely jo opiskelujen alkuvaiheessa oli lottovoitto. Sen sisälle pääsy, mitä se tarkoitti minulle, oli että pelkäsin itseni hylkäämistä, minua ei rakasteta minusta ei pidetä. Kärsimyksesssä on paljon loukkaantumisen tunnetta myös. Mieti, mitä sinulla tunteen takana? Kyseenalaista tunne, pitääkö se paikkansa? Kohdallani ei pitänyt. Siitä todellinen vau kokemus. Helpotus. Ja muistetaan se, että asiat ja teot loukkaa, ihminen on silti se sama rakastettava, joka on aina ollutkin. Ja sekin on totta että ollaan vaan eri mieltä asiasta, ja saamme ollakin.

Logoterapiakurssilla käsiteltiin myös kärsimystä. Logoterapian luoja Viktor Frankl koki suurta kärsimystä keskitysleirillä. Hänet pelasti sieltä ajatus, se miten suhtaudut kärsimykseen sillä on merkitys. "On vain oltava päämäärä ja tarkoitus, miksi pysyä hengissä. Hän on myös sanonut, että jos joku on kärsinyt kuten hän ja säilynyt elossa, hänellä täytyy olla tarkoitus ja jotain annettavaa hyvän palvelemiseen. Kärsimyksen myötä sinä itse tulet toiseksi eli se muuttaa sinut paremmaksi". Pidin tätä ajatusta omassa selviämisessäni tärkeänä suuntaviinana. Minulla oli päämäärä, toisten auttaminen niin hyvin kuin osaan.

Kärsimyksestä yleensä sanotaan, että se kuuluu elämään. Ei ole elämää, jossa ei olisi kärsimystä, mutta voit vastata elämälle, kestän tämän koska olen arvokas ihminen, löydän syvemmät arvoni elämääni tätä kautta kasvaen täyteen mittaani, täydelliseen ihmisyyteeni. Meillä on siis vapaus valita miten suhtaudun kärsimykseeni.

Tein potilasvahinko ilmoituksen vuosia sitten. Se otettiin käsittelyyn ja kesti reilu kolme vuotta saada vastaus. Tarvittiin kymmeniä papereita, uusia vastineita. Mieheni auttoi, itse en enää jaksanut papereiden ja syöpäprosessi asioihin palaamista. Sain viime viikolla vastauksen. Ei korvattavaa. En ollut pettynyt, enkä vie asiaa eteenpäin. En halua enää palata ja velloa tapahtumissa, jotka tapahtuivat. Minua kuitenkin hoidettiin, sain hyvää hoitoa. Kiitos Suomen sairaanhoidolle. Olisinko kärsimykselleni halunnut rahallisen korvauksen, olisiko se tehnyt minut onnelliseksi? Enpä usko. Hyväksyn, että olin harvinainen ja harvinaisista harvinaisin syöpäpotilas alueellani. Olen onnellinen nyt tästä kaikesta kokemuksesta mitä syöpä ja Lars on tuonut elämääni, uutta ja uskomatonta ymmärtämistä kaikesta, hiotumpi ja arvokkaampi kuin koskaan..oma elämäni, ja perhe ja läheiseni ovat kasvaneet tässä rinnallani, keskustellaan kaikesta, uskalletaan puhua kaikesta.

Kiitos kärsimyksen, olen saanut siltä todella paljon.

Uskomuksista

Lauantai 10.9.2022 - Mervi

Elämän salaisuus

Lauantai 3.9.2022 - Mervi

En ollut ennen opiskelujani koskaan hoksannut sellaista asiaa, että se mitä ajattelet niin sitä saat. Asia liittyy vetovoiman lakiin. Olen opiskelujeni aikana tätä asiaa pohtinut paljon ja olen omat ajatukseni kääntänyt heti positiiviseksi, jos mieli on jossain asiassa tahtonut olla negatiivinen. Olen myös moittinut itseäni teoistani ja ymmärrän nyt, että se on pahinta juuri itselle. Sen pysäytys kannattaa heti vaikka sanomalla itselle vaikka turpa kiinni ja miettiä jotain myönteistä vaikka ihanan pehmeää kumpupilveä.

Luin Rhona Byrnen kirjan keväällä nimeltä Salaisuus. Ajatusteni hallinta itselläni vaan vahvistui tämän luettuani. Tässä muutamia otteita, jotka koskettivat itseäni.

Kaiken mitä elämääsi tulee, sinä vedät itse luoksesi, vedät sen luoksesi mielikuvilla, joita sinulla on mielessäsi. Toisin sanoen, vedät puoleesi sitä mitä mielessäsi liikkuu. Vetovoiman laki määrää universumin järjestyksestä elämäsi jokaisesta hetkestä ja aivan kaikesta mitä elämässäsi koet. Kuka oletkin, missä oletkin, vetovoiman laki muovaa kaikki elämänkokemuksesi ja sen tämä kaikki voiva laki tekee sinun ajatustesi avulla. Sinä itse panet lain liikkeelle ja teet sen omilla ajatuksillasi. Samanlaisuus vetää puoleensa. Rikkaat vetävät puoleensa rikkautta, heidän ajatukset liittyy siihen ettei ole pelkoa. Se mitä näet mielessäsi, saat pitää sitä myös käsissäsi. Ajatuksista tulee totta. Ihmiset ajattelevat sitä mitä eivät tahdo saada ja saavat sitä, he vahvistavat sitä ajatuksillaan. Kun lausut kieltosanan, vetovoiman laki kuulee sen toisin. Esimerkiksi, en halua epäonnistua--laki kuulee sen Haluan epäonnistua! Toivottavasti en saa flunssaa--saan sen kuitenkin.

Omilla ajatuksilla luot omaa elämää, jos valitat, vetovoiman laki kerää tehokkaasti lisää valittamisen aiheita. Kiinnitä huomio kaikkeen mitä sanot, ettet tahdo sitä ja käännä se positiiviseksi. Me voimme valita ajatuksemme vapaan tahtomme mukaan. Mieli myös muokkaa kaikkea ympärillä olevaa. Myönteiset ajatukset ovat satakertaa voimakkaampia kuin kielteiset. Sinä oman elämäsi mestariteos, opettele hiljentämään mielesi vaikka meditoimalla, rentoutumalla. Se auttaa hallitsemaan ajatuksia ja virkistää kehoa ja mieltä 3-10 min/pv riittää.

Annan muutamia vinkkejä kirjasta. Annoin lapsilleni nämä vinkit jääkaapin oveen laitettavaksi ja se on myös omassakin jääkaapin ovessa muistuttamassa.

Päätä mitä haluat olla, omistaa ja tehdä. Ajattele sitä, säteile sitä. Olet vapaa valitsemaan ja se mitä valitset toteutuu elämässäsi.

Kysy pitkin päivää itseltäsi Miltä minusta nyt tuntuu? Ja vastaa HYVÄLTÄ!

Voit heti tuntea olosi terveeksi, rikkaaksi ja rakkauden ympäröimäksi. Suurin tunne on rakkaus.

1. Pyydä selvästi mitä tahdot

2. Usko, että haluamasi on sinun, luota ja näe se. Tiedä, että saat sen kun tarvitset sitä, ajattele sitä omanasi. Kuvittele, että se on totta. Tiedosta, että se on matkalla. Älä epäile.

3. Ota vastaan, ala iloita siitä, että se toteutuu

Tarvitset vain itsesi ja mielikuvituksesi, usko ja luota, astu ensimmäinen askel

Luo päiväsi etukäteen. Tästä tulee hyvä päivä

Määrittele jokainen tapahtuma myönteiseksi, kuvittele se

Sano, että OLIT SELLAINEN, menneisyys ei määrittele tulevaisuutta

Kiitollisuus, kiitä kaikesta päivän aikana, muuten et voi saada mitään lisää.

Kuvittele ja mieliharjoittele lopputulosta, se on esimakua tulevasta.

Oma kokemus tästä. Muistan mitä syöpäsairaana ajattelin.

Ikäviä ajatuksia, mitähän seuraavaksi, ei tästä tule mitään, onkohan syöpä levinnyt, en jaksa tätä paskaa, tämä ei ole ihmisarvoista elämää, joutaisin kuolla, olen taakka kaikille.

Ellen olisi ollut opiskellut raskaiden syöpähoitojen aikaan ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi, en ehkä olisi selvinnytkään. Se piti minut hengissä, halusin oppia ja tehdä harjoitteita, sain positiivista palautetta. Asiakkaani hyväksyi minut tekemään niitä vaikka olin "vammainen" rajoitteinen, välillä todella sairas. Opettajat kannusti ja koulukaverit olivat myötätuntoisia. Iso kiitos heille ja omalle ryhmälleni "Happie Cappie" Lyte 10. Kiitos sinulle opiskelukaverini matkoista koululle ja hyvistä kannustavista keskusteluista. Kiitos perheelleni ja muille rakkaille läheisilleni, jotka olivat myös joskus harjoitusasiakkaitani. Sain unohtaa syövän olemassa olon, keskityin muuhun ja selvisin. Kuinka kiitollinen olenkaan tästä kaikesta Teille kaikille. Kiitos myös Elmeri-kanilleni, nyt reilu 11 vuotta vanha poika, sekin jaksoi kainalossani kuunnella ja auttaa minua kotitehtävien teossa minua sekä lohduttaa, ja jaksaa edelleenkin. ISO KIITOS KAIKILLE. Rakastan Teitä, Rakastan elämää ja kaikkea mitä se minulle nyt suo. Kiitos uusista ajatuksista ja oivalluksista. Olen arvokas ja ainutlaatuinen ja niin Olet sinäkin. Paranen myös tästä ulosteenkarkailusta, se pitää vielä minut nöyränä ja oppivaisena..

Muistan kun sanoin lyhytterapeutiksi valmistumispäivänä kaikille. Minä tulen auttamaan muita syöpäpotilaita jollain lailla, uskoin jo silloin tulevaisuuteeni ja näin on käynyt..Kaikki on mahdollista. Ajatuksillani on siis ollut suuri voima.