Oivalluksia ja uuden oppimista

Oma muutos ja oivallus

Torstai 30.3.2023 - Mervi

Kävin Hypnoosiliiton seminaaripäivällä Riihimäellä. Halusin kuulla Ben Furmannin luentoa ja hän ei todellakaan jättänyt minua kylmäksi esitelmällään. Luentoa pidettiin myös oikeushypnoosista. Todella uutta tietoa sai taas mukavasti ja maailma avartui monin tavoin.

Näin myös kollegoita, joka on siis todella tärkeää itseni ja työni puolesta kuulla miten muut tekee ja toimii tänä päivänä. Todella voimaannuttava päivä.

Tajusin muutaman päivän päästä kotona, että ehkä itse olen jämähtänyt uomiini. Opiskelen, luen ja harjoittelen. Teen jonkun verran rentoutusta ja terapiaa. Mutta pääaasiassa autan syöpään sairastuneita monin tavoin jaksamaan hoitopolullaan ja sen päätyttyä.

Tein jälleen yhden tehtävän ja oivalsin. Onko minulla joku ongelma, juu on. Käännä se tavoitteeksi ja mieti esteet mikä estää saavuttamasta tavoitettasi. Ajattele esteet voimavaroinasi. Tämä on siis ratkaisukeskeisyys ajattelua. Ymmärrystä siis itselleni, missä menen, mitä ajattelen.

Olen ehkä jämähtänyt "paikoilleni" mutta nyt on uuden aika, olen valmis siihen. Siksi olen kasvattanut "pääomaani" ja käynyt läpi tunteitani, menneisyyttäni. Oppinut ymmärtämään ihmisiä enemmän miksi he toimivat niinkuin toimivat. Olen jättänyt taakseni asioita, jotka eivät palvele minua enää. Luopunut jostain ja asettanut rajani. Olen paljon saanut kaikesta mihin olen osallistunut, imenyt tietoa kuin sieni. Löytänyt rakkauden itsestäni ja ehkäpä ymmärrän elämäni syvimmän tarkoituksen.

Olen menossa kohti uutta. Kaikki ovat olleet oppimiskokemuksia, myös ne kaikki vastoinkäymiset. Ymmärrys, en voi auttaa sellaisia ihmisiä jotka eivät oikeasti sitä tahdo itse. Itse pitää tahtoa muutosta. Tahto ja halu ovat aivan eri asioita. Voin rakastaa täysillä ja kulkea rinnalla sekä hyväksyn toisen päätöksen. Tosin, tajuan myös että olen elänyt hetkessä ilman tavoitteita. Tulen jäämään nyt jostain tärkeistä tukityöstä pois, jotta saan tilaa uudelle. Olen todella kiitollinen, että olen saanut mahdollisuuden tehdä kaikenlaista, olla mukana monissa asioissa. Mutta, nyt on aika myös jostain luopua. Kaiken kuitenkin teen vatsani ehdoilla, mites muuten. Eli tarvitsin oppia luovuttamisentaitoa, sekin on taitoa.

Ehkä muutos alkoi muhia jo tehdessäni syöpäpotilaille etänä rentoutusta, jossa kerroin taakankantajan tarinaa. Sen tarinan sisältä löysin myös itseni sekä toimintatapani. Lohdullinen päätös tarinassa oli se, että aion löytää itseni ja siirrän vastuun niille joille se kuuluu. Tarina oli myös koskettava itselleni kertoaessani siitä toisille, ehkä kuulijat kuulivat ääneni värinän.

Kun yksi ovi sulkeutuu, avaan rohkeasti uuden oven. Onneksi en tiedä mitä sieltä vielä löytyy...elämälle kiitos.

Olisko se sitten niin yksinkertaista. Elämässä etsitään ja halutaan onnea ja sitä saadaan aika ajoin. Elämään tulee välillä kärsimyksiä ja ne ovatkin niitä oppimiskokemuksia, joihin tarvitaan syntymässä saatuja voimavarojamme, ne pitää vaan löytää kun katsoo "sisäänpäin". Eli omalla kohdallani syöpä ja Lars ovat tulleet opettajikseni, jotta löytäisin itseni ja voimavarani anteeksiantaen kaiken myös itselleni ja toisille. Olen kiitollinen tästä kaikesta kokemuksesta. Ja ehkäpä jos, en olisi löytänyt alunperin logoterapiaa ja lähtenyt opiskelun tielle, syövän ja Larsin tultua olisin ehkä jo luovuttanut ja elänyt katkeruudessa, en tiedä, tai olisinko edes enää olemassakaan.

Jorma Uotinen sanoi äskettäin eräässä TV-ohjelmassa erittäin vaikuttavan Fernando Pessan runon.

"Ollaksesi suuri, ole kokonainen. Älä mitään itsessäsi liioittele, äläkä sulje pois. Ole kaikki kaikessa. Pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet. Niin koko kuukin mahtuu joka lampeen koska se loistaa korkealta"

Edunvalvonnasta

Perjantai 24.3.2023 - Mervi

Paikallisen yhdistyksemme kokoukseen sain äskettäin edunvalvonnasta kertomaan Jesse Kujalan Kymenlaakson edunvalvontatoimistosta. Aihe oli kiinnostava ja erittäin tärkeä meille kaikille.

Edunvalvonnan tarkoitus on valvoa niiden henkilöiden etua ja oikeutta, jotka eivät vajaavaltaisuuden, sairauden tai  muun syyn vuoksi voi pitää huolta taloudellisista asioistaan. Edunvalvonta on viime sijainen keino hoitaa raha asioita. Edunvalvonta voidaan määrätä myös toistaiseksi, määräajaksi tai koskemaan tiettyä tehtävää. Edunvalvojan voi myös vaihtaa ja edunvalvonnan päättyessä omaisuus ja tiedot luovutetaan asianosaisille taholle (päämies, itse tai kuolinpesän hoitaja)

Edunvalvonta sopimus kannattaisi tehdä jo hyvissä ajoin. Voimaan se astuu vasta sitten kun viranomainen vahvistaa valtuutuksen lääkärintodistuksella. Kehitysvammaiset ja ikäihmiset tekevät niitä jo enenevässä määrin, myös nuoret mielenterveysongelmaiset ovat niitä tehneet. Suositellaan, jos dementia oireita alkaa esiintyä alkaa olla jo kiire sen tekemiseen, kun toimintakyky huononee koko ajan. Jos muistisairaus on edennyt jo pitkälle valtuutusta ei enää voi tehdä.

Edunvaltuutettuna voi toimia oma puoliso, lapset, muu läheinen tai julkinen edunvalvoja. Julkista edunvalvontaa voi hakea myös itse. Kuka tahansa voi tehdä Digi-ja väestövirastolle ilmoituksen edunvalvonnasta.

Päämiehen tahto tulee siten aina huomioitua oikein kun edunvalvonta on astunut voimaan. Julkinen edunvalvoja toimii yhteistyössä myös muiden viranomaisten kanssa. Hän voi tehdä huoli-ilmoituksen ja rajoittaa päämiehen luotonottoa tai toimintakelpoisuutta. Edunvalvojalla on salassapitovelvollisuus. Edunvalvoja voi myös ehdottaa käyttämään varojaan omiin tarpeisiin, nauttimaan rahoistaan jotka on elämässään ansainnut.

Julkista ja yksityistä edunvalvojaa koskevat samat lait ja velvoitteet. Holhousviranomainen valvoo, että niin käykin.

Tässä lyhykäisyydessään tärkeimmät pointit tästä asiasta. Olemme puolisomme kanssa tehneet edunvalvonta sopimuksen virallisesti jo vuosia sitten. Kun sairastelut tuli kuvioihin kummallakin elämään, oli jotenkin helppoa saada tämäkin asia järjestykseen. Me emme koskaan voi tietää mitä elämässä tapahtuu. Samalla tuli tehtyä myös testamentti. Hoitotahdon olen myös tehnyt ja kertonut läheisille siitä. Mitäpä kenenkään murehtimaan asioita etukäteen tai jälkikäteen kun nämä on tehtynä. Puolison kanssa keskusteltu myös kuolemaan liittyvät asiat ja toiveet. En sanoisi, että oliko helpot keskustelut, no ei ollut, mutta on kannattanut tehdä.

Nyt voi todellakin keskittyä elämään tässä ja nyt ja nauttia kaikista päivistä täysin siemauksin.

Päätä, että nyt nämä asiat on saatava kuntoon ja ala tehdä asioille jotain. Ainakin yksi murhe tulevaisuudestasi on poissa.

Asenne ratkaisee

Torstai 16.3.2023 - Mervi

Muistan iso-siskoni sanat kun elämäni on kaaoksessa 2015. Muuta asennettasi! Muistan kun suutuin hänelle asiasta ensin.

Miehelläni oli hyvänlaatuinen kasvain päässä, joka leikattiin elokuussa. Tyttärilläni oli rankat tapahtumat samana kesänä. Jo nämä olivat raskaat taakat kantaa. Lisäksi omalla kohdallani fuusion yhteydessä siintivät potkut työstäni. Ja puoli vuotta meni ja potkuthan tulikin, joka oli häpeällistä itselle henkisesti. En toivo kenellekään samaa tunnetta hakematta apua siihen tunnemyräkkään. Koin arvottomuutta. Uskaltauduin vasta potkut saatuani psykologin juttusille, joka sai myös vähän nostettua itsetuntoani. Olen jossain hyvä..ja sain kuitenkin töitä, iso kiitollisuus siitä.

Asenne muutos oli merkittävä tapahtuma. Mitäs sitten jos jään työttömäksi? Kävin muuten työkkärissäkin kun sinne piti ilmoittautua myös, nöyryytystähän siitä myös koin. Mitäpä muutakaan? Miksiköhän?  Eikö se ahkeruus ja tunnollisuus riittänyt? Tein kaikkeni ollakseni hyvä työssäni, en sairastellut, en ollut poissa töistä ettei toiset siitä kärsisi. Mielistelin ja alistuin.

Muutoksen edessä ollaan samalla pelon vallassa. Mitä tapahtuu, minne joudun, mitä koen ja tunnen, miten selviän, mitä muut ajattelee? Olen samalla pelkuri ja yritän näyttää olevani vahva. Epätoivossani ja epävarmuudessani olen ihan muuta. Pelkään myös torjutuksi tulemista kuin ruttoa, koska tulkitsen kaiken kuulemani torjutuksi tulemisen kautta ja hylkään kaikki muut järkeen käyvät tulkinnat. "Äiti, auta minua en jaksa, en pysty, en kykene." En anna periksi kuitenkaan ja muutan asennettani kaikkeen. Se ei tapahtunut yhdessä yössä, se tapahtui hitaasti ja luottaen että ainakin yksi ihminen ottaa kopin jos putoan. Hän oli iso-siskoni, joka kantoi minua ja oli rinnallani. Siskollani syöpä oli jo nelikymppisenä, ruuhkavuosinaan, joten kokemusta kärsimyksestäkin jo oli.

Asenne muutokseen, mihin tahansa elämän muutokseen, kärsimykseen, kaikkeen vastoinkäymiseen tarvitaan ainakin yksi luotettu henkilö, joka kantaa ellei omat jalat kanna. Mistä sitten saa sellaisen henkilön? Hän on se, jolle soitat niin hyvissä kuin huonoissa elämäntapahtumissasi. Hän tukee ratkaisussa ja kuuntelee, ehkä antaa vinkkejä jaksamiseenkin. Hän ei petä luottamustasi ja tarvittaessa voi antaa rajuakin palautetta ja osaa myös pyytää ja antaa anteeksi, koska rakkaudessa kaikki tunteet ovat sallittuja. Yhdessä opitaan ottamaan kaikki vastaan. Hän voi tuoda uuden näkökulman harkittavaksi, miksi siitä ottaisi herneen nenään. Parastasihan hän ajattelee, aina. Ja se on rakkautta, aitoa sellaista.

Syöpäpotilaalle, uuden ja pelottavan matkan edessä voi toinen syövän kokenut olla kultaakin kalliimpi. Vertaisena hän on jo sen tien kulkenut. Suosittelen lämpimästi rinnalle kulkijaa. Ei tarvitse jaksaa yksin. Tämä sopii mihin tahansa sairauteen, kaikki tarvitsevat vertaisen. Heiltä saa myös vinkit ja uudet näkökulmat, jotka voivat sopia juuri Sinulle. Tässäkin on asenne sairauteen ja tukijaan oltava myönteinen. Otan vastaan avun, enkä jää yksin. Vertaisen voi myös vaihtaa yhdistyksen kautta jos ei synkkaa, niinkin voi käydä. Mutta ei tarvitse pelätä yksin, hän myötäelää kanssasi koska tuntee kaikki uhkan ja pelon tunteet.

Olen juuri nyt käynyt pohjalla, luovuttanut eräässä asiassa, mahdottomassa siis. Olen näyttänyt heikkouteni muillekin. Itkenyt katkerasti. En ole osannut olla oikein, olen ollut epävarma ja pelännyt edelleen torjutuksi tulemista. Mutta se ASENNE! Olen selvinnyt ennenkin, nousen tästä, tiedän sen. Pohjalla on pakko käydä, että pääsee myös ylös. Muistettava voimavarani, olen kaikesta huolimatta rohkea ja vahva, selviän kaikesta. Selviän tästäkin kun on iso-sisko, rinnalla kulkija mukanani edelleen. Kiitos iso-siskoni. Se kaikki tulee rakkaudesta. Ennen saattoin jäädä tunteisiini pitkäksi aikaa, nykyään käsittelen ne harjoituksissani nopeasti pois. Kuten eilisen itkunikin, huusin ja itkin, kehonikin tärisi ja nenästä tuli verta. Lopulta olin todella väsynyt ja mieleni levollinen ja rauhallinen. Kiitos myös kehoni, kiitos mieleni.

Olen oppinut kaiken tämän asennemuutokseni myötä. Suosittelen!

Kuva on otettu eilen lähimaastossa, ja kuvaa "sisäistä valoani" joka "puristuksista" huolimatta pilkistää. Hetkissäkin on tarkoitus..kannattaa siis katsoa lähelle, jotta näkee kauas.

Kärsivällisyys

Perjantai 10.3.2023 - Mervi

Jälleen erään tehtävän kimpussa. Miten kärsivällisyys on omassa elämässä näkynyt.

Olen todellakin aiemmin ollut kärsimätön kuin kärsivällinen. Kuten mieheni usein sanoi ärsyttävästi "äkkiä, pian, nopeesti" kun tein jotain. Minne mulla oli kiire? Mitä piti saada nopeammin valmiiksi kuin se olisi ollut mahdollistakaan? Seuraavaan hommaan tietysti, kun eihän täällä laiskoja elätetä. Taas uskomus, missä ei elätetä laiskoja, kotona vai työssäkö?

Kuka taas määrittää laiskan? On tämä mahtavaa kun tässä kirjoittaessa oivaltaa jo mistä tässä on ollut kyse, tässä mun ajatuksessa ja näkökulmassa. Onko laiska jos nukkuu hyvin tai pitkään? Eikö unta ole esimerkiksi nuorena arvostettu. Illalla on menty myöhään nukkumaan vaikka lukiessa kokeeseen ja aamulla on pitänyt nousta aikaisin kouluun. Ehkäpä sieltä siemen unihäiriöihinkin? Kyllähän se perheen mallikin on imeytynyt syvään sieluun, mitä kotona on arvostettu. Siitä on todella vaikeaa luopua myöhemmin. Elämää suorittaen ja voi lopulta sairastua ja huomataan että elämä on mennyt menojaan. Ehkä myös pelot maineen menettämisestä olleet myös suuret. Mietitty mitä läheiset ja naapurit sanoo? Mitä väliä!

Mites tänä päivänä. On aivan mahtavaa, että tätäkin taitoa oppii. Oppii olemaan kärsivällinen lähes kaiken suhteen. Hidastaa tahtia ja elämää. Elää hetkessä ja nauttii siitä mikä nyt on tässä ja nyt. Kuuntelee itseään ja tekee mitä keho ja mieli toivoo tekevän. Miksi me moitimme itseämme ja toisiamme tekemistämme tai tekemättä jättämisestä? Sehän on itsen ja toisen ihmisen oma valinta ja oma elämä. Jos luen kirjaa, olenko laiska? Jos kuuntelen podcastia tai jotain muuta olenko laiska? En todellakaan, laajennan omaa näkökulmaani maailmaan ja toisten ymmärtämiseen. Voisi olla todellakin pienet kuviot meikäläisellä kun en pääse paljon mihinkään, olla sosiaalisesti tekemisissä toisten kanssa jne. Mitä kohti olen menossa, jaksanko odottaa, olenko kärsivällinen. En tiedä mihin olen menossa ja se tuntuu hyvältä. Elämä on. Syöpäkontrollitkin tulee sitten kun tulee ja hyvä kun tulee, elän silti omanlaista hyvää elämää tässä ja nyt. Päivä ja hetki kerrallaan. Nautin siitä, että aamulla herättyäni kiitän unesta ja unistani, nostan kädet ylös ja sanon, mitä hyvää tänäänkin voisin tehdä itselle ja toisille.

Tiedän, että syöpähoidot mennään "putkessa" ja kärsimättömänä odottaen lopullista "tuomiota" miten kaikki meni. Olen itsekin siinä putkessa ollut. Sitten kiire töihin vaikka vammaisenakin, jotta olisin toisille arvokas ihminen ja itseni ja omat tarpeeni unohtaen. Kiire suorittamaan elämää kun laiskoja ei täällä elätetä. Tuo tuomio on muuten paha sana, se luo jo ajatuksen, että ei mene hyvin, odotukset ovat huonoja. Sen tilalle voisi muuttaa sanaksi vaste ja puhuttaisiin miten hyvin kaikki on mennyt.

Meillä on hyvä sosiaaliturva kuitenkin. Sairasta niin pitkään kun siltä tuntuu, älä mene töihin liian aikaisin. Mieli tulee perässä, siitäkin kokemusta. Keskity itseesi ja pysähdy. Tee mieleisiä asioita ja opettele uuttakin. Mieti, olenko tyytyväinen muuten elämääni, mitä muutosta tekisin jos olisi mahdollisuus? Aina on kaksi tietä, jopa enemmänkin. Tee rohkeita omanlaisia päätöksiä. Jos läheiset tai ystävät moittii, jätä heidät hetkeksi ja hommaa uusia, jotka ymmärtää. Maailma on laaja paikka ja tänne mahtuu kaikenlaisia ihmisiä ja ajatuksia. Jos nyt tuntuu pahalta, joku muukin tuntee varmasti samaan aikaan samaa tunnetta, et ole yksin. Hakeudu vertaisten seuraan, saman kokeneen. Toivo itsellesi hyvää joka päivä ja toivo jopa niille jotka eivät sitä ansaitsisi, koska sieltä kumpuaa rakkauden siemen itseä ja toisia kohtaan. Kärsivällisesti. Asiat tapahtuu kun on niiden oikea aika, turha hötkyillä, vie vaan energiaa. Oikotietä onneen ei ole.

Anna seuraavalle sukupolvelle uusi malli. Näytä myös miten tartut ongelmiin ja asioihin jotka harmittavat tai ärsyttävät ja hae tarvittaessa apua ammattilaisilta. Opettele kärsivällisesti odottamaan tuloksia, mikään ei tapahdu hetkessä. Muista, että lapset oppivat kaiken vanhemmiltaan, olet mallina kaikessa myös seuraavaan sukupolveen.

Opiskelun alkuaikoina tein omiin hautajaisiini muistokirjoituksen, jossa mainitsin kuinka ahkera ja tunnollinen olin, suoritin ja tein asioita muille, olin kiireinen enkä pysähtynyt. Jaa mitä silloin toivoin läheisteni sanovan minusta hautajaisissani ja mitä toivon tänään, taitaapa olla ihan erilainen muistokirjoitus..onneksi pysähdyin ja opin edelleen kärsivällisyyttä kaiken suhteen.

Silti Sinulla voi olla unelmia tulevaan. Kirjaa viisi-kymmenen unelmaasi, jotka ovat Sinun omia unelmia, itsellesi. Käyttäessäsi kirjaamistapaa alitajunta alkaa vähitellen työstää niitä ja odota kärsivällisesti tuloksia, ne kyllä toteutuvat tiedän sen kokemuksesta..

Hidasta elämääsi ja ole kiitollinen siitä mitä Sinulla juuri nyt on se riittää jo onneen.

Kuva pixapay. silviarita

Vielä omalta tunnolta pois

Perjantai 3.3.2023 - Mervi

Tällä kertaa viittaan taas omaan kokemukseeni.

Yhdistysasioissa selasin eräitä nettisivuja. Näin vuosikymmenten takaa olevan entisen työkaverin nimen erään yrityksen listoilla. Olin ehkä vuosia sitten nähnyt sen, mutta en silloin osannut tai uskaltanut tai jopa ei edes tullut mieleeni lähestyä häntä.

Olin silloin aikoinaan vaihtanut päivätyöhön lasten vuoksi. Tein lyhyempää päivää ja olin erittäin yrittäjähenkinen. Ajattelin kaiken yrittäjän näkökulmasta. En tiedä johtuiko se lapsuuden maatilan töistä vai nuoruuden ja varhaisaikuisuuden työpaikoista. Tosin miehenikin oli yrittäjä. Olin suorittaja ja miellyttäjä tuolloin, tunnistan sen nyt. Olin myös kateellinen joillekin työkavereille rohkeudesta toimia toisin työpaikoilla, senkin tunnistan nyt kateudeksi. Siksi olin tälle entiselle työkaverille ehkä ikävä ihminen.

Olen tehnyt tässä vuosien varrella kaikenlaisia harjoituksia itsekseni ja niissä on tullut vastaan kysymyksiä tilanteista joissa olen kokenut olevani anteeksipyynnön velkaa jollekin henkilölle. Onhan niitä ollut tähän ikään mennessä, puolin ja toisin. Olen kirjoittanut kirjeitä ja kertonut syitä käytökseeni ja pyytänyt ja antanut anteeksi loukatuille ja loukkaajilleni. Sitten lukenut ja polttanut, jotta olen päässyt siinä hetkessä asiassa eteenpäin. Se onkin ollut hyvä tapa. Niin on voinut tehdä myös edesmenneillekin tapahtumille ja ihmisillekin.

Tartuin nyt rohkeana asiaan. Tälle voisin tehdä oikeasti jotain muutakin. Löysin tämän henkilön sähköpostiosoitteen ja kirjoitin hänelle viestin. Pyysin häneltä anteeksi ja olin pahoillani tapahtumista joita tuolloin oli ollut. Kerroin omasta rikkonaisuudestani ja että nykyään korjaan ja paikkaan itseäni monin tavoin. Hetken jännitin viestini lähetettyäni ja ajattelin, että jos hän ei hyväksykään anteeksipyyntöni mutta sitten ajattelin. Nyt tein voitavani tämän suhteen ja pallo jää hänelle, hän tekee omat ratkaisunsa. Hyväksyn sen.

Hän vastasi viestiini ja hän antoi minulle anteeksi. Hän kertoi jopa lukeneensa minun blogeja ja ymmärtävänsä minua. Hän kertoi myös, ettei varmaankaan ole ollut helppoa kasata itseään pienistä murusista elämään. Hän kertoi arvostavansa anteeksipyyntöäni ja kiitti rohkeudestani tehdä se nyt. Hän jopa toivoi minulle rakkautta, valoa ja iloa elämääni. Olin todella liikuttunut hänen viestistään. Sain myös luvan kirjoittaa tästä kokemuksena Teille muillekin. Iso kiitos Sinulle.

Me emme ehkä muista kaikkia tapahtumia elämästämme koskaan. Joskus pitää kaivaa mieltään jotain tehtäviä tehdessään ja kun osaa kysyä oikeita kysymyksiä itseltään. Oliko jotain vielä jolle haluaisin tehdä jotain, olisiko se mahdollistakaan? Ymmärtäisikö toinen aikeeni. Hylkäisikö lopullisesti? Mitäs sitten teen?

Itse jälleen kerran tartuin hetkeen. En sinä aamuna tiennyt mitä päivä tuo tulleessaan ja mitä kaikkea olenkin nyt saanut kokea tapahtuman jälkeen. Kaikki on siis mahdollista. Otin riskin ja mahdollisen hylkäämisen. Mutta uskon, että kun olen tunnistanut itsessäni jo hylkäämisen tapahtumat, se ei enää pelota minua. Otin vastuun ja riskin ja tässä tapauksessa. Olen selvinnyt armosta ja vastapuolen oman henkisen kasvun ja ymmärtämisen vuoksi.

Olen todella kiitollinen tästä kokemuksesta ja rohkaisen miettimään jokainen itsekseen. Onko jotain asiaa jolle voisit nyt tehdä jotain, korjata ja selittää, pyytää ja antaa anteeksi. Uskon, että kaiken käyttäytymisemme takana on jotain herkkää jota suojellaan omalla kovuudella. Ehkä ego puhuu myös eikä halua muutosta, ei kannata, et onnistu jne. Miten paljon meiltä jää asioita korjaamatta, selvittämättä ja miten paljon kannamme taakkaa harteillamme jopa edellisistä sukupolvista lähtien. Antaa olla, ei kehtaa, tulee riitaa ja pahoitan taas mieleni. Meillä ei ole taitoa ottaa asioita puheeksi, vältellään ja jopa kiusataan. Olinko minäkin kiusaaja tälle työkaverille, toivottavasti en, vaikka nyt tunnistan. Kiusaamista on myös välttely ja ivallisuus. Siis olin. Minua oltiin jo kiusattu jopa esimiesten tasolta aiemmin ja siirsin sitä seuraavalle. Kiitos tästäkin oivalluksesta. Täytyypä miettiä tätä lisää..

Anna anteeksi Sinä, joka Olet kokenut osaltani pahaa mieltä ja minäkin annan anteeksi kaikille minuun kohdistuneen ikävän tapahtuman ja teon. Ymmärrän ehkä nyt syyt molemmin puolin.

Halusitko kokeilla? Kerro toiselle miltä tilanne tuntui silloin ja miltä tuntuu nyt. Me pelätään itsemme ja toisten vihaa ja pahuutta, ettemme hallitse itseämme jossain tilanteessa. Jos tilanne menneisyydestä on aiheuttanut vihaa, sillä voi olla syvällisempi lähde. Surua tai kateutta? Mitä jos kerrot toiselle niistä tunteista, tunnen surua siksi kun..ja siksi tunnen vihaa..jne.

Eli omalla kohdallani tämän anteeksipyyntöni suhteen. Tunsin kateutta Sinua kohtaan kun..ja siksi toimin Sinua kohtaan väärin..olen pahoillani, anna anteeksi..Kiitos

Tästä kaikesta ymmärrän nyt sen, että kaikki ikävä kohtelu jota olemme elämämme aikana saaneet ja johon emme ole osanneet tai voineet puolustautua ovat jääneet käsittelemättä. Ne ovat jättäneet raskaat jälkensä. Kaiken takana on kuitenkin se pieni sisäinen lapsi, joka ei ole saanut olla se joka olisi halunnut olla. Ja siksi on ottanut selviämistavakseen esimerkiksi mielistelyn ja alistumisen.

Siksi sanon nyt näin Sinullekin lukijani, jos kirjoitukseni ovat aiheuttaneet pahaa mieltä. Olen pahoillani, anna anteeksi, rakastan Sinua, kiitos.

Vielä on kuorittavaa ja selvitettävää, siksi elämä on ihanaa kun saa oivaltaa ja oppia.

Kuva pixapy. Sandy Harris