Oivalluksia ja uuden oppimista

Rajoista

Perjantai 14.10.2022 - Mervi

Mitähän rajat tarkoittaisi meidän arkielämässä? Ketä varten niitä tarvitaan? Ovatko tarpeen?

Eipä sitä aiemmin itsekään ymmärtänyt rajojen merkitystä omassa elämässä. Me luullaan, että meitä rakastetaan kun annamme toisille kaikkea kun vain pyytää milloin kauniisti ja joskus taas ei niin kauniisti. Emmekä kieltäydy kun toiselle voi tulla paha mieli. Toiselle ei haluta tuottaa pettymystä mutta itselle kyllä tuotetaan se helposti. Itsemme siis täysin unohdetaan. Miksi? Varmaan siksi, kun meidät on kasvatettu olemaan kiltti ja miellyttäjä, jotta toisella olisi hyvä olla.

Mutta onko sillä toisellakaan hyvä olla jos toinen aina myöntyy, antaa periksi ja käyttää hyväksi. Tai ei se hyväksikäyttäjä edes huomaa mitä toiselta vaatii tai odottaa, hänhän haluaa vaan helpottaa omaa elämää jonkin asian vuoksi. Ehkä siksi että on itse epävarma, ei osaa, ei halua perehtyä asiaan, on välinpitämätön. On siis selvinnyt tähänkin saakka niin. Eikä siis tarvitse ottaa vastuuta kun toinen on jo tehnyt sen.

Koemmeko olevamme velkaa toisillemme jostakin teosta tai tapahtumasta ja se on jäänyt jatkuvaan käyttöön. Onko toinen pelastanut joskus pulasta ja luvannut auttaa jatkossa ja sekin on jäänyt päälle. Vai tietääkö toinen itsestä salaisuuden ja haluaa siksi aina olla toiselle mieliksi ettei salaisuus paljastu.

Jos näitä asioita on jo oppinut tai omaksunut lapsuudessa tai nuoruudessa, ei välttämättä koko elämän aikana huomaa, että tätä tapahtuu tiedostamatta puolin ja toisin koko ajan. Ja tietysti se voi jatkua parisuhteessa, ystäväpiirissä, sisarussuhteissa, työssä ja harrastuksissa, kaikessa.

Eikä siinä mitään, ellei huomaa tai tunne että tämä hyväksikäyttö nimenomaan ärsyttää, harmittaa, tuntuu pahalta. Eikä edes tiedä sitäkään miten siitä pääsisi eroon. Antaa vaan sen jatkua. Luovuttaa, miksi?

Ne ihmiset, jotka ovat uskaltaneet jo kouluelämässä pitää rajansa ja puolensa ovat olleet pelottavia ja uhkaavia. Sellaisiahan me ei olla haluttu olla. Puolensa pitäjät siis olivat jo silloin itsevarmoja, tiesivät mitä halusivat. He siis näyttivät tunteensa, eivätkä padonneet niitä. Me kiltit sitten mumisimme itseksemme, emmekä osanneet purkaa ikäviä tunteitamme mitenkään kun kukaan ei opettanut sitä eikä se ollut sallittuakaan.

Kummatkohan pärjääjät paremmin elämässä? Vai onko siihen mitään mittaria millä se arvioidaan? Naapuriarviot, lähipiiriarviot, työkaveriarviot, vanhempien arviot? Kunhan kunnialla työtä teet ahkerasti olet arvokas. Millä kunnialla? Apua, kirkonkunnialla? Ettei tarvitsisi kenenkään hävetä, niinkö, anna periksi niin on kaikille helpompaa, älä pidä puoliasi ettei kukaan suutu tai pahoita mieltä. Voi sytytystulppa sanon minä!

Olen viime aikoina pitänyt rentoutusharjoituksissa mukana tätä raja teemaa. Kuvittele itsesi vahvaan kuplaan, jonne ei kenelläkään muulla ole pääsyä, se on sinun turvapaikkasi. Jos joku yrittää tulla rikkomaan rajojasi, uhkaamaan, pelottelemaan, haukkumaan tms. Kupla laajenee ja pingottaa sanojan sanat takaisin sanojalle. Jos taas päästät rakkaasi, läheisesi lähelle, kupla supistuu ja saat siitä voimaa pitää uhkaajasi ulkopuolella. Näe tätä kuplan käyttöä usein mielessäsi ja vahvistat itseäsi, uskallat jopa vastustaa hyväksikäyttäjää sanomalla. Kiitos luottamuksistasi, mutta en enää jaksa, minulle riittää.

Mistä tässä voisi olla loppujenlopuksi kyse? Rakastatko itseäsi, vai luuletko rakastavasi? Tiedätkö mitä se itsensä rakastaminen on? Ei se ole itserakkautta, eikä egon kanssa mitään tekemistä. Vai onko itsensä halaaminen tai koskeminen ollut kiellettyä, nyt salli se. Ole rohkea ja opettele jotain uutta ja arvokasta itselle. Kokeilepa lyhyttä harjoitusta, ole itsellesi ystävällinen ja myötätuntoinen nyt.

Laita silmät kiinni, halaa itseäsi hartioista tai silitä itseäsi olkapäistä parikymmentä sekuntia, miltä tuntuu? Sano vielä, että olet todella rakas, ja haluan itselleni kaikkea hyvää. Tee tätä usein, tee siitä rituaali, joka päivä. Ajattele vain 20 sekuntia, seuraa ja huomaa miten tämä vaikuttaa itseesi, hyvinvointiisi ja rajoihisi. Kokeile vaikka siinä hetkessä kun "uhkaajasi" lähestyy tai tiedät tapaavasi hänet.

Tästä miellyttämisestä ja kiltteydestä olenkin jo kirjoittanut aiemmin täällä blogeissani. Ja siksi toistan, olin miellyttäjä, alistuja, kaikkien vietävissä oleva loppuunpalanut ihminen, jolla ei ollut rajoja. Vihasin itseäni kun en pitänyt puoliani ja myös siksi sairastuin syöpään. Mutta nyt kiitän syöpää siitä, että se tuli ja muutti mun elämän. Nyt on rajat, tiedostan ne ja uskallan sanoa EI, en jaksa, en ota, en halua, enkä häpeä sanoa enää näin. Toinen ehkä arvostaakin sitä että osaa ja uskaltaa vastustaa ja tarvittaessa voi perustella kieltäymisen. Oppiessani rakastamaan itseäni sitä on ollut nyt ihana antaa myös toisille.

Onnistuminen

Perjantai 7.10.2022 - Mervi

Onnistumisen vastakohta on tietysti epäonnistuminen. Mutta mitä on epäonnistuminen. Itse asiassa onko sitä edes olemassa. Sehän on vain tapahtuma, joka meni toisin kuin oli ajatellut. Olinko valmistautunut hyvin vai sinnepäin. Jos mietitään tilannetta elämässä joka onnistui niinkuin halusin sen menevän, täytyy muistella mitä teki sillä lailla joka edesauttoi siinä.

Sain viestiä ystävältä, jolla on elämässä vaikea vaihe menossa. Kun tapasimme kesällä olin läsnä ja kuunteleva, juteltiin niitä näitä ja kerroin jotain ohimennen omasta arkisesta ongelmastani. Nyt hän ilmoitti, että hän on onnistunut selättämään yhden hänen arkisen ongelmansa. Hän oli todella onnellinen ja iloinen asiasta ja niin olin tietysti minäkin. Mikä sen sitten sai hänellä aikaan? Ehkä esimerkkini tai ehkä se että hän huomasi, että hän voi itse omilla voimavaroillaan tehdä jotain asian eteen. Olinko kannustanut häntä ja rohkaissut huomaamaan itsessään ne voimavarat, jotka olivat olleet piilossa vaikean elämänvaiheen takana.

Me ollaan liian kuormittuneita arjesta, uutisista, huolista, elämänkulusta. Aika kuluu eikä tiedetä mihin se menee. Työhön, harrastuksiin ja ehkäpä se suorittaminen on myös tullut arkeen ja kotiin. Joka paikassa toitetaan että näin pitäisi elää, jotta olisi onnellinen ja pysyisit terveenä. Ei kaikilla ole samoja lähtökohtia, eikä ole malleja omasta perheestä. On sairautta, köyhyyttä, koronaa ja nyt vielä Ukrainan sota vie ne vähätkin voimavarat, kun on pakko tietää mistä puhutaan. Itse vältän ikävät uutiset lehdistä ja televisiosta, ei mun tarvitse kaikkea tietää, maailma kulkee omaa rataansa ja meidän pitäisi kulkea omaa rataa tai polkua. Sinne hukkuu ne voimavarat maailman seuraamiseen ja vertailuun, oma elämä unohtuu.

Miten pääsee pois tästä oravanpyörästä? Pysähtymällä, tiedostamalla. Katsopa hetki itseäsi mielessäsi katosta käsin, mitä teet ja miltä tekeminen näyttää. Oletko läsnäolevana siinä? Huomaa tekemisesi, onko järkevää, tarvitseeko minun aina, voinko löysätä ja mitä tapahtuu jos en tekisikään jotain joka on PAKKO tehdä, saanko siitä turvaa. Onko pakko, kuka käskee, äitikö? Enpä usko, SE olet sinä itse.

Pysähdy nyt ensin. Mieti sitten missä menet ja mitä todella haluat elämässäsi? Päätä ottaa eka askel kohti tavoitettasi. Muistele ensin jotain pientäkin onnistumista, mitä voimavaroja sinulla silloin oli käytössä, oliko periksiantamattomuutta, rohkeutta, taitoa, luovuutta, kekseliäisyyttä tai jotain muuta? Ota ne samaiset voimavarat käyttöön nyt elämässäsi, tulet onnistumaan ja epäonnistuminenhan on vain yksi matkalla oleva haaste, jota et tullut ottaneeksi huomioon. Se voi olla vaikka tapahtuma, jolla estit isomman vahingon tapahtumasta.

Eihän minullakaan elämä ole mennyt aina toiveen mukaan, tulee aika ajoin epäonnistumisia ja ikäviä tapahtumia, vastoinkäymisiä. Mutta en enää kaadu niihin, pysähdyn ja kuuntelen itseäni, mietin miten tästä eteenpäin. Voinko korjata jotenkin vahingon, otan vastuun, pyydän tarvittaessa anteeksi. Se meni niinkuin meni, opinpahan taas jotain uutta, tästä menen eteenpäin. Aina on uusi päivä ja uusi mahdollisuus. Muista ajatuksillasi on suuri voima, jos vellot negaatiossa tästä tulee huono päivä, niin tuleekin, epäonnistun ja näin tapahtuukin. Käännä ajatuksesi onnistumiseen ja huomaa se, hei tämä meni hyvin ja jäi hyvä mieli ja lähde uudella ajatuksella aamuisin liikkeelle. Onnistuin ja onnistun jatkossakin.

Pysähdy, ota voimavarasi käyttöön, aktivoi ja huomioi ne ja elä omannäköistä elämää. Rakasta ennenkaikkea itseäsi, Olet sen rakkauden arvoinen. Ja se lisää Sinun hyvinvointiasi monin tavoin ja heijastuu myös muihin, eikös kuulosta hyvältä?

Rohkeudesta

Perjantai 30.9.2022 - Mervi

Miten juuri minä tässä istun ja kirjoitan ajatuksiani, tuntemuksiani ja oivalluksiani? Olen pitkän tien kulkenut ja en todellakaan viisi vuotta sitten olisi itsestäni kuvitellut mitään tällaista. Täytyy myös itseäni vähän onnitella rohkeudesta, että tuon Teille tietooni syvimpiä ajatuksiani ja samalla toivon, että myös sinä rakas lukijani huomaat, että elämässä myös sinulle kaikki on mahdollista, jos vain niin haluat.

Olen tarvinnut hurjasti rohkeutta astua koulunpenkille 54-vuotiaana. Halusin muutosta elämääni. Olin ja elin negaatiossa. Nukuin todella huonosti, joskus en minuuttiakaan kun menin töihin. Kieriskelin itseinhossa ja ärsyynnyin kaikesta kaikille, lähinnä rakkaalle puolisolleni. (olen anteeksi pyytänyt ja saanut anteeksi) Töissä olin kuin ei olisi mitään tapahtunut. Unettomuuttani hoidin suomalaisittain tavanomaisesti, ottamalla muutaman lasin viiniä, kun se on terveellistä verenkierron kannalta ja varsinkin kun sepelvaltiomotautia on suvussa, näin selitin itselleni. Se ei riittänyt enää jonkun ajan kuluttua, siirryin joskus väkevimpiin juomiin, kuumaan rommiin, terveysjuomaan. Sitä lääkäritkin joskus suositteli flunssaan, Buranaa ja yksi rommipaukku, niin johan tauti lähtee. Se auttoi hetkeksi. Samalla kuntoilin ja liikuin paljon, suoritin sitäkin mutta muuten söin terveellisesti. Olin ylikierroksilla koko ajan ja vertasin itseäni ja suoritusta muihin. Typerää sanon nyt. Olin todella stressaantunut enkä löytänyt ulospääsyä.

Perheen vastoinkäymiset samaan aikaan ja itsellä irtisanomisuhka fuusion takia. Iso siskoni jaksoi kuunnella silloin (SUURI KIITOS HÄNELLE) ja kannusti sanomalla että muuta asennetta. Se vasta ärsyttikin! Hän kertoi logoterapiasta, jota oli itse opiskellut ja asenteen muutoksesta minulle tarkemmin. Kamelin selkä katkesi siinä vaiheessa kun luovutin otteestani ja sain siskolta hyväksynnän, että jos jään työttömäksi ei se ole suvulle eikä itselle häpeäksi. Hän sanoi myös, että selviät siitä ja yhteiskunta kyllä huolehtii. Minut irtisanottiin, mutta sain heti töitä, josta olin todella helpottunut ja kiitollinen. Muutaman kuukauden päästä tästä tilanteesta Perheniemessä alkoi logoterapian peruskurssi, jonne lähdin ekaa kertaa istumaan ja muuttamaan asennettani.

Asennemuutos, miten ärsyttävä sana. Mutta todella vaikuttava. Heittäytyä uuteen ajatukseen, antaa elämän viedä, kyllä elämä kantaa. Sehän on rohkeutta, ajatuksen muutos. Elämä muuttui todellakin ja sillä tiellä olen edelleen. Sitten tuli syöpä ja monet rankat vastoinkäymiset hoidoissa, kuolemanpelkoa, Lars-syndrooma, eläke. Rohkeus myöntää itselle ja muille avuttomuus, heikkous mutta samalla rohkeus tarttua uusiin asioihin ja kyseenalaistaakin niitä. Käänne siihen, että elämälläni on oltava joku tarkoitus, kun mikään ei mennyt niinkuin halusin.

Nyt kun itse luen kirjoittamaani tekstiä, huomaan että minun olisi pitänyt lähteä hoitamaan mieltäni ja unettomuuttani. Minulla oli isot taakat kannettavana enkä osannut enkä jaksanut sitä edes itselle myöntää. En halunnut olla taakaksi muille, en aiheuttaa kuluja työnantajalle lääkärissä käymisistä, sekä myöntää heikkouttani ja arvottomuuttani. Suoritin, pidin itseäni kiireisenä ettei kukaan enkä itsekään huomaisi. Miellytin muita ja inhosin itseäni.

Olen tarvinnut tähän kaikkeen rohkeutta, paljon anteeksiantoa itselle sekä muille. Itsetutkiskelua, syventymistä tunteisiini ja tunteiden lähtökohtiin. Sitähän olen pelännyt KUKA minä olen tämän kaiken takana. Minä olen rohkeasti halunnut tutustua nyt tähän sisäiseen itseeni, sisäiseen lapseeni. Ja olen löytänyt arvokkainta elämässäni, helmen. Olen tehnyt asennemuutoksen ja rohkaisen Sinua myös miettimään samaa, mene pelkojasi kohti, silloin Olet rohkea ja maailma avautuu. Heikkouden myöntäminen on vahvuutta.

Nyt nukun kohtalaisen hyvin, vatsani temppuilu Larsin takia valvottaa silloin tällöin, muttei se haittaa. Saan nukuttua kun teen rentoutusta ja itsehypnoosia ja tiedän että nukun seuraavana yönä paremmin. Alkoholi on minulle nykyään tyhjä ja turha myrkky, lähinnä voin juhlatilaisuuksissa shamppanja lasillisen ottaa. Enkä pidä enää alkoholin aiheuttamasta hallitsemattomuuden tilasta. Uskon, että alkoholi sotki unirytminikin. Tämä on minun elämä ja saan tehdä oman valinnan. Tämäkin on rohkeaa myöntää.

Tänään rakastan itseäni ja sekin on rohkeaa kertoa Teillekin. Nyt tiedän, että siitä rakkaudesta voin antaa ja jakaa sitä muillekin.

Olen ollut todella innostunut kirjoittamaan tätä blogia, mutta nyt syksy tulee ja monia koulutus ja yhdistysjuttuja tulossa. Aion olla itselleni myös armollinen ja ellen joku viikko ehdi tai jaksa kirjoittaa teen sen sitten seuraavalla viikolla..

Kuvassa mato lumihangessa on todella rohkea..

Rehellisyys arvoinani

Perjantai 23.9.2022 - Mervi

En itsekään aiemmin arvannut miten suuri arvo rehellisyys on kokonaisuudessa ihmisen elämässä. Jos sanon että olen rehellinen, mitä se minulle tarkoittaa. Tarkoittaako se toiselle samaa? Mikä on valkoinen valhe ja mikä on suurin valhe? Arvothan me omaksutaan noin kymmenen vuoden iässä ja ne voivat iän myötä muuttua.

Keväällä osallistuin Anne Lindholm-Kärjen ja Kirsi Liukkosen Kohtaa unesi-Kohtaat itsesi kurssille. Huippukurssi! Olen uniani tutkinut lyhytterapia kouluksesta saakka ja halusin syventää niiden tutkimista enemmän. Näen paljon unia ja odotin kurssilta luovuutta rentoutusharjoitusten käsikirjoittamiseen. Kurssi antoi paljon enemmän kuin odotinkaan. Kohtasin tumman ja kirkkaan varjoni ja uskon, että sain tätä kautta eheytymiseeni syvemmän tason.

Olen mielestäni koko ikäni ollut todella rehellinen ihminen, enkä ole pitänyt epärehellisistä ihmisistä, huijareista, vedättäjistä. Luulin itse olevani täydellinen rehellisyydessäni. Ja paskat! Tämä oli yksi tummista varjoistani.

Minulle tuli aina paha olo ja ikävä fiilis jos tajusin, että minulle valehdellaan. Miksi, siksi koska itsekin olin epärehellinen itsellenikin. Miten se on mahdollista? Aiemmin ennen opiskelujani. Ne pienet valkoiset valheet esimerkiksi, jos joku soitti, keksin etten juuri nyt pysty puhumaan koska..kun en halunnut tai jaksanut jonkun kanssa jutella juuri silloin. Rajasin itseäni kun ei ollut voimavaroja sillä hetkellä puhelemiseen asianosaisen kanssa. Tai en ollut huomaavinaankaan ihmistä kaupungilla vaikka selvästi näin, että joku tuttu on toisella puolella katua ja olisi ollut vaikka muutaman sanan voinut vaihtaa tai vain moikata. Nämä kaikki tämäntyyppiset valheet söivät sieluani, sisintäni, omaatuntoani.

Kurssin aikana tein harjoitteita ja luin kirjoja unien tulkinnasta. Rupesin miettimään niitä tilanteita, jotka minua ärsyttivät, ihmisiä jotka aiheuttivat epämukavan olon. Mikä niissä aiheutti ikävän tunteen. Yksi oli rehellisyys, koin että minulle oltiin epärehellisiä. Tumma varjoni siis tökki minua koko ajan, jotta huomaisin että sillä on asiaa. Kirjoissa oli myös kysymyksiä pohdittavaksi mikä on suurin valhe, jonka olet sanonut itsellesi ja mikä on suurin valhe jonka olen sanonut toisille? Muistele ensimmäinen valheesi lapsuudesta tai nuoruudesta?

Eihän sellaisia minulla voi olla koska olen umpirehellinen. MUTTA, syvemmin pohtiessani ja lopulta itkua pidätellen löysin valheeni. Tajusin, että minä olen ollut ja olen myös epärehellinen. Itkin löytöjäni, annoin itselle ne anteeksi ja hyväksyin itselleni myös epärehellisyyden. Minussa on siis molempia,  ja minun piti eheyttää epärehellisyyden tumma varjo itsestäni koska tämä varjo ärsytti minua.

Eli, jos osoitin sormella toista ihmistä vaikka kuvainnollisesti epärehellisyydestä, KOLME sormea osoitti itseäni.

Keväästä alkaen rentoutusharjoituksissani syöpäpotilaille ja heidän läheisilleen sekä muille asiakkaille/ryhmille olen ollut enemmän läsnäoleva ja aidompi kun selvitin varjojani keväällä. En koe olevani enää jotain vaan olen jotain syvempää. Tunnen syvemmin myötätuntoa toisia ja myös itseäni kohtaan ehkä siksi kun omat suurimmat valheeni tunnustin itselleni. Ne olivatkin raskaat taakat kantaa.

Ja jos nykyään joku soittaa, minun ei tarvitse keksiä miksi en voi jutella, voin sanoa rehellisesti että menen nyt vaikka kesken puhelun vessaan, koska en hallitse suoltani ja vastapuolelle se on ollut aina ok, ja mulla on hyvä mieli kun en ole enää tarvinnut valehdella. Kuinka vapauttavaa.

Onneksi olen uuden tien löytänyt, sen kultaisin kehyksin johtavan tien, jolla nyt olen ja josta en vielä tiedä kaikkea. Kiitollisena iloitsen taas uuden oppimisesta ja oivaltamisesta ja siitä että voin aidommin olla läsnä kaikille kaikessa ja myös itselleni. Itselleni, jolle olen antanut lahjan olla minä itse, rehellisesti ja aidosti. Uuteen aamuun herättyäni itseni halaus ja anteeksiantaminen ovat myös johtaneet tälle tielle, siitä olen sataprosenttisen varma. Tästä tulee hyvä päivä, joka on ainutkertainen ja siitä olen jo kiitollinen mitä saan kokea ja oppia tänään.

Kärsimyksestä

Perjantai 16.9.2022 - Mervi

Heräsin uneen. Tutkin uniani ja käytän niitä intuition myötävaikutuksesta elämässäni. Se on minulle nykyään todella tärkeää. Joku ohjaa minua ja luotan ohjaukseeni. Herättyäni joku sisälläni sanoi, kirjoita kärsimyksestä.

Ymmärrän nyt, ettei meille anneta mitään elämänkokemuksia ennenkuin olemme valmiit siihen. Saamme osaksemme ne vasta sitten kun uskomme ja ymmärrämme, että asiat tapahtuvat niin kuin niiden on tarkoitus omalla ajallaan tapahtua.

Ote on kirjasta Paranemisen voima. Kärsimyksen läpikäyminen muistuttaa jalokiven työstöä. Heitellään puolelta toiselle, murjotaan ja olet lopulta hiotumpi ja arvokkaampi kuin koskaan. Olet valmis suurempiin opetuksiin, vaativimpiin haasteisiin ja suurempaan elämään. Kaikki painajaiset muuttuvat siunaukseksi, joista tulee osa elämää.

Teen silloin tällöin youtubesta yhtä rakkaus meditaatiota. Siinä sanotaan hyvin, jokainen tapahtuma on joko opetus tai siunaus. Kuinka yksinkertaista. Mutta kuinka raadollista on elää kärsimyksessä, mutta kuinka ihanaa ja rakkaudellista on kun ymmärtää sen todellisen tarkoituksen itselle myöhemmin.

Mutta kuinka kauan täytyy jaksaa kärsiä ja odottaa muutosta parempaan? Mitä teen odotellessa? Miksi aina tulee vastaan vastoinkäymisiä eikä asiat etene halujeni mukaan? Emme tiedä vastausta etukäteen, voimme vain haaveilla paremmasta, sitten kun pääsen tästä eli sitku. Mutta elämä on nytku, se on juuri tässä, tässä hetkessä. Mitä ajattelen nyt, sillä on merkitystä. Jos vellon mielessäni mitähän pahaa seuraavaksi tapahtuu, ennustan itselleni jotain pahaa.

Mitä voin tehdä nyt, että olisi parempi olla? Löydänkö tästä hetkestä hyvän, sen mistä voin olla kiitollinen nyt, mitä minulla on nyt. Luet nyt tätä kirjoitustani, ajattele hetki, löydätkö kiitollisuuden aihetta. Sinulla on nyt aikaa lukea, ehkä oivaltaa ja ymmärtää jotain. Tee mieleistä, kuuntele musiikkia josta tykkäät, tanssi, leiki, hulluttele, katso nauruvideoita. Soita ystävälle, joka on kuuntelee ja tukee, eikä vie sinun voimavarojasi. Ellei sellaista ystävää ole. Hae vertainen, samankokenut ihminen, hänkin on selvinnyt ja tietää tunteet ja fiilikset kärsimyksen keskeltä. Tai hae ammattiapua. Älä jää missään nimessä yksin. Jos puoliso ei ymmärrä, hakekaa apua, menkää parikurssille, sopeutumiskurssille yhdessä. Tehkää yhdessä jotain, menkää kylpylään, hemmotelkaa itseänne. Tarvitsette voimavaroja, ladatkaa akkujanne. Hei, tämähän on Sun elämä. Älä ajattele mitä muut ajattelee, minäkään en enää ajattele. Ajatuksia ja mielipiteitä mahtuu maailmaan.

Haluatko päästä kärsimyksestä, uhriudesta? Miten pääset siitä? Mieti, ensin miksi ja miten kärsit? Miksi tuli sairaus tai vastoinkäyminen? Oliko elämä kiireistä, suorittamista. Unohditko itsesi, elit toisille, miellytit toisia? Elitkö itselle mieleistä elämää? Odotitko jotain parempaa tapahtuvaksi, muttet uskaltanutkaan? Minä käännyin itseeni päin, kuuntelemaan itseäni.(meditaatiot, rentoutus, hypnoosi) Sillä selvisin, koin että olen tärkeä ja arvokas ihminen.

Puhdista sielustasi viha, kateus, ylpeys. Mitä enemmän meillä on elämästä painolastia, taakkaa, negatiivisuutta sitä kauemmin joudumme odottamaan minkään paranemista tai muuttumista elämässä koska nuo ammentavat meidät tyhjiin. Päästä irti harhasta, että muut ovat vastuussa elämämme vaikeuksista.

Syöpä kokemuksena, kaikki siinä tulleet vastoinkäymiset, Lars-syndrooma, eläkkeelle jääminen. Mikään ei mennyt niinkuin olisi mielestäni pitänyt mennä. Elämäni ei ollut hallinnassani, siitäkö oli kyse. Olisinko halunnut hallita ja kontrolloida, olisin tiennyt mitä tulee, olisiko ollut helpompaa, enpä usko..

Nyt tiedän miksi sairastuin, miksi kärsin ja miksi selvisin. Tässä meni muutama vuosi. Oliko se pitkä aika, ei todellakaan. Kärsimyksestä on tullut lahja pikkuhiljaa. Huomaan pikkuasioita ympärilläni, pysähdyn hetkiin, pysähdyn kuuntelemaan, kulkemaan rinnalla, olemaan läsnä, olemaan myötätuntoinen. Pystyn jakamaan ja antamaan muille osaamistani, oivallustani, oppiani. Olen ensi kertaa innoissani oppimisesta. En olisi näihin pystynyt ilman kärsimystä. Käsittelen omia tunteitani silloin kun ne herää, sekin on erittäin tärkeää. Mistä ne tunteet tulee, miksi joku jää vaivaamaan- siksi koska se on käsittelemättä.

Loukkaantumisen tunteen käsittely jo opiskelujen alkuvaiheessa oli lottovoitto. Sen sisälle pääsy, mitä se tarkoitti minulle, oli että pelkäsin itseni hylkäämistä, minua ei rakasteta minusta ei pidetä. Kärsimyksesssä on paljon loukkaantumisen tunnetta myös. Mieti, mitä sinulla tunteen takana? Kyseenalaista tunne, pitääkö se paikkansa? Kohdallani ei pitänyt. Siitä todellinen vau kokemus. Helpotus. Ja muistetaan se, että asiat ja teot loukkaa, ihminen on silti se sama rakastettava, joka on aina ollutkin. Ja sekin on totta että ollaan vaan eri mieltä asiasta, ja saamme ollakin.

Logoterapiakurssilla käsiteltiin myös kärsimystä. Logoterapian luoja Viktor Frankl koki suurta kärsimystä keskitysleirillä. Hänet pelasti sieltä ajatus, se miten suhtaudut kärsimykseen sillä on merkitys. "On vain oltava päämäärä ja tarkoitus, miksi pysyä hengissä. Hän on myös sanonut, että jos joku on kärsinyt kuten hän ja säilynyt elossa, hänellä täytyy olla tarkoitus ja jotain annettavaa hyvän palvelemiseen. Kärsimyksen myötä sinä itse tulet toiseksi eli se muuttaa sinut paremmaksi". Pidin tätä ajatusta omassa selviämisessäni tärkeänä suuntaviinana. Minulla oli päämäärä, toisten auttaminen niin hyvin kuin osaan.

Kärsimyksestä yleensä sanotaan, että se kuuluu elämään. Ei ole elämää, jossa ei olisi kärsimystä, mutta voit vastata elämälle, kestän tämän koska olen arvokas ihminen, löydän syvemmät arvoni elämääni tätä kautta kasvaen täyteen mittaani, täydelliseen ihmisyyteeni. Meillä on siis vapaus valita miten suhtaudun kärsimykseeni.

Tein potilasvahinko ilmoituksen vuosia sitten. Se otettiin käsittelyyn ja kesti reilu kolme vuotta saada vastaus. Tarvittiin kymmeniä papereita, uusia vastineita. Mieheni auttoi, itse en enää jaksanut papereiden ja syöpäprosessi asioihin palaamista. Sain viime viikolla vastauksen. Ei korvattavaa. En ollut pettynyt, enkä vie asiaa eteenpäin. En halua enää palata ja velloa tapahtumissa, jotka tapahtuivat. Minua kuitenkin hoidettiin, sain hyvää hoitoa. Kiitos Suomen sairaanhoidolle. Olisinko kärsimykselleni halunnut rahallisen korvauksen, olisiko se tehnyt minut onnelliseksi? Enpä usko. Hyväksyn, että olin harvinainen ja harvinaisista harvinaisin syöpäpotilas alueellani. Olen onnellinen nyt tästä kaikesta kokemuksesta mitä syöpä ja Lars on tuonut elämääni, uutta ja uskomatonta ymmärtämistä kaikesta, hiotumpi ja arvokkaampi kuin koskaan..oma elämäni, ja perhe ja läheiseni ovat kasvaneet tässä rinnallani, keskustellaan kaikesta, uskalletaan puhua kaikesta.

Kiitos kärsimyksen, olen saanut siltä todella paljon.

Uskomuksista

Lauantai 10.9.2022 - Mervi

Elämän salaisuus

Lauantai 3.9.2022 - Mervi

En ollut ennen opiskelujani koskaan hoksannut sellaista asiaa, että se mitä ajattelet niin sitä saat. Asia liittyy vetovoiman lakiin. Olen opiskelujeni aikana tätä asiaa pohtinut paljon ja olen omat ajatukseni kääntänyt heti positiiviseksi, jos mieli on jossain asiassa tahtonut olla negatiivinen. Olen myös moittinut itseäni teoistani ja ymmärrän nyt, että se on pahinta juuri itselle. Sen pysäytys kannattaa heti vaikka sanomalla itselle vaikka turpa kiinni ja miettiä jotain myönteistä vaikka ihanan pehmeää kumpupilveä.

Luin Rhona Byrnen kirjan keväällä nimeltä Salaisuus. Ajatusteni hallinta itselläni vaan vahvistui tämän luettuani. Tässä muutamia otteita, jotka koskettivat itseäni.

Kaiken mitä elämääsi tulee, sinä vedät itse luoksesi, vedät sen luoksesi mielikuvilla, joita sinulla on mielessäsi. Toisin sanoen, vedät puoleesi sitä mitä mielessäsi liikkuu. Vetovoiman laki määrää universumin järjestyksestä elämäsi jokaisesta hetkestä ja aivan kaikesta mitä elämässäsi koet. Kuka oletkin, missä oletkin, vetovoiman laki muovaa kaikki elämänkokemuksesi ja sen tämä kaikki voiva laki tekee sinun ajatustesi avulla. Sinä itse panet lain liikkeelle ja teet sen omilla ajatuksillasi. Samanlaisuus vetää puoleensa. Rikkaat vetävät puoleensa rikkautta, heidän ajatukset liittyy siihen ettei ole pelkoa. Se mitä näet mielessäsi, saat pitää sitä myös käsissäsi. Ajatuksista tulee totta. Ihmiset ajattelevat sitä mitä eivät tahdo saada ja saavat sitä, he vahvistavat sitä ajatuksillaan. Kun lausut kieltosanan, vetovoiman laki kuulee sen toisin. Esimerkiksi, en halua epäonnistua--laki kuulee sen Haluan epäonnistua! Toivottavasti en saa flunssaa--saan sen kuitenkin.

Omilla ajatuksilla luot omaa elämää, jos valitat, vetovoiman laki kerää tehokkaasti lisää valittamisen aiheita. Kiinnitä huomio kaikkeen mitä sanot, ettet tahdo sitä ja käännä se positiiviseksi. Me voimme valita ajatuksemme vapaan tahtomme mukaan. Mieli myös muokkaa kaikkea ympärillä olevaa. Myönteiset ajatukset ovat satakertaa voimakkaampia kuin kielteiset. Sinä oman elämäsi mestariteos, opettele hiljentämään mielesi vaikka meditoimalla, rentoutumalla. Se auttaa hallitsemaan ajatuksia ja virkistää kehoa ja mieltä 3-10 min/pv riittää.

Annan muutamia vinkkejä kirjasta. Annoin lapsilleni nämä vinkit jääkaapin oveen laitettavaksi ja se on myös omassakin jääkaapin ovessa muistuttamassa.

Päätä mitä haluat olla, omistaa ja tehdä. Ajattele sitä, säteile sitä. Olet vapaa valitsemaan ja se mitä valitset toteutuu elämässäsi.

Kysy pitkin päivää itseltäsi Miltä minusta nyt tuntuu? Ja vastaa HYVÄLTÄ!

Voit heti tuntea olosi terveeksi, rikkaaksi ja rakkauden ympäröimäksi. Suurin tunne on rakkaus.

1. Pyydä selvästi mitä tahdot

2. Usko, että haluamasi on sinun, luota ja näe se. Tiedä, että saat sen kun tarvitset sitä, ajattele sitä omanasi. Kuvittele, että se on totta. Tiedosta, että se on matkalla. Älä epäile.

3. Ota vastaan, ala iloita siitä, että se toteutuu

Tarvitset vain itsesi ja mielikuvituksesi, usko ja luota, astu ensimmäinen askel

Luo päiväsi etukäteen. Tästä tulee hyvä päivä

Määrittele jokainen tapahtuma myönteiseksi, kuvittele se

Sano, että OLIT SELLAINEN, menneisyys ei määrittele tulevaisuutta

Kiitollisuus, kiitä kaikesta päivän aikana, muuten et voi saada mitään lisää.

Kuvittele ja mieliharjoittele lopputulosta, se on esimakua tulevasta.

Oma kokemus tästä. Muistan mitä syöpäsairaana ajattelin.

Ikäviä ajatuksia, mitähän seuraavaksi, ei tästä tule mitään, onkohan syöpä levinnyt, en jaksa tätä paskaa, tämä ei ole ihmisarvoista elämää, joutaisin kuolla, olen taakka kaikille.

Ellen olisi ollut opiskellut raskaiden syöpähoitojen aikaan ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi, en ehkä olisi selvinnytkään. Se piti minut hengissä, halusin oppia ja tehdä harjoitteita, sain positiivista palautetta. Asiakkaani hyväksyi minut tekemään niitä vaikka olin "vammainen" rajoitteinen, välillä todella sairas. Opettajat kannusti ja koulukaverit olivat myötätuntoisia. Iso kiitos heille ja omalle ryhmälleni "Happie Cappie" Lyte 10. Kiitos sinulle opiskelukaverini matkoista koululle ja hyvistä kannustavista keskusteluista. Kiitos perheelleni ja muille rakkaille läheisilleni, jotka olivat myös joskus harjoitusasiakkaitani. Sain unohtaa syövän olemassa olon, keskityin muuhun ja selvisin. Kuinka kiitollinen olenkaan tästä kaikesta Teille kaikille. Kiitos myös Elmeri-kanilleni, nyt reilu 11 vuotta vanha poika, sekin jaksoi kainalossani kuunnella ja auttaa minua kotitehtävien teossa minua sekä lohduttaa, ja jaksaa edelleenkin. ISO KIITOS KAIKILLE. Rakastan Teitä, Rakastan elämää ja kaikkea mitä se minulle nyt suo. Kiitos uusista ajatuksista ja oivalluksista. Olen arvokas ja ainutlaatuinen ja niin Olet sinäkin. Paranen myös tästä ulosteenkarkailusta, se pitää vielä minut nöyränä ja oppivaisena..

Muistan kun sanoin lyhytterapeutiksi valmistumispäivänä kaikille. Minä tulen auttamaan muita syöpäpotilaita jollain lailla, uskoin jo silloin tulevaisuuteeni ja näin on käynyt..Kaikki on mahdollista. Ajatuksillani on siis ollut suuri voima.

Anteeksiannosta

Perjantai 26.8.2022 - Mervi

Mikä se on kun kohtelemme kaikkein rakkainta niin huonosti ettemme haluaisi antaa itsellemme anteeksi tekoja ja sanoja, joita olemme joskus tehneet ymmärtämättä mitä siitä seuraa itselle. Tehty mikä tehty, pyydä anteeksi ensin itseltäsi. Se on helppoa. Minä annan itselleni anteeksi, että syytän itseäni asioista, joita olen joskus tehnyt. Koemmeko arvottomuutta, olenko niin huono etten ansaitse anteeksiantoa. Voisinko antaa ensin itselleni anteeksi, jotta voisin huomata mitä olen toisille tehnyt ja pyytää sitten aidosta sydämmestä myös toiselta?

Luin Harri ja Ilkka Virolaisen kirjaa Anteeksianto tie rauhaan ja vapauteen. Anteeksianto voi muuttaa kaiken yhdessä yössä. Se voi tuoda surun tilalle ilon, rauhan myllerrykseen ja onnellisuuden sinne missä on vihaa. Se on lahja, jonka annat itsellesi. Se ei ole koskaan myöhäistä eikä aikaista. Jos et anna anteeksi, olet katkera, tunnet surua, pettymystä, vihaa. Tunteet vaikuttavat taas ajatuksiin. Tulee halu kostaa, ollaan uhrin asemassa ja toinen on se syyllinen, josta seurauksena on noidankehä. Kun meitä on syvästi satutettu emme toivu ennenkuin annamme anteeksi. Sen on oltava vilpitöntä ja päätös anteeksiantoon liittyä aitouteen. Anteeksiannon myötä luovutaan uhrin asemasta ja syyttämisestä. Toisen anteeksipyynnöllä ei ole merkitystä oman anteeksiannon kanssa. Jos päätät olla antamatta anteeksi, päätät kärsiä. Heikot ihmiset kostavat ja vahvat antavat anteeksi. Teet palveluksen itselle luopuessa kannastasi. Jos et anna anteeksi, kannat taakkaa selässäsi sekä estät patoutuneen energian vapautumisen. Anteeksiannon rajoittavat uskomukset tuovat rakkauden esille.

Desmond Tutu on sanonut:Ilman anteeksiantoa ei ole tulevaisuutta

Virolaiset tuovat esille kuusi askelta anteeksiantoon

1.Halu antaa anteeksi on halu päästää irti kaunasta ja loukkaantumisentunteista

2.Tapahtuneen hyväksyntä, hyväksy ja kasva aikuiseksi. Mennyt hyväksytään tapahtuneeksi

3.Tule tietoiseksi tapahtuneen herättämistä tunteista, myönnä että on satutettu

4.Päätöksenteko, anna anteeksi ja luovu uhrin asemasta. Päätä kokea mielenrauhaa. Elä tässä hetkessä, tee asioita joista nautit

5.Tunnetilasta. Päästät irti loukkaantumisen, vihan ja kaunan tunteista. Ei enää tunnereaktiota

6.Loukkaantumisen tunne muuttuu empatiaksi ja rakkaudeksi. Toisen ihmisen hyväksyntä ja kunnioitus, ehdoton rakkaus

Jokaisella ihmisellä on ihmisarvo riippumatta heidän menneisyydestään tai uskonnollisesta vakaumuksestaan.

Heiltä myös tähän loppuun harjoitus anteeksiantoon.

Mene meren tai järvenrantaan, ota kivi ja kuvittele loukannut tapahtuma. Heitä kivi veteen ja päästä irti tuosta loukkaantumisen tunteesta.

Elämä on liian lyhyt pidettäväksi kaunaa, katkeruutta ja vihaa sisimmässään. Miksi halusin kirjoittaa anteeksiannosta. Tämän kirjan luettua ymmärsin itseäni lisää. Olen tuominnut itseäni. Olen uskonut itsestäni valheita. Olen aliarvioinut ja vähätellyt itseäni. Olen syyttänyt itseäni. Olen vihannut itseäni. Olen kokenut arvottomuutta. Olisin halunnut jo kuolla tähän syyllisyyteen ja tunnontuskaan. Kaikki se mitä olen aiheuttanut muille, rakkaille ja läheisille, murhetta, huolta, tuskaa, hätää. Minä mitätön maanmatonen. Ansaitsenko anteeksiannon itseltäni? TODELLAKIN!

Olen aiemminkin opiskeluni aikana käynyt läpi anteeksiantoa, mutta tämä kirja syvensi kokemusta. Teen nykyään päivittäin lyhyitä harjoitteita. Herättyäni halaan ja heijaan itseäni, annan itselleni ja toisille anteeksi mielessäni, siitä johtuen olen kiitollisella mielellä koko päivän. Saan armon itselleni. Olen myös antanut anteeksi menneisyydelle, tapahtumille ja ihmisille. Kirjoittanut kirjeitä, joissa olen kohdistanut pahan olon asianosaiselle, itkenyt tuskaani, lukenut kirjoittamaani ja polttanut lopuksi saunan uunissa katsoen viimeiset kipinät paperista ja samalla antanut anteeksi. Raskas taakka on pudonnut sydämmeltäni.

Miten anteeksianto on vaikuttanut minuun. Olen kiitollinen kaikista kokemuksista, otan kaiken oppina, näen asiat toisin, rakastan itseäni ja muita, ja näen rakkautta kaikessa. Teen hyviä tekoja toisille ja koen hyvää mieltä siitä.

Miten tämä liittyy syöpään ja ulosteenkarkailuun? Tarvitsen anteeksiantoa joka päivä itselleni kun elän tämänkin kokemuksen kanssa päivittäin. Täytyi mennä tosi syvälle itseen, että löydän sieltä "helmen", jotta voin auttaa nyt muita näiden kokemusten kanssa. Tiedän miltä tuntuu ja mitä tunteita koetaan kun sairastutaan vakavasti. Annan anteeksi ja olen arvokas ja ainutlaatuinen ihminen, nyt sellainen, joksi Luoja minut halusi. Hän heitti minut syvään päähän, jotta löytäisin armon ja armollisuuden itseäni kohtaan ja se tuli anteeksiannon kautta. Kun teen vesiperäruiskeet, jotta voin lähteä jonnekin päiväksi, se valvottaa ja aiheuttaa vatsakipua ja möyrintää yöksi. Otan pierulääkkeen ja tankkaan mielessäni havajilaista rukousta. Olen pahoillani, anna anteeksi, kiitos, rakastan sinua.. ja nukahdan lopulta siihen.

Kiitollisuudesta

Lauantai 20.8.2022 - Mervi

Kiitollisuus on minulle tärkein asia, jonka olen oivaltanut ensimmäisellä kurssilla viisikymppisenä, jonne siskoni houkutuksesta päädyin 2016 keväällä. Se oli Perheniemessä järjestetty logoterapian peruskurssi.

Logoterapian oli aikoinaan perustanut Viktor E.Frankl neurologi ja psykiatri. Hän joutui juutalaisena keskitysleirille ja selvisi sieltä elämän asenteen muutoksella ja tulevaisuuden tavoittelulla. Ajatuksena sieltä selvittyään hänellä oli tuoda tietoon miten selvitä raakuuksien keskeltä ja mikä sai hänet pitämään elämänlangasta kiinni. Hän kirjoitti nopeassa aikataulussa kirjan Ihmisyyden rajalla kun selvisi keskitysleiriltä pois. Hän näki ja koki, että ihmisen perimmäinen tarve on kokea elämä mielekkäänä ja merkityksellisenä ja meillä on vapaus valita miten suhtaudutaan eri asioihin, samalla ottaa vastuu omasta elämästään.

Kiitollisuudesta yleensä: Kiitollisuus luo positiivisia tunteita ja vaikuttaa myönteisesti omanarvontuntoon ja itsekunnioitukseen. Se laajentaa ajatteluamme ja näemme asiat laajemmin kokonaisuutena. Se luo hyvän ja arvokkaan vuorovaikutuksen ja siten saamme luotettavan yhteyden muihin. Se opettaa kunnioittamaan kaikkea ja huomaamaan elämän pieniäkin ihmeitä. Kiitollisuus saa tuntemaan myös onnentunteita ja siten se lisää onnellisuutta.

Tällä peruskurssilamme saimme kotitehtäväksi kirjoittaa päivittäin ylös juuri ennen nukkumaan menoa tai aamulla herättyä kolme-viisi asiaa, josta koki kiitollisuutta. Aluksi se oli vaikeaa, sain muutaman ja samat asiat ylös useita päiviä kunnes oivalsin, että voin olla monista pienistäkin arkisistakin asioista kiitollinen. Se oli iso oivallus. Voin olla kiitollinen monista asioista ympärilläni. Meidät opetettiin myös huomaamaan hetken tarkoitukset ja mitä hyvää tein toisille ihmisille, luonnolle tms. Elämän asenteeni muuttui täysin näitä harjoituksia tehdessäni.

Isoin asia oli loppujen lopuksi se, että uskaltauduin lähteä kurssille ja kohti itsetuntemusta. Minulla oli ollut raskas edellinen vuosi monien vastoinkäymisten vuoksi ja olin todella stressaantunut ja lopussa. Siskoni houkuttelemana hyväksyin elämäntilanteeni ja rohkaistuin opin tielle. Joka sittemmin on saanut jatkoa ja olen päässyt itseni ytimeen, sisäinen lapseni luokse. Siitä siskolleni olen todella kiitollinen.

Sitten tuli syöpä 2017 keväällä. Joka oli todella järkyttävä shokki uutinen itselleni ja läheisilleni. Onneksi, olin oppinut kirjoittamaan päiväkirjaa. Kirjoitin sairasvuoteella päivittäin asioita joista olin kiitollinen, vaikka olin välillä tosi uupunutkin. Näin päivittäin hyvää elämässäni vaikeuksistani huolimatta. Vastoinkäymisten tultua hyväksyin ja uskoin että kiitollinen asenne saa jaksamaan ja kaikella on varmasti joku tarkoitus elämässäni. Ja niin on ollutkin. Olen luottanut siihen, että elämä kantaa ja se antaa minulle sen kaiken mitä tarvitsen kehittyäkseni siksi joksi minut on tarkoitettukin.

Syöpäpotilaita tukiessani koen kiitollisuutta kaikesta siitä mitä voin antaa heille ja mitä he uskaltavat itse rohkeasti kertoa ja haluavat tietää minulta asioita, joita olen kokenut. Se on todellakin vastavuoroista. Näen tänään kiitollisuutta kaikessa. Kerron siitä myös toisille ja teen pieniä kannustavia tekoja toisille ja koen kiitosta myös siitä, että se otetaan ilolla vastaan. Kiitollisuus asenne ruokkii itseään. Saan sitä mitä tilaan. Kiitollisuus siitä, mitä minulla juuri nyt on, ja se riittää. Ja asiat menee niinkuin on tarkoitettukin, se on hyväksyttävä vaikka se on välillä vaikeaa. Vastoinkäymisten tultua ajattelen, mitä tässä minun täytyy oppia huomaamaan, miten voisin ajatella toisin ja olen kiitollinen siitäkin kokemuksesta.

Voit kokeilla itsekin. Kirjoita ylös joka päivä 3-5 asiaa, joista olet sinä päivänä kiitollinen. Ellet jaksa kirjoittaa, mieti asiaa, sillä silläkin on kannustava vaikutus koska se kääntää ajattelusi positiiviseen suuntaan. Ja mikä ihaninta Franklin sanoin, meillä on mahdollisuus kasvaa henkisesti viimeiseen hengenvetoon saakka.

Kuolemasta

Lauantai 13.8.2022 - Mervi

Siirryn nyt vakavampaan aiheeseen. Tämä aihe tuli juuri oman sairastetun koronan myötä taas mieleeni.

Tässä keväällä luin Juha Hännisen kirjan, jossa pohdittiin kuolemaa syövän aiheuttamana. Kirjan nimi on Kuolemme vain kerran. Kuinka monta kertaa pelätään elämämme aikana kuolemaa? Uskallammeko edes toisille kertoa pelostamme. Kuolema nykyään tapahtuu useinmiten sairaaloissa ja harva enää uskaltaa käydä katsomassa kuollutta läheistä arkussa tai sairaalan kappelissa.

Kuolemassa pelätään sen läsnäolevuutta, hiipumista ja elämän ja kuoleman rajalla viipyilyä, ainakin siinä tapauksessa kun kuolema on tulossa syövän tai jonkun muun sairauden päätteeksi. Kuolema voi tulla myös yllättäen, jolloin koetaan että asiat jäi kesken tai selvittämättä asianosaisen kanssa. Miksi me kuolemme erilailla. Siksi, että me olemme erilaisia, ainutlaatuisia jo eläessämme. Jokaisen syntymä ja kuolema on omanlaisensa ja meidän täytyisikin elää siten, että eläisimme kuin kuolisimme huomenna. Elämä on tässä ja nyt tässä hetkessä.

Kuoleva ihminen voi valmistautua kuolemaansa. Hän voi löytää siinä loppuvaiheessa oman persoonansa sekä syventää suhteita läheisiinsä. Selvittää asiat ja pyytää sekä antaa anteeksi itselle ja toisille. Kuoleva tarvitsee aina tukea ajoissa sekä inhimillisen kohtaamisen. Kuolevaa lohdutetaan vain läsnäollen, jutellen, kosketellen. Lohtua tarvitaan paitsi suruun ja menetyksiin myös merkityksettömyyden tunteisiin. Kuoleva voi myös itse pelätä kuolemaansa sekä voi nähdä jäljellä olevan ajan tarpeettomana. Siihen tarvitaan lääkärin psykologista silmää lievittämään ahdistusta ja pelkoa. Kuoleva tarvitsee turvallisuuden, merkityksellisyyden ja yhteistöön kuulumisen tunnetta loppuun saakka.

Entä läheisten osuus kuolevan kohtaamisessa. Jos kuoleva puhuu kuolemasta ja omista hautajaisistaan. Hän samalla lievittää toisten taakkaa. Annetaan hänen puhua ei estetä sitä. Halu jatkaa hoitoja liittyy myös epävarmuuteen sekä siihen että varmasti kaikki hoidot on tehty. Meidän täytyy muistaa myös se, ettei lääketiede ole kaikkivoipainen kaikissa tapauksissa, sillä vaan pitkitetään lähdön hetkeä sekä kärsimystä.

Pelkoa tulevasta surusta ja siitä ettei selviä ilman kuolevaa läheistä. Suru on vain koettava ja kestettävä ja se kestää tietyn aikansa. Suru on myös keino kaivata ja ikävöidä. Jaa tunteesi ja kuuntele. Harva tarvitsee neuvoja. Läsnäolo myös tässä tärkeää. Olla vaan vaikka ilman sanoja, sekin lohduttaa.

Lapselle ja nuorelle puhuttava kuolemasta oikein ja hänet otettava mukaan hyvästelemään läheinen. Lapsi käsittelee surun tavallaan (leikeissään) ja häntä tuettava myös kuunnellen ja keskustellen hänen tasoisesti.

Syöpä sanana on jo itsessään pelottava. Olin ensimmäistä kertaa vastatusten kuoleman kanssa kun sain diagnoosin syövästä. Hoidot olivat vaikeat ja olin luovuttaa monta kertaa kun en olisi jaksanut raskaita hoitoja, kehoni petti useita kertoja. Vatsankalvon tulehdus leikkaukseen joutuminen oli käänteentekevä kohta kohdallani. Koin, että olisin ollut valmis lähtemään. Rukoilin, että tapahtukoon Sinun tahtosi rukousta. Menin pelkoani kohti. Ei siinä luovuttamisen hetkessä ollutkaan mitään pelättävää. Selvisin, uskoin että tällä on oltava jokin tarkoitus. Vastoinkäymisiä riitti mutta asenteeni oli, että tarvitsen tämän kaiken jotakin varten, minulle on tarvetta vielä tässä elämässä. Olisko sarvet nousseet pystyyn tuolloin, että periksi ei anneta missään tapauksessa. Jouduin myös antautumaan ulosteenkarkailuvaivan edessä ja hyväksymään sen osaksi elämääni, rajoitteeksi, esteeksi, haasteeksi.

Tuli sitten korona, jonka myötä tuli teamsit ja zoomit. Ja minä sain sitä kautta uuden elämän. Voin olla avuksi muille netin välityksellä toisille sairastuneille ja muille tarvitseville. Tässä yksi tarkoitukseni. Voin opiskella netin välityksellä mitä vaan mikä itseäni auttoi ja auttaa ja antaa sitä kaikkea tietoa nyt muille halukkaille, kertoa miten itse selvisin ja mikä auttoi minua.

Sairastuin nyt itse koronaan. Lähdin kesäni ainoalle kotiseutumatkalle pariksi yöksi tapaamaan läheisiä, sukulaisia, rakkaitani. Sain matkatuliaiseksi koronan. Koronan, jota pelkäsimme tässä vuosia, milloin se meille tulee ja mitä se saa aikaan.

Se sai jo aiemmin aikaan tehdä testamentin, hoitotahdon ja käydä läpi rakkaiden kanssa osaa niistä mitä on minun viimeinen tahtoni. Sekä kuolemani tulleessa, miten puolisoni ja lapset toimii, jos kuolisin koronaan tai johonkin muuhun. Olemme oppineet puhumaan kuolemasta sen mahdollisuudesta tulla milloin vain. Siksi nyt on tärkeää olla tässä hetkessä puhua ja puhua kaikesta mahdollisesta ja nauttia elämästä ja hetkistä juuri tässä ja nyt. Kun huomisesta ei tiedä kukaan...

Hänninen puhuu saattohoidon tärkeydestä. Se tarvitsee resursseja ja koulutusta lisää. Omaisten aseman parantamista kaikille. Ruotsin malli: Kaikille oikeus jäädä hoitamaan kuolevaa olisi ihanne ratkaisu.

Menetin oman isäni vuosia sitten "yllättäen". Hänen piti päästä sairaalakeikalta kotiin, mutta sai sydänkohtauksen ja lähtikin taivaankotiin. Koin shokkisurun ja se vaikutti myös silloin lapsiini. En osannut käsitellä sitä oikein, siirsin surun tulevaan. Äitini sairastui muutaman vuoden myöhemmin kolmanteen ja viimeiseen rintasyöpään ja päätti ettei ota hoitoja vastaan, sen hyväksyminen oli todella raskasta. Nähdä äidin hiipuvan ja kuihtuvan pikkuhiljaa pois. Mutta sain maailman ihanimman kokemuksen, näin äitini lähdön hetken (puolivuotta kesti). Olin läsnä ja pidin kädestä loppuun saakka. Ja ne keskustelut sairastamisen aikana olivat todella tärkeitä ja voimaannuttavia. Kiitos vanhemmilleni näistä erilaisista kokemuksista ja siitä suuresta surusta ja rakkaudesta jota olen saanut kokea heidän kanssaan ja heistä johtuen. Olen itkenyt ikävää ja itken aina kun tarve on, sitä ei estä enää kukaan ja tiedän että sillä sieluni puhdistuu ja saan lähelleni rakkaat..Koska he ovat aina sydämmessäni ja kantavat minua tällä elämän tiellä, tulen kun aikani on..olen valmis, en pelkää enää mitään.

Suuttumuksesta

Sunnuntai 7.8.2022 - Mervi

Tämä on nyt viimeinen kirjoitus tästä kirjasta. Kirja oli itselle selkeä ja ajatuksia herättävä. En olisi ehkä ruvennut tätä blogia kirjoittamaan ellen olisi tämänkin kirjan suhteen tarttunut hetkeen. Se on kumma miten joku kirja kirjastossa "huutaa" minulle että lue tämä nyt, tätä tarvitset juuri nyt.

Ensin määritellään mitä suuttumus on. Se on jähmettävä, laamaannuttava reaktio ja vastauksena odotus jää täyttymättä. Se voi ilmetä raivonpurkauksena, vihamielisyytenä, kimppuun käymisenä, kyräilynä tai vaikemisena. Se on myös opittu tapa pettymykseen ja siinä käyttäydytään tavalla josta ei itsekään pidä. Mieletön käyttäytymisen muoto. Se on myös ihmistä heikentävä- aiheuttaa muunmuassa verenpaineen nousua, sydämentykytystä, unettomuutta.

Suuttumuksen toiveena on olla samankaltaisuus ja kun toinen ei ole sitä, se ärsyttää ja loukkaa itseä.

Suuttumus on ajattelun tulos, joten korvaa se uusilla tunteilla ja ajatuksilla. Toiset saavat olla erilaisia, ajattele niin.

Eräitä suuttumuksen syitä ovat esimerkiksi

Autossa, joku ajaa hitaasti tai liian lähellä takana. Joku rikkoo sääntöjä tms

Joku on väärässä paikassa väärään aikaan

Verot ärsyttää, myöhästyminen, huolimattomuus toisen tai itsensä tekemänä, maailmantapahtumat ja hallitus.

Suuttuessa loukataan sanallisesti, ollaan ivallisia toisia kohtaan. Voidaan lyödäkin tai uhata sillä. Tai sanotaan, hän saa minut raivon partaalle. Suuttuneelle annetaan helpommin periksi kun ei kestetä suuttuneen raivoa.

Keinot suuttumuksesta pääsemiseksi:

Siitä voi päästä siis eroon ja se vaatii uudenlaista ajattelua. Harjoittelu kannattaa. Tiedosta mikä provosoi ja onko pakko ajatella niin. Tietoisuus omista ajatuksista ja tunteista on tärkeää.

Lykkää suuttumusta, räjähdä vasta 10-15 sek kuluttua. Silloin opit jo hallitsemaan sitä.

Pidä päiväkirjaa ja merkkaa milloin suutuit, aika ja paikka ylös. Muistiin merkitseminen saa harventamaan suuttumusta.

Myönnä suuttumus erehdyksenä toisille äänneen ja sano, että teet työtä sen eteen, että toimisit viisaammin jatkossa.

Pidättele suuttumusta muutaman sekunnin ajan ja ajattele mitä itsestä tuntuu ja kuvittele miltä toisesta tuntuu.

Viisikymmentä prosenttia ihmisistä on viisikymmentä prosenttia ajasta eri mieltä asioista kuin sinä.

Luovu odotuksista, joita sinulla on toisten suhteen, kun ne haihtuvat, haituu suuttumuskin.

Rakasta itseäsi äläkä rasita itseäsi itsetuhoisalla suuttumuksella. Tee itse omat valintasi.

Muista jatkossa. Kun huomaat, että menee hermot. Tunnista tunne ja ymmärrä ettei aivojen fiksuin osa ole käytössä.(liskoaivot). Et ole järkevä itsesi vaan alkeellinen versio itsestäsi. Voit hytkytellä tai ravistella isoja lihaksiasi ja rauhoittaa itseäsi pitkillä uloshengityksillä. Se oletko syönyt, juonut tai nukkunut liian vähän, silläkin on merkitystä suuttumukseesi. Pidä verensokeri tasaisena ja nuku hyvin niin hermosi pysyvät myös kunnossa.

Kyllä tässä terapeuttina on omaa suuttumusta ja vihaakin saanut käsitellä. Tiedän kokemuksesta sen että olen oppinut lapsena suuttumaan ja annoin toisten suuttua minulle, ärsytinkin joskus. Mutta myös alistuin ja nöyrryin kun oli helpompaa ja ellen osannut toisen suuttumukseen suhtautua oikein. Itse suutuin harvoin, nielin pettymyksen, mutta olen suuttunut ja pyytänyt sitten anteeksi.

Vihasin aluksi syöpää, ehkä se oli suuttumustakin. Miksi minä sairastuin kysymyksiä esitin itselleni. Vihan tunne syöpää kohtaan oli pakko jotenkin purkaa ja keksin syksyllä lapioida kasvimaan ympäri. Hiki virtasi ja keho oli kovilla, samalla päästin kirosanat menemään. Sain vihan pois kehostani ja olo helpottui. Samalla kysyin keholtani, miksi sairastuin ja sain vastauksen. Olin unohtanut ja hyljännyt itseni. Elin muille ja muita varten. Piti opetella rakastamaan itseään. Siinä onkin ollut iso työ ja se on kannattanut.

Syöpä hoitojen aikaan suutuin ja turhauduin usein avanteen kanssa. Se ei pysynyt paikallaan. Se falskasi, vuoti reunoista yli tai kun juuri aloit laittaa uutta laattaa paikoilleen avanteen reiän päälle alkoikin vatsa toimia, se suututti ja ärsytti todella paljon. Opin kiroamaan päivittäin. Käytin kaikki mahdolliset kirosanat ja perheeni ei tietenkään tykännyt siitä. Opiskelin samaan aikaan ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi ja siellä oli tehtävänä opetella uusi tapa jollekin asialle ja opettelin toimimaan uudella tavalla avanteen hoidon yhteydessä. Opettelin hillitsemään itseäni ja laskin numeroita ja ajattelin, etten halua että toiset kärsivät minun turhautumisestani. Opin ja huomasin, että voin oppia paljon muutakin. Nykyään harvemmin asiat harmittaa suuttumukseen asti. Mutta silti yksi sana on jäänyt käyttööni noista rumista sanoista. Se on perkele ja se kattaa aika paljon, mutta se voisi olla vaikka sytytystulppakin.

Kommentteja kaivataan näihin kaikkiin aiheisiin. Kirjoita rohkeasti.

Oikeudenmukaisuudesta

Torstai 4.8.2022 - Mervi

Edelleen kirjasta Hyväksy itsesi, uskalla elää.

Monissa yhteyksissä puhutaan oikeudenmukaisuudesta. Oikeus ja kohtuus. Ellemme saa sitä tunnemme vihaa, ahdistusta ja pettymystä. Mutta eläimetkin syövät toisiaan, onko se oikeudenmukaista. Sanana oikeudenmukaisuus on myyttinen käsite.

Käytetään puheessa sinulla ei ole oikeutta ja sen puute on onnettomuutemme veruke.

Kulttuuri lupaa oikeudenmukaisuutta. Ei se ole edes mahdollista. Köyhät kärsivät ja rikkaat pääsevät kuin veräjästä, näin on ollut aina vuosisatojen ajan. Vaikutusvaltaisilla on omat säännöt.

Se on tehottomien ihmissuhteiden motto, ja se on tuhoisinta syytöstä toiseen kohdistettuna. Pidät tiliä sulle ja mulle, ja se lisää katkeruutta ja vääryydentunnetta. Oikeudenmukaisuus on keino välttää ottamasta vastuuta omasta elämästä.

Mustasukkaisuus on oikeudenmukaisuuden vaatimusten lieveilmiö "sielun kateus". Se merkitsee toiselle vaatimusta että hän rakastaisi tietyllä tavalla. Se on myös itseluottamuksen puutetta. Jos kysyt mitä tein väärin, mikä minussa on vikana, enkö ole tarpeeksi hyvä. Nämä kaikki kysymykset osoittavat epävarmuudesta. Jos rakastat, et järkyty toisen käyttäytymisestä.

Esimerkit oikeudenmukaisesta käytöksestä. Sanot näin..

-toiset saavat enemmän rahaa samasta työstä- valitetaan siitä

-sanot, ei ole oikein -julkkisten palkkiot esimerkiksi

-toiset selviävät rangaistuksetta ja itse jää kiinni-katkera

-sanot, minä en ikinä kohtelisi sanonta-toisten oltava samanlaisia

-vastaat samalla mitalla, jos joku palvelus tai auttaa jossain tilanteessa-hyvä tapa

-jos asiat oltava oikealla tolalla-olet pikkusielu

-kun vaadit, että kiistat vietävä loppuun jotta voittajat saavat nauttia olemisestaan ja häviäjät myöntävät olevansa väärässä

-pelaat peliä-jos hän niin minäkin- vastaat samalla mitalla

Palkinnot oikeudenmukaisuudesta kun toimit yllä olevin tavoin.

Koet olevasi kunniallinen ja parempi ihminen. Luovut vastuusta syyttämällä muita, etsit syntipukit ja vältät riskit. Vääryyksien kerääminen;saat siitä huomioita, sääliä ja itsesääliä. Kun valitat vääryyksistä kulutat aikaa ja vältät puheen itsestäsi. Puolustelet kostonhimoista käyttäytymistä että kaiken on oltava oikeudenmukaista. Kosto on oikeutettua ja kaiken on oltava reilua ja oikeudenmukaista.

Keinot, joilla pääset irti tästä oikeudenmukaisuudesta.

Sano, että olen erilainen kuin sinä, vaikka se on vaikea hyväksyä.

Korjaa lause, se ei ole oikeudenmukaista lauseella se on onnetonta tai minusta olisi parempi

Luovu vertailusta, valitse omat tavoitteet. Mitä itse haluat.

Toimi spontaanisti. ei vastalahjaa. Älä tasoita tiliä.

Käytä lahjaan niin paljon kuin haluat, ei velvollisuudentunnosta.

Kostaminen on tapa toisen antaa hallita, toimi kuten itse haluat eikä kuten toiset panevat sinut toimimaan.

Laadi lista kaikesta mikä on epäoikeudenmukaista, kysy itseltä loppuvatko vääryydet jos kiihdyn niistä.

Kuten aiemminkin, olen verrannut näitä ajatuksia myös omaan elämääni ja kokemuksiini.

Oliko oikeudenmukaista, että itsestään huolta pitävä ihminen sairastui syöpään ja lopulta joutui eläkkeelle hävettävän ulosteenkarkailun takia. Jossain syöpäyhdistyksen blogissa kirjoitinkin aiheesta siten että en ole tilannut tätä tautia, emmekä me muutkaan sairastuneet sairastammepa mitä tahansa. Elämäntavoilla me voidaan vaikuttaa osittain ettemme sairastuisi, mutta ei se kohdallani auttanut. Söin kaksi kertaa päivässä puuroa marjoilla ja kunnon illallisen. Kävin lenkillä päivittäin. Olin kylläkin suorittaja, sen myönnän. Stressaantunut ja ylikuormittunut. Ehkä olikin hyvä, että juuri minä sairastuin ja pystyn näyttämään että selvisin toisella tavalla, sain uuden mahdollisuuden.

Tämän aihe sai ajattelemaan senkin että miten epäoikeuden mukaista toisen mielestä elämäni onkin ollut. Näin vain kortit ovat kohdallani menneet, hyväksyn mitä tapahtuu ja mitä on tulossa enkä juuri mieti onko oikeudenmukaista. Voisin jopa miettiä onko oikeudenmukaista, että minä selvisin ja joku toinen ei. Pääsin eläkkeelle rankan paperisodan myötä ja sekin on jonkun mielestä epäoikeudenmukaista. Itselleni on nyt helpointa, etten ajattele mitä toiset minusta ajattelee. He eivät tiedä mitä on elää ulosteenkarkailun kanssa enkä todellakaan toivo tätä kenellekään.

Tuorein kokemus oikeudenmukaisuudesta. Kesän ensimmäinen reissu kotiseudulle ja sukukokoukseen, jossa tapasin rakkaitani ja läheisiäni. Sain koronan ja joku muukin sai. Turha harmitella. Se rakkauden määrä mitä sain matkalta kattaa koronan aiheuttaman levon ja sairastelun. Tämäkin piti kokea ja olen tämänkin suhteen viisaampi ja myötätuntoisempi toisia ja itseäni kohtaan. Elämä on ylä-ja alamäkeä se on todellista.

Nautin nyt elämästäni, hetkistä, rakkaista, läheisistä, luonnosta, kanistani, lukemista ja itseni kasvusta. Elämä on loppujen lopuksi ihanaa ja asenteella on iso merkitys miten otamme kaiken vastaantulevan elämässämme. Asiat kuitenkin aina järjestyy oikealla tavallaan. Elämällä kaikkinensa on tarkoitus, siihen uskon vahvasti.

Tuntemattoman tutkiminen

Keskiviikko 27.7.2022 - Mervi

En voi olla jatkamatta kirjan tuomia oivalluksia tähän lisää. Minusta nämä aineet käsittelevät ajankohtaisia aiheita ja toivon että nämä herättävät uusia ajatuksia myös Sinussa.

Tuntemattoman tutkiminen:Yhteiskunta pyrkii kannustamaan varovaisuuteen uteliaisuuden, turvallisuuden ja seikkailun kustannuksella ja epävarma ihminen pyrkii varmuuteen. Tämä on harhaa. Me samaistamme tuntemattoman ja vaaran keskenään ja tärkeintä on varmalla pohjalla pysyminen.

Luovu tästä käsityksestä ettet voi kokeilla uutta ja epäillyttävää. KYLLÄ VOIT, jos päätät niin. Ole avoin uusille kokemuksille ja sano ettei mikään inhimillinen ole vierasta. Avaudu rohkeasti ja uskaliaasti kohti tuntematonta. Me luullaan että ollaan niin hauraita ettemme kestä ja että kaikkeen tekemiseen täytyy olla jokin syy. Pötyä! Syyn etsiminen estää saamasta uusia jännittäviä kokemuksia. Samaan ajattelua on ihmisillä jotka ovat mieleltään jäykkiä. He eivät kasva henkisesti ja tekevät aina kaikki samalla tavalla se ei ole itsenäistä ajattelua. Välitön ihminen kokeilee vaikka hetken innostuksesta kun se tuottaa iloa siinä hetkessä. Ennakkoluuloinen ihminen kokee, että on turvallisempaa pysytellä tutun ja turvallisen parissa ja se pitää erossa ihmisistä, asioista, ideoista jotka ovat tuntemattomia ja saattavat muodostua hankalaksi. Jos et luota kehenkään et luota itseesikään vieraalla maalla.

Kiinteä sitoutuminen tiettyyn suunnitelmaan estää kasvamasta. Aina aamiaisesta alkaen aina samaa. Se voi olla myös suojamuuri ja keino toisten manipuloimiseen.

Mietipä, jos Sinut tiputetaan Kiinaan vieraaseen ympäristöön, miten selviäisit sieltä. Et tunne kieltä, kulttuuria ym lamaantuisitko vai aiotko selvitä sieltä jotenkin pois.

Saavutukset turvallisuuden tuojina: Pois lähteminen ja vapaana oleminen ovat vaikeaa niinkauan kun kannat käsitystä siitä, että on saavutettava jotakin tai saatava aikaan.

Epäonnistumisen pelko on voimakasta ja se juurrutetaan jo lapsuudessa mieliimme. EPÄONNISTUMISTA EI olekaan, se on vain jonkun mielipide miten joku olisi pitänyt suorittaa.Ei eläinkään epäonnistu. Älä sekoita suoriutumista tehtävästä ja omaa arvoa toisiinsa.

Suoritusten ja saavutusten tarve juontuu kahdesta itsetuhoisimmasta sanasta. Tee parhaasi. Mitä vikaa on keskinkertaisessa? Riittää, että teet. Lapsille kannattakin sanoa, että tekevät sitä mistä nauttivat ja pitävät, rohkaise heitä elämään. Eikä kilpailua paremmuudesta. Opeta omanarvontuntoa ja ole ylpeä lapsen harrastuksista ja kyvystä nauttia niistä. Epäonnistuminen on opettavaista ja ilman epäonnistumista emme opi mitään.

Tässä eräitä tyypillisiä tuntemattoman pelkoon liittyviä käyttäytymismuotoja.

Samanlaiset ruuat, vaatteet, sanomalehdet, elokuvat, aina samassa ympäristössä eläminen, kieltäytyminen kuuntelemasta uusia ajatuksia, uuden kokeilemisen pelko, pakonomainen parhaisiin arvosanoihin pyrkiminen-symbolit tärkeitä, turvallinen ja sama työ vaikka inhoaa sitä, välttää poikkeavuutta(romaaneita, ulkomaalaisia) ja leimaa omilla nimityksillä, on onnettomassa parisuhteessa yksinpelon takia, loman pitäminen samassa paikassa, tehdään sitä minkä osaa, ja sitten itsen tuomitsemista, jos on epäonnistunut. Tässä muutamia mainitakseni.

Miten tämä tuttuus palkitsee sinua? Kun pysyt samanlaisena ei tarvitse koskaan miettiä mihin suuntaan menisi. Voit tuntea itsesi tärkeäksi kun olet tehnyt oikein, olet kiltti tyttö tai poika. Voit pysyä tutussa pitäytyessä sanomalla, että pystyt lykkäämään tyydytyksen saamista, kypsyttelet vaikka jotain asiaa ja pysyt entisessä pelon ja pahojen aavistusten takia. Tuntematon on haaste ja haaste saattaa olla uhka.

Keinoja tuntemattoman ja salaperäisen taltuttamiseksi

Kokeile uusia asioita, tilaa ravintolassa outoa ja vierasta ruokaa.

Lakkaa ajattelemasta että kaikkeen on oltava joku syy mitä tekee. Jos joku kysyy miksi teet niin, sinun tarvitse velvollisuuden tunteen takia kertoa. Voit itse päättää ja haluta asioita.

Ota riskejä ne irroittavat tavanomaisesta. Tee erilaista.

Hauskuuta itseäsi ja tee itselle hyviä asioita. Hulluttele.

Kutsu vieraita kotiin joilla erilainen näkökanta asioihin, opit ymmärtämään muita

Kysy itseltäsi mikä on pahinta mitä voisi tapahtua ja huomaat että pelko on suhteetonta seurauksia ajatellen.

Tee sellaista mitä olet välttänyt epäonnistumisen pelon takia, näe uudet vaihtoehdot ja opi virheistä. Ehkä suurin pelko onkin naurunalaiseksi tulemisen pelkoa?

Kaikki elämässä on kasvua ja epäonnistumisen kautta opimme eniten olemaan luovempia.

Minäkin jouduin "Kiinaan" tuntemattomaan ympäristöön kun sairastuin syöpään ja Lars-syndroomaan. Aioin selvitä ja olen selvinnyt tästä läheisten tukemana. Olen ottanut asioista rohkeasti selvää ja kyseenalaistanutkin monia juttuja. Olen koronan myötä rohkeasti saanut tehdä teamsillä ja zoomilla uusia asioita, opiskellut ja tukenut muita sairastuneita. Olen oppinut uutta ja saanut uusia näkökulmia elämään. Ihanaa, kun en tiedä minne tämä tie vie mutta annan sen viedä nyt koska huomisesta ei tiedä. Leikin joskus. Epäonnistunkin, mutta ei se haittaa kun sitä kautta uskallan selvittää omat rajani.

Tämä on minun elämä ja haluan siitä tehdä omanlaiseni ilman uskomuksia etten johonkin pysty. Pystyn mihin vaan jos haluan ja opin jos jaksan paneutua ja se innostaa minua. Kokeile Sinäkin.

Kuva Dominika Roseley, (pexels)

Ensi rakkaus

Lauantai 23.7.2022 klo 6.53 - Mervi

Käytän edelleen tätä samaista kirjaa alustuksena ja tämän päivän tekstinä käsittelen itsensä rakastamista.

Ensirakkauden määritelmä

Rakkaus on sitä, että voin ja haluan antaa rakastamien ihmisten olla sitä mitä he ovat ja elää niinkuin he itse valitsevat enkä vaadi heitä tyydyttämään minun vaatimuksia. Pääset tähän tunteeseen vain itseäsi rakastamalla.

Oivalla kuinka hyvä olet. Tunne miten arvokas, kaunis ja ainutlaatuinen.

Kehitä itsessäsi myönteisiä tunteita. Opi erehdyksistä äläkä anna vahingoittaa itsetuntoa. Sano vaikka että olet käyttänyt huonosti.

Virittäydy itsesi hyväksymiseen. Pidätkö itsestäsi? Oletko myönteinen vai kielteinen?

Pidätkö kehostasi? Mistä et pidä kehossasi? Niistä kohdista joita et hyväksy tai pidä katso uudessa valossa, älä toisten määrittelmissä kauneuskäsityksissä. Päätä pitää kehostasi, pidä sitä arvokkaana. Kaikki sinussa on luonnollista.

Mitä onnellisemmaksi teen itseni sitä viisaampi olen. Jos sinulla on joku puute, päätä nähdä vaivaa muuttaaksesi sitä ja opit kyllä.

Itsensä moittiminen ominaisuuksillaan on tuhoisaa itselle. Terve itserakkaus on sitä että hyväksyy itsensä ja oman arvonsa omana valintanaan eikä koskaan valita. Omien puutteiden valittaminen on hyödytöntä se lietsoo vaan itsesääliä etkä saa rakkautta.

Itserakkaus ja omakehu ovat eri asioita. Omakehussa korostetaan erinomaisuutta toisille.

Muutama harjoitus itserakkauden kehittämiseksi

Älä vähättele itseäsi onnistumisista ja vastaavista kehuista

Hyväksy kiitollisena toisten tunteet

Hemmottele itseäsi ja ota vaikka nokoset

Osoita rakkaus suoraan toiselle. Liity vapaaehtoiseksi johonkin yhdistykseen tai vastaavaan.

Kunnioita ja rakasta kehoasi, syö oikein, harrasta itselle mieleistä kehonhuoltoa, nuku hyvin

Hyväksy itsesi ja luovu kulttuurin asettamista vaatimuksista keinotekoisina ettet olisi väärennetty minä.

Itse lisäisin vielä tähän että sano itsellesi peilin edessä että rakastan itseäni, olen arvokas ja ainutlaatuinen Luojan luoma lahja tähän maailmaan.

Onnellisuus, tasapainoinen elämä ja rakastaminen ovat suurimpia päämääriä

Omista kokemuksistani. Olenkin omilla nettisivuilla kertonut itseni vähättelystä, mielistelystä ja antanut muiden "kävellä" ylitseni. Olin siis täydellisesti unohtanut itseni. Kiitos syövän ja tämän opiskelun mahdollisuuden. Olen löytänyt itseni ja sisäisen lapseni, olen hoivannut ja rakastanut sitä ja nyt voin sanoa että olen nyt se joksi Luoja oli minut luonut. Minulla on hyvä olla nyt, minulla on kaikkea sairaudestani huolimatta ja olen onnellinen ja kiitollinen kaikesta mitä koen ja tunnen nyt. Jokainen päivä on mahdollisuus ja joka päivä voin oppia itsestäni ja toisista. Rakastan itseäni.

Huolehtiminen

Perjantai 22.7.2022 klo 13.56 - Mervi

Eiliseen lisäten jatkona huolehtimisesta, sehän oli huolta tulevasta, jota ei vielä ole eikä kukaan tiedä mitä voisi tapahtua. Voidaanko me varautua huolehtimalla tulevaa? Tarvitseeko/kannattako menettää yöunia kun harmittelee jo huomista tai muuta tulevaa aikaa ja tapahtumaa?

Samaisessa kirjassa tuodaan esille hyvin tyypilliset huolenaiheemme. Me ollaan huolissamme lapsista, terveydestä,kuolemasta, kansantaloudesta, turvallisuuden menettämisestä, puolison onnellisuudesta, siitä teenkö oikein, hinnoista, onko lapsi terve, siitä mitä toiset ajattelevat, painosta, rahasta, laskuista, siitä että vanhempani kuolevat, siitä pääsenkö taivaaseen, säästä,vanhenemisesta,esiintymisestä, kun puoliso/lapsi ei soita, kaupungille tai maalle menosta( liikenne ja hyttyset) ym.

Huolissaan ollessa me paetaan nykyhetkeä ja kaikkea sitä mikä uhkaa ja pelottaa.

Palkinnot siitä että huolehditaan. Ei tarvitse ottaa riskejä, voi leimata itsensä ihmiseksi joka välittää, se voi olla veruke itsetuhoisalle käytökselle-syöt liikaa, tupakoit, juot jne tällä vältät muuttumista. Huolet estävät elämästä. Huolehtija miettii ja ajattelee ja tekijä liikkuu ja toimii. Huolet voivat tuoda sairauksia vatsahaavaa, rintakipua, verenpainetta, unettomuutta ym.

Miten voisit päästä huolehtimisesta eroon?

Ole läsnäolevassa hetkessä ja jos huolehdit kysy itseltäsi mitä yritän välttää kun huolehdin-vastalääkkeenä on toiminta.

Muuttuuko mikään huolehtimisen takia?

Pidä huolihetki kerran päivässä n. 15 min ja kerää huolesi siihen hetkeen, muuna aikana elät.

Tee lista kaikesta mistä huolehdit, tuottaako se myönteistä, toteutuuko ne, onko aiemmat toteutuneet?

Kysy itseltäsi mikä on pahinta mitä voisi tapahtua?

Kohtaa pelkosi ja elä hetkessä.

Syöpähoitojen aikaan olin tietysti huolissani lähes kaikesta noista asioista mitä tyypillisesti ajatellaan. En osannut silloin vielä tätä taitoa. Mennä pelkoja kohti, soittelin läheisille ja olin yhteyksissä ammattilaisiin, jotta jaksoin ja ymmärsin ettei asiat aina etene niinkuin haluan. Tämä opetti myös paljon se opetti odottamaan ja sen odottamisen aikaan opin tekemään itselle mieleistä tekemistä (mulle lukeminen ja opiskelu) Se oli suurin oivallus. Aloin myös löytää itseäni ja tehdä itselle hyviä tekoja.

Omalla kohdallani nykyään elän hetkessä. Se on vaatinut opettelua ja asioiden käsittelyä monelta kantilta, mutta on kannattanut. En tiedä seuraavaa hetkeä ja se on itseasiassa ihanaa ja luotan siihen että kyllä elämä kantaa. Muistaa vaan että omilla ajatuksilla on suuri vaikutus olemiseen ja elämään.Täytyy muuttaa ne ikävät ajatukset kun ne tupsahtaa mieleesi ja tuoda parempia, myönteisiä ajatuksia tilalle. Antaa muutokselle mahdollisuus, kasvaa ja oppia joka päivä. Mehän voidaan oppia mitä vaan.. kun harjoitellaan..

-Mervi-

Syyllisyys

Torstai 21.7.2022 klo 12.37 - Mervi

Luen parhaillaan kirjaa nimeltä Hyväksy itsesi, uskalla elää jossa on yhtenä teemana syyllisyys. Todella tuttu aihe itsellekin.

On mielenkiintoista ajatella niin, että syyllisyyttä tunnemme menneisyydestä ja jo tapahtuneista asioista ja huolehtiminen/harmittelu/murehtiminen on tulevaisuutta mistä ei voi vielä mitään tietää. Miksi emme elä tässä hetkessä joka on tärkein hetkemme. Tietenkään emme osaa kun sitä ei ole opetettu meille, miten se tapahtuu.

Syyllisyydestä yleensä:

Jo lapsena meille vanhemmat, läheiset, opettajat, puoliso, yhteiskunta, uskonnot istuttavat syvään mieleemme ajatuksen että olemme tehneet väärin, olemme laiskoja, huonoja, pahoja, syntisiä, arvottomia ihmisiä. Halutaan esimerkiksi tuoda lapselle tietoon se että olemme uhranneet  elämäämme lapsen takia ja hänen nyt täytyy käyttäytyä tietyllä tavalla että hän on arvokas ja näyttää hyvältä ulkopuolisellekin. Käsketään jopa häpeämäänkin. Vanhemmat uhkailee lapselle ellei toimi niinkuin sanon joudut kasvatuslaitokseen tai jopa joutuu helvettiin. Opettajat kertovat lapselle, että tuotat pettyksen vanhemmillesi ellet tee esimerkiksi läksyjä. Puoliso käyttää mökötystä ja mykkäkoulua rangaistuksena ellei asiat mene niinkuin haluaa tai tuodaan vanhoja käsiteltyjä asioita uudelleen framille vaikka asiat jo sovittu aiemmin. Yhteiskunta vaatii myös käyttäytymään oikein siten maksamme velkaamme yhteiskunnalle, siitäkin tunnemme syyllisyyttä jos sairastutaan.

Miten tästä kaikesta syyllisyydestä vapaudutaan?

Et voi muuttaa menneisyyttä, mennyt on mennyttä. Ota opiksesi.

Mieti mitä vältät nykyisyydessä hautomalla syyllisyyttä menneestä.

Hyväksy itsessäsi tietyt asiat, joita toiset voivat paheksuakin. He ajattelevat vain eri tavoin. Hyväksy itsesi.

Pidä syyllisyyspäiväkirjaa. Se auttaa oivaltamaan syyt syyllisyydentuntoon ja mitä "palkintoja" se sinulle tuo. Miksi ja kenen suhteen tunnet syyllisyyttä? Voisitko tehdä sille jotain?

Tarkista arvojärjestelmäsi, mihin uskot ja mitä hyväksyt.

Osoita niille, jotka hallitsevat sinua, että pystyt kestämään heidän minun suhteen kokemansa pettymyksen.

Koetapa päästä tästä syyllisyydentunnosta ja sinulta vapautuu mieletön energia tässä hetkessä elämiseen. Nauti kesästä, kukkasista, perhosista, läheistäsi, rakkaistasi, lemmikistäsi,elämästäsi. Tämä on sinun oma elämä ja sinä olet arvokas ja ainutlaatuinen. Rakasta itseäsi ja päästä itsesi syyllisyyden tunnosta.

Omasta syyllisyydestäni voit lukea myös Suomen Syöpäpotilaat ry Emma Anderssonin toimittamasta kirjasta Hyvänlaatuisen työn jäljillä. Kokemuksia syövän ja työelämän yhteensovittamesta. Syyllisyyttä syövästä työelämässä otsakkeella (Ilona)

-Mervi-